28.8.2014
Eurovaalit tulevat ja moni tuorekin kansanedustaja olisi jo valmis kipuamaan elintasotikapuilla Brysselin herkkuhillojen huumaan.
Toisaalta moni istuskeleva meppi on pelännyt, että pirulliset populistit ja muut sellaiset änkyrät saattavat onnistua nujertamaan koko ihanan eurostoliiton. EU saattaisi vajota pelkäksi tylsäksi tulli- ja talousliitoksi. Unelmien pilvestä katoaisi kultainen reunus.
Maanosa palaisi tunkkaiseen nationalismiin ja jopa ryhtyisi eurofantastikkojen mielestä sotimaan keskenään keskiaikaiseen tyyliin. Varasuunnitelmana pienen, mutta köyhän Suomenkin olisi pian valmisteltava uudenlainen riippuvuus vahvasta isostaveljestä.
Miksi emme riippuisi ja roikkuisi maailman suurimmasta ja ehkä vakaimmastakin valtiosta Kiinasta?
***
Uusintajuttu alkaa: Intrigöörin korkean profiilin tarkkailuasemalla (yli 200 m merenpinnasta) on tultu siihen tulokseen, ettei pieni Suomi osaa konsana pärjätä yksin pahassa maailmassa.
Tuskin entiset itäblokin maat olivat kiskaisseet omat vanhat ja rakkaat kansalliset lippunsa salkoihin Neukkulan hajotessa, kun Suomen porvaristo jo kuolasi EU:n jäsenyyttä, demarit etujoukoissa, Ylen ja Hesarin johtaessa armotonta mielipiteiden muokkausta.
YYA-liturgioista tarpeekseen saanut katajainen kansa äänesti melko täpärästi läntisen kauppa- ja tulliliiton puolesta, aavistamatta, että nyt sitä myytiin pitkässä juoksussa myös oma valuutta, sekä lopulta menivät semmoisetkin jutut kuin kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys. Hui hai?
YYA-diili sentään antoi Suomelle paljon työtä ja leipää hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Tässä jälkimmäisessä tavoitteessa tavoittelimme jo maailman parhaita sijoituksia, saimme melkein ruåtsalaiset kiinni. Velkaa valtiolla oli vain nimeksi ja markka karkaili liiankin vahvaksi pikkuvaluutaksi.
Suomi oli joskus melkein kuin Pohjolan pikku jättiläinen tai silloinen (nykyinenkin) huippumaa Japani. Näin oli, pääosin pökeröistä poliitikoista huolimatta. Talous on aina politiikkaa ketterämpi, ellei sitä kahlita liikaa.
***
Muistelin juuri kaukaista sukulaiskansaamme unkarilaisia, jolla oli ainakin kaksi rankkaa vapaussotaa suuren ja mahtavan Neukkulan kuristusotetta vastaan. Meillä ystävyys itäisen hirmun kanssa oli suursodan jälkeen miltei pelkkää liirumlaarumia ja kauppaa. Unkarissa ja muualla Varsovan liitossa tuo ikuinen ystävämme jyräsi ja saneli kuin ankara siirtomaaherra, mikä se olikin.
Joku Unkarissa esitti noina ahdistuksen ja vainon aikoina ajatuksen käytännön ystävyystoiminnan laajentamisesta Kiinan kanssa. Hän tai he siellä Unkarissa toivoivat kainosti, että miljardi kiinalaista toveria tekisi ystävällisesti pitkän marssin Unkariin. Toivomukseen kuului, että kiinalaiset vieraat menisivät isojen ystävyysjuhlien jälkeen samoja uria pitkin takaisin Kiinaan, Neukkulan kautta tietysti.
Unkarilaisten toive ei toteutunut, mutta kiinalaiset olivat kyllä joitakin vuosia toisen ja hyvin sulkeutuneen kommunistimaan Albanian ylimpiä ystäviä. Nyt Albania on ollut jo vuosia Naton jäsenmaa.
Muistelin juuri kaukaista sukulaiskansaamme unkarilaisia, jolla oli ainakin kaksi rankkaa vapaussotaa suuren ja mahtavan Neukkulan kuristusotetta vastaan. Meillä ystävyys itäisen hirmun kanssa oli suursodan jälkeen miltei pelkkää liirumlaarumia ja kauppaa. Unkarissa ja muualla Varsovan liitossa tuo ikuinen ystävämme jyräsi ja saneli kuin ankara siirtomaaherra, mikä se olikin.
Joku Unkarissa esitti noina ahdistuksen ja vainon aikoina ajatuksen käytännön ystävyystoiminnan laajentamisesta Kiinan kanssa. Hän tai he siellä Unkarissa toivoivat kainosti, että miljardi kiinalaista toveria tekisi ystävällisesti pitkän marssin Unkariin. Toivomukseen kuului, että kiinalaiset vieraat menisivät isojen ystävyysjuhlien jälkeen samoja uria pitkin takaisin Kiinaan, Neukkulan kautta tietysti.
Unkarilaisten toive ei toteutunut, mutta kiinalaiset olivat kyllä joitakin vuosia toisen ja hyvin sulkeutuneen kommunistimaan Albanian ylimpiä ystäviä. Nyt Albania on ollut jo vuosia Naton jäsenmaa.
***
Mutta vielä ei ole myöhäistä ottaa valtiolaivallemme täysin uusi kurssi: Suomi voisi unohtaa kansakunnalle nujertavan tuhoisan EU-integraation tiivistämisen, sekä oikeasti vaarallisen Naton jäsenyyden. Silti voisimme olla turvassa ja hyvinvoinnissa kiinni kuin ökyherran liivintaskussa.
Moni ongelma ratkeaisi kuin itsestään, jos hakisimme tiivistä kumppanuutta Kiinan kanssa. Suomi voisi olla Kiinalle jopa kuin autonominen alue tai itsehallinnollinen provinssi Euroopassa. (Ei nyt muistella tarkemmin Tiibetin kipuiluja.) Mallia saattaisi löytyä myös USA:n ja Puerto Ricon suhteesta.
Putinstanilla, eikun Venäjällä on tuore 30-vuotinen sopimus päätuotteidensa eli öljyn ja kaasun toimituksista Kiinaan. Arvatenkin sopimuksessa on kohtia myös sotilasteknologiasta ja avaruustekniikasta. Ja mitä muuta siellä lieneekään, selvästi kahdella omintakeisella kirjoitusasulla präntättynä?
Jos Suomi liittoutuisi Kiinan kanssa, venäläiset pilotit oppisivat kuin lennossa suunnistamaan tarkasti. Myös telaketjujen räminä vaimenisi rajan takaisilla Karjalan mailla. Vientipakotteet jäisivät ikävien muistojen joukkoon ja Finnairinkin asema suorilla kaukoidän lennoilla vain vahvistuisi. Venäjän Kauko-Idän rata kantaisi yhtä enemmän vientiä ja tuontia.
Valtiosopimuksellamme Kiinan kanssa olisi monia suotuisia vaikutuksia. Myös lähialueellamme Euroopassa Suomen asema olisi painavampi kuin pelkkänä syrjäisenä pienenä osana näivettyvää unionia tai vanhanajan kansallisvaltiona.
Petsamo takaisin?
Ikävä kyllä Suomella ei enää ole jäätöntä Jäämeren satamaa, mikä kiinnostaisi vientijätti Kiinaa varsinkin sitten, jos päätyisimme jonkinlaiseen liittosuhteeseen. Ehkä Venäjä voisi ehkä ystävällisesti vuokrata Suomelle sen menetetyn oikean käsivarren ja Petsamon, samaan tapaan kuin Saimaan kanavan?
Kiinassa olisi kysyntää mm. Suomessa rakennettaville jäänmurtajille, joiden avulla se voisi turvata tavaravientinsä Eurooppaan ja muualle koillisväylän (meiltä katsottuna) kautta, ainakin suurimman osan vuodesta.
Valtiosopimus Kiinan kanssa saattaisi nopeasti tuoda suomalaisille täystyöllisyyden, pelkästään tuon jättiläismaan markkinoille mahtuisi vaikka sun mitä. Samalla Suomi voisi unohtaa väestörakenteen vinoutumisen ja nykyisenlaisen väkinäisen maahanmuuttoteollisuutensa.Kyllä tänne miljoona ahkeraa kiinalaista mahtuisi uusien yritysten työpaikkoihin ja asuinalueille, kunhan valtiosopimuksella turvattaisiin kotoperäisen kansan asema. Jos palkkataso ja keskimääräinen elintaso putoaisivat, laskisivat silloin myös elinkustannukset.
***
Eiköhän unohdeta puheet siitä, ettei Suomella ole muita mahdollisuuksia kuin kyyristellä Brysseliä ja amerikkalaisia luottoluokitusfirmoja? Eikä meidän ole mikään pakko pelätä hyviä naapureitamme venäläisiä (viitotaan leikillisesti sormella kurkun yli). Mehän emme koskaan kuuluneet Neuvostoliittoon, minkä vanhaa mahtia Kremlissä nyt haikaillaan takaisin.
***
Ps. Hiukan epäselväksi jää, paljoista puheista huolimatta, onko Suomi jo nyt käytännössä Naton tukikohta-alue lentokenttineen ja satamineen vai olemmeko vasta tulossa sen tosiasian eteen?
Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Putinin sotainen politiikka taitaa pian ajaa rauhallisen Suomenkin sotilasliiton täysjäseneksi, jos sekään enää onnistuu. Vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä, sillä järjetön sota tuli jo Eurooppaan, Ukrainaan.
Lisäyksiä:
26.4.2019: Teräksinen silkkitie on myös huolten aiheena.
24.3.2019: Kiinan kaveruudessa on Suomelle riskejäkin.
Rähmällään Kiinaan asti?
Kiina rynnistää massillaan!
Aurinko nousee idästä.
Mediassakin olisi vanhemmalle väelle tuttu meininki, kuten "Ikkuna itään", jne.
Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Putinin sotainen politiikka taitaa pian ajaa rauhallisen Suomenkin sotilasliiton täysjäseneksi, jos sekään enää onnistuu. Vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä, sillä järjetön sota tuli jo Eurooppaan, Ukrainaan.
Lisäyksiä:
26.4.2019: Teräksinen silkkitie on myös huolten aiheena.
24.3.2019: Kiinan kaveruudessa on Suomelle riskejäkin.
Rähmällään Kiinaan asti?
Kiina rynnistää massillaan!
Aurinko nousee idästä.
Mediassakin olisi vanhemmalle väelle tuttu meininki, kuten "Ikkuna itään", jne.
***
5 kommenttia:
Onhan se huiman tuntuista ajatella, että Suomi tekisi Kiinan kanssa jonkin sortin valtiollisen kimpan. Mutta se on kuulema pelkästään upeeta, että Suomen itsenäisyys ja oma päätösvalta on pitkälti suhmuroitu Euroopan unionille.
Jos jotain arvokasta myydään, se pitäisi myydä mahdollisimman hyvällä hinnalla. Toisaalta pieni, mutta äänekäs vähemmistö maassamme ei lainkaan arvosta itsenäisyyttä, jolloin se joutikin antaa pois. Vaikka ei se ollut antamisella hyvä, Suomi maksaa siitäkin diilistä loputtomasti ja monin tavoin, mutta paljon.
Jos liittyisimme oikeesti Kiinaan, siihen pitäisi kai nykyisin hakea lupa EU-komissiolta ja ehkä myöskin paavilta. Trumpilta ei tarvitse kysyä, koska se on hirmu tuhma.
Kannatan ehtottomasti, olenhan itsekin ehdotellut Chinatownia Helsingin Santahaminaan ja kehunut Kiinaa monissa kirjoituksissani. Olen tosin kehunut nimenomaan tuota Kiinan massiivista sijoitus- ja rakentamispolitiikkaa Afrikassa.
Suomessa pidetään Kiinan tänne tekemiä sijoituksia "kauhean vaarallisina", vaikka samaa rahaa se on ja samoilla ehdoilla hekin vaativat voittoa sijoituksilleen.
Jonkinmoinen YYA:n moderni versio Kiinan kanssa vähentäisi Suomelta myös "hirmuista" Venäjän uhkaa ja suoran Nato-kytkyn tarvetta. Jos sitten joskus tulevaisuudessa Kiina ja Venäjä sotisivat Siperiasta, olisi se rähinä ainakin kauempana kuin Baltiassa. Luultavasti Kiina ja Venäjä "kehittävät" vielä Siperiaa yhdessä ja sitä tapahtuu jo nyt.
Isoisten rähinöissä pienvalta Suomen ei pitäisi ainakaan olla Sven Tuuvan lailla etujoukoissa, jotain semmoista Paasikivikin sanoi. En tiedä, mitä mieltä nykyinen Mäntyniemen oraakkeli olisi tästä kiinalaisesta jutusta. Ainakin Niinistö on viisaasti pitänyt Venäjän yhteyksiä yllä Putinin kanssa ja onhan myös herra Xi hänelle tuttu mies.
Aloittaisin "vain" sotilasliitosta Kiinan kanssa. Verrattuna sotilasliittoon Ruotsin kanssa siinä voisi olla useitakin etuja. Ainakin se, että saisimme ydinaseiden tuoman painoarvon Kiinasta, muttemme Ruotsista. Ei niitä siltä tarvitsisi Suomen maaperälle tuoda.
Petsamon menetys harmittaa, vaikka olenkin äidin puolelta impilahtelaisia. Jospa ensin tekisimme Putinin kanssa sopimuksen, että hää vuokraa Petsamon merialueineen miljoonalla ruplalla 100 vuodeksi sillä puheella, ettemme liity Natoon. Pumpatuista öljyistä ja kaasuista maksaisimme pienet provikat Putinin osoittamlle tilille. Sitten tekisimme sen sotilasliiton Kiinan kanssa. Venäjä olisi ikäänkuin ystävällismielisten maiden välissä tässä tilanteessa, ettei sille pitäisi tulla mitään ahdistusta asiasta.
Niin, eihän me osattu nähdä muita mahdollisuuksia silloin kun olimme 40 vuotta Neuvostoliiton paras "lännettynyt" ystävä. Minäkin odottelin, että Neukkula vapautuisi ja länsimaistuisi hiljalleen Gorban ajoista lähtien, mutta nopea romahdus oli tietysti yllätys.
Nyt EU nähdään meillä kuin lopullisena ratkaisuna, vaikka se saattaa hajota tai muuttua ratkaisevasti. Kiinassa ei pientä ja kaukaista Suomea nähtäisi entisenä alusmaana, kuten Venäjällä tai Ruotsissakin. Olisimme tuhansia vuosia vanhalle Kiinalle vain hyödyllinen pieni kumppani ja sillanpää pohjoisessa Euroopassa, Jäämeren silkkitien varrella.
Venäjällä Suomen ja Kiinan diili saatettaisiin nähdä pääosin hyödyllisenä. Muualla Euroopassa se aiheuttaisi ankaraa urputusta, mutta siellä oltaisiin vain kateellisia. USA:n vinkkelistä asialla ei taitaisi olla suurta strategista merkitystä.
Ruotsillahan oli takajalka Natossa jo kylmän sodan aikoina. Norja, Tanska ja pian Ruotsikin riittäisivät Naton tarpeisiin. Venäjän kanssa ei tulisi turhia riskejä, joita koituisi Suomen Nato-jäsenyydestä.
Lähetä kommentti