Harrasteltu politiikka taitaa olla parempi luonnehdinta kuin harjoitettu. Näin se on, vaikka politiikkaa on töikseen tekemässä mm. parisataa kansanedustajaa ja ruuhkaksi asti ministereitä avustajineen. Hallituksen touhuiluiden olisi luullut edes jossain kohti kunnolla onnistuvan, sillä sen takana oli kauden loppusuoralle asti tyrmäävä enemmistö eduskunnassa.
Toki sekin pitäisi politiikkaa arvostellessa muistaa, että meillä valta on puolueilla ja niiden isännillä etujärjestöillä. Niin ja ainakin yhtä painavaa on, että isoin isäntä näillä main on se Illumina.., eikun EU.
***
Politiikan harrastelijamaisen tason voi päätellä esimerkiksi päivän soteuutisista. Siinä se katoaa Kankkulan kaivon pohjalle viimeinenkin istuvan hallituksen suurista, kiireellisistä ja maatakaatavista uudistuksista. Ei siinä auta koulumestarimainen stubbelointikaan. Kuntauudistusta vuosia papukaijan lailla paapattanut vastuuministerikin katosi EU:n ytimiin jättäen hallituksen paikkoministereineen rämpimään mm. sotesuohon ja sääntelysekoiluihin.
Tätä kirjoittaessa joku Ylen toimittaja antaa radion uutisissa hallitukselle soteuudistuksen hoitamisesta arvosanan nolla. Uudistuksen tarkoituksena olisi kaiketi parantaa kansalaisten terveyspalveluja, sosiaalipalveluista on puhuttu erittäin vähän. Lisäksi soten pitäisi säästää julkisia varoja, mutta sitä ei moni enää jaksa uskoa.
Hallitus yritti survoa suuria uudistuksiaan kuin anakondaa pyssyyn. Intrigööri antaa hallitukselle arvosanan 0+, sillä kyllä he ovat sentään pökeröineet historiallisen ja maatakaatavan ennätyksen valtion velkaannuttamisessa. Ei se kovasti yrittämättä olisi onnistunut.
Mistään EU:n yhteisvastuista ei ainakaan laistettu, ei muuten kuin kovissa puheissa. Ilmastonmuutoksen tulppaamisen, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen maahanmuuton pyhille alttareille uhrataan edelleen oikein innokkaasti, vaikka nykymeiningin surkeat tulokset ovat yleisessä tiedossa. Poliittisen enemmistön kantoja missä tahansa asiassa vastustavat äänet halveksutaan yhteistuumin kuulumattomiin. Trollejakin politiikan suuren yhteisrintaman asialla liihottaa luutineen kuin pääsiäisenä Kyöpelinvuorella.
Kreikkaa, aina vain
Käy kreikkalaisille EU:n kynsissä miten vain, maan irtautumisella eli itsenäistymisellä olisi siellä hyvät ja inhimilliset puolensa. Kreikassa lienee tulossa mm. laki, joka estäisi kansalaisten joutumisen loputtomaan ulosottokierteeseen. Sanottakoon kreikkalaisista mitä vain, kyllä siellä myös koko kansa huomioidaan. Velkajuhlien aikoihin heidät huomioitiin joskus ylenpalttisesti.
Jos ja kun Kreikka joutuu tai pääsee EU:n velkaliitosta johonkin järjestelyyn ja pääsehän se, sillä matokuurilla on lopulta maassa tervehdyttävämpi vaikutus kuin ikinä Kreikan kautta kierrätetyillä sadoilla tukimiljardeilla suurille pankeille. Kuten oheisen lisäyslinkin jutusta käy ilmi, mm. Saksan ja Ranskan suurpankit on pelastettu, nyt ei Kreikan kupruilu enää välttämättä kaada pelastusarmeijaa eli Euroopan pyhää yhteisvastuu-unionia. Kreikalle voidaan olla tylyinä.
***
Suomessahan kotoisille velallisille on yleensä ankara ja kova meininki, kuten oli jo 90-luvun lamassa. Jos ylivelkaantunut tavis saakin omat velkansa lopulta järjestelyyn, siinä kierteessä vierähtää usein viisitoista vuotta, saman verran kuin elinkautisvangilla rangaistuslaitoksessa. Käyttörahaa velalliselle jätetään armollisesti suunnilleen saman verran minkä voisi saada toimeentulotuen perusosaa sossusta.
Jos ja kun palkasta tai eläkkeestä päästään ulosmittaamaan, velat eivät lyhene, koska korot ja kulut syövät kaikki mitä irtoaa. En jaksa nyt tarkistaa asiaa, mutta Saksassa kai kansalaiselta peritään ulosotossa lähinnä vain velkasumma, korot ja kulut jäävät velkojan vastuulle eli tappioksi. Järkevä saksalainen haluaa maksattaa velallisella vain velat, eikä enää ulosotossa tienata tuottoja kaikkein köyhimmiltä.
Suomen valtio ei muutenkaan lie olemassa kansalaisia varten, vaan se toimii EU-eliitin ja maailman hyperpankkiirien, sekä kaikkia näpeissään puristavien muiden jättiyritysten edunvalvojana. Köyhistä kansalaisista huolehditaan lopulta sen verran, että he ehkä kestävät hengissä. Jos eivät kestä, siinä sitä valtio ja kunnat vain säästävät parempiin tarkoituksiin.
Huonosti meille kaikille lopulta käy, tässä elämässä. Elämän jälkeen uusinta uutta ei kai ole ilmastoa saastuttava vainajan polttohautaus, vaan kuulema tulossa on ehkä siisti pakastekuivaus tai kompostointi. Lopulta ihmisen jäännökset eli ne kuuluisat "maalliset tomut" voitaisiin helposti ravistella pois, johonkin kuoppaan, eikä madoillekaan jäisi hommia.
Blogikatsaus? Liian vaikeaa?
Joitakin vuosia sitten oli muiden netissä kirjoittavien kanssa puheissa uuden tai uusien nettisivustojen väsääminen. Jossain kohti yritin viritellä ajatusta, että tehtäisiin sivuille myös kooste päivän poliittisista blogeista ja tuotaisiin siten paremmin esille parhaita aatoksia. Sekin homma jäi sitten sikseen. Masisihmisen ideoissa on vähän sama vika kuin nousuhumalaisen loistavissa oivalluksissa, ankea aamu valkenee ja todellisuus tipauttaa illan aatokset alas.
Se tuuma menisi niin, että joku kävisi läpi eli lukaisisi päivittäin muutamia kymmeniä blogikirjoituksia, poliittisia, miksei taloudellisiakin ja koostaisi niistä parhaita paloja. Nuo blogeista, miksei naamakirjasta tai tviiteistäkin napsitut palaset eli otteet pitäisi sitten toimittaa tiiviisti yhden napakan jutun muotoon ja laittaa linkkeineen sivuille.
Oikotietohan on hyvä sivusto, mutta toimitettu osio blogitarjonnasta puuttuu. Siitä vain vapaasti blogikoostetta toteuttamaan, jos tekemisen puute vaivaa!
Siinähän olisi se hommeli pääpiirteissään ja se kehittyisi tekemisen myötä, mutta työtä siinä joutuisi tekemään, eikä motivaatiota eli maksajia helposti löydy. Tekijä tai toimittaja ei sitten saisi olla pahasti aatevammainen, vaan uudet ja kiinnostavat asiat ja näkemykset pitäisi poimia blogeistakin esille niin tasapuolisesti kuin ihminen kohtuudella osaa.
Siitä se on kysymys oikeiden uutistoimittajienkin työssä, kohtuullisesta totuudessa pysymisestä kiireessä, siellä silkassa suoritusportaassa, missä porukat harvenevat ja työmäärä ja aikapula vain lisääntyvät. Lehtitaloissa, kuten muuallakin, ihmisistä revitään irti se, mitä saadaan. Joidenkin isojen mediatalojen asenteelliset toimittelijat, nuo pikkuiset ihmismielen insinöörit ja heidän pomonsa ovat sitten ihan erikseen.
Blogeissa sponsoreita saa tai saattaa saada silkalle tuotemainonnalle, vaikka pirtsakoille muotiblogeille, ruokablogeillekin ehkä, sekä harrastusblogeille. Ei teksti- ja kuvamainonnassa blogeissa mitään pahaa ole, kunhan sen homman nimi tehdään heti selväksi.
Ihmisille kannattaa tarjota sitä, mistä he pitävät, elleivät he satu pitämään jostain kammottavasta, vaikka irtopäistä, kuten siinä mielisairaiden murhamuslimien kalifaatissa Syyriassa, Irakissa ja Libyassa.
***
Sopulimediassa pääsevät kunnolla esille vain julkerot, isorikkaat, poliittiset tai muuten huomioitavat tai uskottavat henkilöt, kuten eri alojen päivystävät professorit, dosenttikin on vielä melko mediaseksikäs titteli. Tänään Hesarin palstoille pääsi tämä proffa, joka uskalsi väittää, että Kreikka on oikeassa.
Proffa on oikealla asialla, mutta monet ihan tavallisessa blogistanissa ovat yrittäneet viestittää tällaisia ja monia muita hyviä ajatuksia jo kauan sitten. Sinne ne hukkuvat kuin ohranjyvä puuroon.
Jos meikä vahingossa keksisi esimerkiksi sen, miten Nikola Teslan langaton maapallon kattava langaton sähkönsiirto todella toimii ja sen, miten otetaan vastaan avaruuden loputonta energiaa. Jos sitten postauksessa selittäisin noiden väitettyjen Teslan ihmeiden pääperiaateet, ei sekään ulostulo saisi ensialkuun kuin satunnaisten Oikotiedon kävijöiden säälin tai huvittuneen huomion. No, ei noita juttuja ole tainneet muutkaan selittää.
***
Mutta huispa näistä. Liityin tänään Twitteriin intrigoorin nimimerkillä, mutta en vielä tiedä, tyydynkö vain seurailemaan toisia ja piipittelemään vai rääkäisenkö välillä närhen lailla. Närhi on iso ja komia tipu, mutta sen lauluäänellä ei pääse euvostoliiton viisuihin.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti