 |
| Viha puhuu ja puhkuu. |
Entisenä lehtineekerinä olen vieläkin ihan toope täällä nettikirjoittelussa. En esimerkiksi osaa tehdä itse blogille kunnollista ulkoasua, eikä ole järkeä ostaa palvelua, koska ei ole tuloja. Pitää vain tyytyä näihin googlen tarjoamiin valmiisiin ratkaisuihin.
Käyttelin jo 20 vuotta sitten tabloideja ja aikakauslehtikokoa kasatessa paperilehtien taitto-ohjelmia eli julkaisuohjelmia. Niiden ohjelmien ensimmäisilläkin versioilla sai aikaan helposti mieleistään jälkeä, silloin ei itsellä ollut ihan kaikkea tekniikkaa, koska kaikki maksoi hurjana. Vakityössä uutispaperissa toimittajat eivät ainakaan siihen aikaan saaneet itse tehdä taittoa, joten mm. silloiset photoshopit ja freehandit jäivät kunnolla opettelematta, eikä vastaavaan enää taida viitsiä ryhtyä.
Blogeissahan sisältö eli teksti ja kuvat ovat (huonon huumorin kera tarjoiltuna) tärkeämpiä kuin ulkoasu. Ei ole väliä sillä, minkä värinen virtuaalikissa on, kunhan se vain pyytää klikkauksia. Tärkeintä oman itsensä kannalta on vain kirjoittaa, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.
***
Minusta yleistyvä vaatimus vain omalla todistetulla nimellä ja naamalla kirjoittamisesta latistaisi ja litistäisi koko kansalaiskirjoittelun. Tasokkaita asiakirjoituksia on mukava lukea, olipa niiden tekijä kuka vain järkevän tuntuinen henkilö tai nimimerkki. Mutta entä tämä "vapaa" mielipidepuoli? Kaikki eivät kerta kaikkiaan voi tai eivät halua laittaa todellisia ajatuksiaan asioista julki nimen ja naaman kera.
Minulla ei ole semmoista suurta julkista persoonaa, mitä pitäisi suojella, mutta en siltikään olisi kirjoittanut nimen ja naaman kanssa kaikkea sitä, mitä olen laittanut julki tässä runsaan vuoden aikana. Olen kirjoittanut mm. omista ongelmistani myös siksi, ettei pikku takaiskuihin elämässä pidä jämähtää. Antaa vain mennä roilottaa, vaikka kaikki ulkoinen olisikin mennyt kuin susien suihin!
Nimimerkillä kirjoittaminen voi olla ainakin yhtä hyödyllistä kuin ristimänimellä ja syntymänaamalla. Nimimerkki sopii toisille paremmin kuin tunnistettava henkilöllisyys. Jos vedotaan vihakirjoittelun estämiseen, se on tyhjää puhetta. Taviskirjoittajan henkilöllisys on helppo selvittää ip:n perusteella. Jos joku haluaa piileksiä, siihen on osaavilla aina konstinsa.
Ketä kiinnostaisi makustella vain loppuun saakka harkittua äärineutraalia mielipidemössöä, mistä kaikki soppaan heitellyt lisukkeet ja mausteet on jätetty pois? Toinen US:n vakikirjoittaja (superjulkkis) Helena Eronen kertoi kirjoittavansa spontaanisti siten kuin milloinkin ja silloinkin hyvältä tuntuu. Ymmärrän sen hyvin, koska kirjoitan yleensä itse samalla tavoin. Judelma tulee näppikseltä ulos silloin kun tullakseen, eikä siinä kerkiä paljon ajatella, se käy kuin pianistin sormiharjoittelu. Ihan totta!
***
Yritän tässä pähkäillä vain näitä blogeja, enkä nettilehtien kommentointia tai jotain naamakirjaa, jälkimmäisessä en ole, enkä kai sinne mene. Kommentointikaan ei hirveästi kiinnosta, ei enää. Blogitekstien kirjoittaminen on minulle vapaata ilmaisua ja mielipidekirjoittelua, myös viihdettä - semmoinen ainakin olisi tarkoitus. Viihtyyhän näissä edes itse vähän aikaa kerrallaan.
Jos kansalaisten vapaata kirjoittelua halutaan kovasti rajata ja pakottaa se tiukkoihin raameihin, siltä lautaselta ei löydy enää pihviä. Netin vapaudesta tulee kaunis muisto vain, kuten Jeltsinin aikaisesta demokratian häivähdyksestä nykyisillä uuskoogeepeen ohjailemilla ja oligarkkien rosvoamilla Venäjän mailla.
Eikä se ihmisen nimi ja pärstä ole mikään tae siitä, että pysyttäisiin jossain asiassa ja noudatettaisiin vanhoja lehdistön tai journalismin pelisääntöjä. Esimerkkejä ei tarvinne paljon tikulla osoitella.
Kansalaiskirjoittelu netissä tarvitsisi omat väljemmät pelisääntönsä kuin ne, mitkä on laadittu aikoinaan paperilehtiä ja kirjojen kustantamista varten. Sensuurisantroja ja ilmiantajia meillä riittää, ne pirulaiset tappaisivat maailmasta mielellään kaiken elollisen.
Vanhassa jämerässä Neukkulassa istui joskus jokaisen isomman kerrostalon aulassa akka tai ukko, paikallisen KGB:n ilmiantaja. Oikeuslaitos toimi tarkasti poliittisen ohjauksen pohjalta, eikä ollut kuin yhdenlaista vallitsevaa politiikkaa. EU-Suomessa mennään vauhdikkaasti siihen samaan suuntaan. Kansalaiset alistetaan hiljaiseksi massaksi, jota on helppo hallita pelolla.
Toistaiseksi virallisen väkivallan pelko on meillä lähes olematon, mitä nyt rähinäjuoppo saattaa saada vähän reilummin nokialaista. Mutta EU-maissa taloudellisen uhan ja sanellun moraalin mukainen kiristysvanne toimii aina vain tehokkaammin niin kokonaisten kansakuntien kuin yksilöidenkin tasolla. Surkeinta on, että mielipiteiden ohjailuun valjastetaan lisäksi vielä uskonnollisia ja etnisiä elementtejä. Puoluepoliittinen syrjintä on sekin sallittua ja jopa suositeltavaa, kunhan se suuntautuu sopiviin kohteisiin.
US:n blogipuoli on ollut lajinsa paras kaikenlaisten kirjoittajien yhteinen julkaisukanava. Olisi ikävää, jos sekin kuivuisi hiljalleen kokoon sisäpiirin pölinäpalstaksi tai sukupuolinetraaliksi marttakerhoksi. Netti US on toiminut jo yli neljä ja puoli vuotta, omistajansa vahvan massin turvin, mutta silti!
Mutta onneksi on blogspot.com ja muita virityksiä! Eikä siellä tapeta nimimerkki-erkkiä!
Joku vielä vapaiden blogien kirjoittajista esitti äskettäin, jos käsitin oikein, että blogeista pitäisi rakentaa jonkinlainen päivittäinen uutiskooste. Poliittiset ja yhteiskunnalliset blogit löytyvät hyvin mm. oikotiedosta, mutta tiivistä katsausta päivän ko. blogien sisällöstä linkkeineen ei taida olla missään. En tiedä, olisiko tuosta ideaksi jollekin nohevalle ihmiselle, joka osaa vielä tehdäkin jotain, eikä vain höpöttää niin kuin meikäläinen?
* * *
Ai niin, olipa unohtua: Hakkarainen (hyihyi) kuulema levittää netissä tietoa raiskaukseen syyllistyneistä jolperoista. Tyttären isänä sanon, että hyvä Hakkarainen!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti