Jos ilmasto lämpenee yli 1,5 asteen SDP ja vihreät varmaankin sitoutuvat eroamaan hallituksesta, niin voisi kohtuudella olettaa. Hallitusvastuusta ei kannattane puhua, sillä se on mielikuvitusolento. Niin on vielä se tuleva hallituskin.
Kivihiili ja kaikki muukin ryönä tietenkin aiotaan kieltää lämmön ja sähkön tuotannosta. No, sitten on intrigöörin mielestä hyvä juttu, jos Suomen kalsa ilmasto edes vähäsen lämpiää. Ettei tartte lämpöä ottaa riehumalla.
Sanna Marin kertoo aamun HS:n jutussa olevansa sateenkaariperheestä. On se aika pysäyttävää todeta, ettei 2000 vuotta vanhojen ihmeiden aika ole vielä ohi.
Persut ovat kuulema arvoiltaan niin kaukana demareista kuin voi olla, yms. vanhaa pälätystä. Löytyy sieltä demarien siistin pinnan alta, jos syvältä raaputtaa, vielä se punakaartin jyrkkä arvopohjakin.
Jonkin jälkeinen maailma
Pitkästä aikaa uskalsin avata Vihreän langan. Googlen linkissäkin varoitetaan, että jos sen tekee, päivittää samalla käsityksensä. Onneksi paksu kalloni torjui pahimman tyrkytyksen pakkopullajutuista ja muusta vihreästä peruskaurasta.
Nettilehden etusivulla oli jo tarjolla mm. vihreitä utopioita. Siellä kyseltiin, millainen maailma on talouskasvun jälkeen. Sitä ei kuulema voi tietää, mutta sen voi kuvitella. Tuohon on pakko suhtautua myönteisesti, sillä kansan tunteiden tulkki Juha Watt Vainiokin lauloi aikoinaan, että vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus.
Vihreiden utopioiden nosteessa ei ehkä ole tiedostettu, että köyhät ovat edelläkävijöitä, he elävät talouskasvun jälkeisessä maailmassa jo nyt. Osa tuosta hyvin inhimillisestä ja isosta "rupusakista" on vanhoja veteraaneja.
Toki utopioitakin tarvitaan kovassa maailmassa. Pakkovaltaa ei tarvittaisi, ei minkään väristä, mutta joitain pelisääntöjä pitää silti olla, myös utopioissa.
***
Vihreiden yleisääntelijä Emma Kari näkyy blogissaan vaativan, että turkistarhaus täytyy Suomesta lopettaa siirtymäajalla eläinsuojelulain uudistamisen myötä. Kerrankin meikäläisen ja jonkun vihernaisen arvopohjat ovat edes samalla kartalla.
Meikä löysi itsensä jollain juttureissulla turkistarhalta jo kaukaisella 70-luvulla. Se muistikuva on säilynyt siitä asti biolevylläni vähän puistattavana. En moiti niitä ihmisiä siellä minkkitarhalla, mutta heidän työnsä ei ollut sivusta katsoen niitä hauskimpia. Pakolla ei silti yhtä elinkeinoa pidä lopettaa, siirtymäaikaa ja korvaavia konsteja pitää olla, paljonkin.
Molemmat mainitut puolueet ovat muiden politsaurusten tavoin valmistautuneet puhumaan meidät äänestäjät pyörryksiin, aiheesta kuin aiheesta. Populismillahan siinä ei tietenkään ole mitään tekemistä minkään kanssa.
Vasemmistoliiton vaaliteemoihin en nyt ehtinyt perehtyä, kun oli kiirettä aamukahvin kanssa. Mutta kuunnellaan tässä talven mittaan, miten se sirppi suihkii ja vasara paukkaa. Sellainen viesti vain jäi jostain mieleen, että Anna Kontulalta pitää kysyä, että saako sitä, nääs jos meinaa auton ostaa.
***
Puolueiden ajatushautomot ovat blogisti Kalle Isokallion mielestä ajatushautaamoja, joissa tapetaan järkevät ajatukset.
Lisäily 28.1.2019:
Puolueiden ajatushautomot ovat blogisti Kalle Isokallion mielestä ajatushautaamoja, joissa tapetaan järkevät ajatukset.
Intrigööri on yksityinen ajatushautaamo tai pähkäilysäilyttämö, jossa aatoksia laitetaan talteen muhimaan. Omatoiminen aatostelu saattaa vielä joskus tulevaisuudessa nousta kunniaan.
Silloin ei intrigöörin lukijan tarvitse ihan tyhjästä aloittaa. On tämä blogi sentään tyhjää parempi, kuten blogin huononpuoleinen huumorikin!
Silloin ei intrigöörin lukijan tarvitse ihan tyhjästä aloittaa. On tämä blogi sentään tyhjää parempi, kuten blogin huononpuoleinen huumorikin!
Linkki Kallen blogiin.
***
Pätkä vuodelta 2012:
Poliitikkojen sana on vapaa vasta eläkkeellä
Politiikka tyhmistää ja halvaannuttaa terveen järjen sorttisen ajattelun. Puoluekuri ja poliittinen sopivuus suorastaan tukahduttavat kenet ja minkä hyvänsä. Aktiivipoliitikon ei sovi puhua suoraan, pitää vain paapattaa ja hämätä, jotkut ovat siinä mestareita. Otetaan pari esimerkkiä:
Toimi Kankaanniemi on kristillisen puolueen veteraani. Me varttuneemmat muistamme hänet mm. kaukaisesta limuviinajupakasta eli minttusuklaasta. Ministerinäkin aikoinaan hommitellut Toimi teki ennen ulospäin aika nössiksen vaikutuksen.
Mutta kuinka kävikään, kun sidos eduskuntaan ja puolueen linjaan katkesi. Hiljaisesta puuhastelijasta putkahti ulos oivaltava ja suorasanainen ajattelija, sekä bloggaaja. Toimi Kankaanniemi piti siis kynttiläänsä pimennossa, ainakin näin ulospäin, kun ei miestä tunne. Vapautuminen päivän politiikan kahleista oli hänelle ja meille lukijoillekin hyödyllistä.
Toinen politiikan konkari Esko Seppänen on antanut julki erilaistakin kuvaa. Eskon kynttilä on monesti roihunnut soihtuna seuraajille ja meille sivustaseuraajillekin.
Yritin tuossa kuunnella politiikkaradiota, missä Eskoa puhutettiin mm. 90-luvun alun lamaan johtaneista ja laman aikuisista suhmuroinneista esim. Suomen Pankissa. Mutta alkoi vähän tökkiä, se vanhojen kauhistusten kaivelu.
Kovaa asiaa Seppänen pisteli taas tulemaan ja mikä on pistäessä, koska miehellä on paljon tietoa niin kansalliselta kuin laajemmaltakin tasolta. Mutta Eskoa on vaivannut sama mussutauti kuin Toimiakin. Miksei tätä ihan parasta ja vapautunutta Esko Seppästä kuultu silloin, kun mies aikoinaan istui esim. pankkivaltuuskunnassa ja myöhemmin europarlamentissa? No siksi kai, että politiikka esti miestä päästämästä täysin irti sisäistä toimittajaa ja kirjoittajaa.
Viisautta se voi olla jälkiviisauskin, mutta kyllä me suomalaiset olisimme toimivilta politiikoiltakin avoimuutta ansainneet, ennen ja nyt. Mitä me tästä päättelemme? No ainakin sitä, että politiikka pelkästään politikoinnin vuoksi on hyödytöntä ja vahingollista. Se estää oivaltavia ihmisiä, sellaisiakin poliitikoissa tietenkin on, paitsi kertomasta julki mielipiteitään, myös toimimasta reilusti kansakunnan parhaaksi.
Intrigööri odottaa jännityksellä muiden kokeneiden poliitikkojen karistavan ryhmäkurin kahleet ja vapautuvan puolueidensa ajatusvankilasta. Tervetuloa vapauteen, pois meille kaikille tuhoisasta puolueiden ja etujärjestöjen keskinäisen vallankäytön kirouksesta!
Hyvinkin sekavat (mm. viherpunaiset) ja samalla populistiset poliittiset aatteet hämmennettyinä erilaisten eturyhmien pyrkyjen kanssa, sellaisesta ei voi koskaan hyvä seurata. Pilalle mennee koko hyvä huttu.
Jotkut johtavat politiikot kauhistelevat populismia, mitä aina on löytyvinään oppositiosta. Mutta kyllä oppositiokin osaa. Eilen kepun ex vetäjä Kiviniemi näkyi tyylinsä mukaan kauhistelevan taas, tällä kertaa populismia, sieltä oppositiosta. Mutta eivätkö politiikka ja populismi ole aina olleet paita ja pöksyt, ei ole toista ilman toista?
Nykyiselle hallituspolitiikalle löytyisi ikävämpiäkin nimityksiä kuin jokin populismi, ja aiheesta, mutta olkoon se nimittely tällä kertaa.
***
Pätkä vuodelta 2012:
Poliitikkojen sana on vapaa vasta eläkkeellä
Politiikka tyhmistää ja halvaannuttaa terveen järjen sorttisen ajattelun. Puoluekuri ja poliittinen sopivuus suorastaan tukahduttavat kenet ja minkä hyvänsä. Aktiivipoliitikon ei sovi puhua suoraan, pitää vain paapattaa ja hämätä, jotkut ovat siinä mestareita. Otetaan pari esimerkkiä:
Toimi Kankaanniemi on kristillisen puolueen veteraani. Me varttuneemmat muistamme hänet mm. kaukaisesta limuviinajupakasta eli minttusuklaasta. Ministerinäkin aikoinaan hommitellut Toimi teki ennen ulospäin aika nössiksen vaikutuksen.
Mutta kuinka kävikään, kun sidos eduskuntaan ja puolueen linjaan katkesi. Hiljaisesta puuhastelijasta putkahti ulos oivaltava ja suorasanainen ajattelija, sekä bloggaaja. Toimi Kankaanniemi piti siis kynttiläänsä pimennossa, ainakin näin ulospäin, kun ei miestä tunne. Vapautuminen päivän politiikan kahleista oli hänelle ja meille lukijoillekin hyödyllistä.
Toinen politiikan konkari Esko Seppänen on antanut julki erilaistakin kuvaa. Eskon kynttilä on monesti roihunnut soihtuna seuraajille ja meille sivustaseuraajillekin.
Yritin tuossa kuunnella politiikkaradiota, missä Eskoa puhutettiin mm. 90-luvun alun lamaan johtaneista ja laman aikuisista suhmuroinneista esim. Suomen Pankissa. Mutta alkoi vähän tökkiä, se vanhojen kauhistusten kaivelu.
Kovaa asiaa Seppänen pisteli taas tulemaan ja mikä on pistäessä, koska miehellä on paljon tietoa niin kansalliselta kuin laajemmaltakin tasolta. Mutta Eskoa on vaivannut sama mussutauti kuin Toimiakin. Miksei tätä ihan parasta ja vapautunutta Esko Seppästä kuultu silloin, kun mies aikoinaan istui esim. pankkivaltuuskunnassa ja myöhemmin europarlamentissa? No siksi kai, että politiikka esti miestä päästämästä täysin irti sisäistä toimittajaa ja kirjoittajaa.
Viisautta se voi olla jälkiviisauskin, mutta kyllä me suomalaiset olisimme toimivilta politiikoiltakin avoimuutta ansainneet, ennen ja nyt. Mitä me tästä päättelemme? No ainakin sitä, että politiikka pelkästään politikoinnin vuoksi on hyödytöntä ja vahingollista. Se estää oivaltavia ihmisiä, sellaisiakin poliitikoissa tietenkin on, paitsi kertomasta julki mielipiteitään, myös toimimasta reilusti kansakunnan parhaaksi.
Intrigööri odottaa jännityksellä muiden kokeneiden poliitikkojen karistavan ryhmäkurin kahleet ja vapautuvan puolueidensa ajatusvankilasta. Tervetuloa vapauteen, pois meille kaikille tuhoisasta puolueiden ja etujärjestöjen keskinäisen vallankäytön kirouksesta!
Hyvinkin sekavat (mm. viherpunaiset) ja samalla populistiset poliittiset aatteet hämmennettyinä erilaisten eturyhmien pyrkyjen kanssa, sellaisesta ei voi koskaan hyvä seurata. Pilalle mennee koko hyvä huttu.
Jotkut johtavat politiikot kauhistelevat populismia, mitä aina on löytyvinään oppositiosta. Mutta kyllä oppositiokin osaa. Eilen kepun ex vetäjä Kiviniemi näkyi tyylinsä mukaan kauhistelevan taas, tällä kertaa populismia, sieltä oppositiosta. Mutta eivätkö politiikka ja populismi ole aina olleet paita ja pöksyt, ei ole toista ilman toista?
Nykyiselle hallituspolitiikalle löytyisi ikävämpiäkin nimityksiä kuin jokin populismi, ja aiheesta, mutta olkoon se nimittely tällä kertaa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti