Mitäs me Euroopan omistajat!

Nyt on tullut aika selättää lopullisesti alakulo, masennus ja voimaton tunne. Sinä ja minä olemme Euroopan omistajia! Tämä tosiasia on käynyt viime päivinä selväksi, kun Kreikan tukipaketille on haettu takuita tai vakuuksia. Sellaisia ei ole löytynyt, eikä löydy. Ainoa takaaja ja vakuus olemme me ja aina vain me, euroalueen iloiset veronmaksajat. Iso piste!


     Itsenäisyys tässä euron pönkittämisessä Suomeltakin menee, lopullisesti. Kreikalta se viedään piankin. Mutta haitanneeko tuo? Jospa tällä kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus? Ei vain tule heti mieleen, että mikä se olisi. Valtiot keräävät veroja ja tuloja monin tavoin, paitsi siellä Kreikassa. Yritykset ovat taitavia verosuunnittelijoita. Mitä isompi ja menestyvämpi yritys, sitä paremmin se pystyy minimoimaan verotuksensa. Globaalit suuryritykset ovat kehittäneet veronkierron taiteeksi, kuten tämäkin Google, jonka ilmaisia kuluttajapalveluja minäkin tässä käytän.


     Tuore valtiovarainministerimme, topakka opettaja Jutta Urpilainen on nyt koulinnut koko Eurooppaa. Jutta on itsepäisiltä kuulostavilla  vaatimuksillaan tehnyt samalla kaikille selväksi sen, ettei Kreikalta ole saatavissa mitään tolkkuja vakuuksia. Ei missään muodossa.  Jos Kreikalla olisi vakuuksia, se saisi edelleenkin kohtuuhintaista rahoitusta suoraan pankeista.


     Toki Kreikan ylikypsymisen taustalla on myös vahvalla yhteisvaluutalla vääntämistä ja muuta petkuhuiputusta. Mutta se ei sittenkään liene rikollista, koska euron valtaherrat vain haluavat jatkaa yhteisvastuullista rahoitusta? Vai kuinka? Ota kaupasta makkara, olet konna. Vie pankeilta ja eurovaltioilta miljardeja, olet sankari!

     Tämä ei tarkoita sitä, että kreikkalaiset olisivat kaikki köyhiä ja lusmuja fetaposkia. Kreikka on ollut aina erityisen löysä verottaja ja sehän on suosinut yksityisen ja yritysvarallisuuden kertymistä. Kreikkalaista rahaa on kuulema jo tänä vuonnakin (viisaasti kyllä)  sijoitettu muihin maihin enemmän kuin Gaddafin öljydollareita. Mutta sehän on yksityistä omaisuutta, mikä ei (yleensä) kuulu valtion ja julkispuolen sotkuihin.

     Jos Kreikan valtion omistukset ja maa-alueet  yritettäisiin pilkkoa jotenkin osiin ja jakaa muiden 16 eurovaltion kesken, se olisi sotaa ilman aseiden käyttöä. Eihän se semmoinen käy! Ei vaan käy! Kreikassa asuu melkein 11 miljoonaa kreikkalaista, joista pääosa ei ole syyllisiä siihen, että maan johtajissa on ollut ketkuja poliitikkoja. Nämä tyypit ovat kai tosiaan kuvitelleet, että euroja tulee aina kuin rännistä. Tai sitten en osaa kuvitella, mitä he ovat ehkä luulotelleet? 


* * *
     Jutta selitti äsken radiossa, että vakuusneuvotteluja ei käydä median välityksellä. No ei niitä kannattaisi käydä täälläkään kansalaismediassa, koska Kreikalta ei niitä vakuuksia kumminkaan tipu. Anteeksi nyt vain, mutta se luuloteltu käteisvakuus nyt ei vain ole tästä maailmasta! Sen verran tajuaa jopa intrigööri.

     Tarjoankin Jutalle yhtä ehkä käypää selitystä: Tarkoitus oli (tietysti) vain nostaa kissa tiskille, jolloin kaikki euromaat joutuvat pakon edessä toteamaan, ettei Kreikalta kerta kaikkiaan ole saatavissa järkeviä tai mitään muitakaan vakuuksia. Yhteisvastuullisuus ei toimi, se on sama kuin rahaa takassa polttelisi.


     Vaihtoehtoja jää ainakin kaksi:

1. Jatketaan pankkien vastikkeetonta tukemista järkyttävillä summilla Kreikan nimissä (muiden velkamaiden kypsymistä odotellessa), jolloin takaajina ja vakuuttajina toimivat (taas) kaikki euroalueen veronmaksajat.

2. Irrotetaan Kreikka (edes toistaiseksi) euroalueesta ja junaillaan sille kohtuullinen 
velkajärjestely. Ellei se olisi kohtuullinen, kreikkalaiset voivat itse kaataa liian julmat kansan kuristusaikeet.


     Rahaa ei voi syödä, eikä varsinkaan bittirahaa. Ei se olisi kreikkalainen maailmanloppu, jos rahahanat vähäksi aikaa tukkeutuvat. Sillä olisi vahvasti taloudenpitoa tervehdyttävä vaikutus. Fetaa, kalaa ja oliiveja voi popsia viinin ja ouzon kanssa ihan iloisesti. Lisäksi matkailijat tuovat edelleen rahaa tullessaan, kuten myös laivarahtien ajelu ja monet muut hyvät pisnekset.


Rosvoja vai pankkiireita?

     Miksi muuten kansainvälistä pankkitoimintaa  pyöritetään kuin sen pelisäännöt olisi kopsittu  rosvoparonien ja merirosvojen käsikirjasta? Merirosvojen turvapaikkoina oli ennen mm. kokonaisia Karibian saaria. Niin on pankkiireilla ja rahanpesijöilläkin. 


     Brasilia on suuri maa. Siellä on 201 miljoonaa asukasta ja vaikka he pääosin köyhiä ovatkin, bruttokansantuotetta kertyy kunnioitettavat 2 200 miljardia taalaa. Brasiliassa on maailman ehkä paras pankkijärjestelmä. Pankkien johtajien ja omistajien vastuu on viety hyvin pitkälle, sillä he todella vastaavat kaikesta omalla omaisuudellaan.  Brassipankkiirit toimivat rehdisti, kuten ennen vanhaan melkein kaikkialla muuallakin maailmassa. Kupruja ei ole, eikä tule.


     Euroopassa vastustetaan ankarasti kaikkia poliitikkojen ajatuksia pankkitoiminnan sääntelystä ja rahaliikenteen edes lievästä verottamisesta. Emme kuulemma voi asettua poikkiteloin koko maailman kanssa. Olisiko sitten vahingollista, jos euroalueella olisi maailman turvallisimmat ja reaalitalouden ehdoilla hoidetut pankit? Koko euroalueesta voisi vähitellen tulla maailman vakain maanosa. Sveitsiläisetkin joutaisivat jo oikeisiin töihin kelloja rukkaamasta ja kähmyrahoja piilottelemasta.

     Brasiliasta saisi mallia, miten tuo homma ehkä hoidettaisiin. Pankkien omistajien ja johtajien vastuun kasvattaminen ehkäisisi pankkien riskinottoa. Pankinjohtajien ja osakkaiden huoli omasta varallisuudestaan voisi torjua tehokkasti ennalta uusia pankkikriisejä.


     Mutta mistä saadaan se Jutta, joka opettaisi paksunahkaiset pankkiirit säällisille tavoille. Voisiko se olla kvanttikemian tohtori Angela Merkel? Ainakin poliitikot ovat jo kiltisti pulpeteissaan nyökyttelemässä.

* * *

     Tiesittekö muuten, kuka on Kreikan presidentti? En minäkään tiennyt, mutta katsoin wikistä. Kreikan presidentti on vasta 82-vuotias Karolos Papulias.  Onko tässä jotain tuttua? Liekö Kreikan tie meidän tiemme, sitten joskus parin presidenttikauden jälkeen?

* * *