 |
| Jyrkin euroteesit: Miljardeja euroja tyhjästä. |
Intrigöörin mielestä tuo tavoite näyttää mahdottomalta niin kauan kuin käytännön elämästä ja demokratiasta irronneet poliitikot yhdessä byrokraattien armeijansa kera antavat käytännössä ohjat mahtavan Euroopan keskuspankin käsiin. Verorahoilla ja takuutuksilla pankkien pelastuspaketteja on tähänkin asti leivottu. Ja EKP:n setelisingolla.
Ja kyllä keskuspankissa sanella osataan! Nythän ollaan kiireellä pykäämässä pystyyn pankkipalvon..., ei vaan valvontavirastoa ja ties mitä muuta kivaa. Kannattaisiko kaikki valta euroalueella yksin tein antaa EKP:lle?
Frankfurtin ylväässä pankkitornissa ja kaikissa Euroopan johtavissa suurpankeissa istuvat suhmuroimassa kokeneet ja ketterät ket(k)ut kansainvälisistä finanssipiireistä ja heillä on tukenaan leegioittain parhaita lakimiehiä. Onko sellaisessa pelissä osin naiiveilla poliitikoilla ja heidän edustamillaan valtioilla mitään mahdollisuuksia? Tasapelikin olisi voitto, kuten suomalaisilla jalkapalloilijoilla Espanjassa. Torjuntatappiokin olisi voitto, kuten tsuhnilla talvisodassa.
Kiltit maat pääsevät taivaaseen...
Lienee mahdotonta edes arvailla kuka kulloinkin EU:ssa pelaa ja kenen pussiin? Lobbareitakin siellä pyörii kuin kärpäsiä hillopurkilla tai torakoita keittiön kaapeissa. Jokaisella EU:n ja euron jäsenmaalla on tietysti oma kanttura ojassa, paitsi joskus tuntuu siltä, että Suomella ei ole. Suomi on aina altis pelastamaan Eurooppaa ja maailmaa, lainkaan omasta rajusta velkaantumisesta ja hurjista takausvastuista välittämättä.
Näennäisistä mutinoista huolimatta Suomi suostuu kuitenkin aina kaikkeen ja olisi jopa valmis tukahduttamaan EU:n julkisen arvostelun. Onkohan se niin, että kiltit maat pääsevät itsenäisyyden kuoltua EU-taivaaseen, mutta tuhmat pääsevät mihin vain, erilaisten apupakettien autuuteen? Kataisen ja hänen kaltaistensa pankkimunkkilatinaa suoltavien eurofanaatikoiden mielestä kansallisvaltioilla ei ole tulevaisuutta. No, ei ole, ei ainakaan tuollaisten komission renkien ehdoilla.
Mikähän sitten mahtaa olla se pääministerin mainitsema "maltillinen keskilinjan integraatio"? Integraatiossa on jo nyt, siis jo nyt, edetty siihen asti, että maltillisuudesta on paha puhua. Olemme itse valitsemiemme poliitikkojen johdolla antautuneet lähes täysin Brysselin komission käskyvaltaa toteuttavalle byrokratialle.
Perustuslakiinkin piti vängällä kirjata orjan merkki: "Suomi on EU:n jäsen". Sanoivat nuo hallituksen edustajat, ettei sillä ole merkitystä. Miksi kirjaus sitten piti tehdä? Hah! Tarvitessa samaiset päättäjät eivät kyllä välitä Suomen perustuslaista pätkän vertaa.
Arkadianmäen kälätyskerho
Eduskuntavaalien alla, vajaat kaksi vuotta enää, onkin syytä kysyä, mihin Suomessa enää tarvitaan isoa eduskuntaa, sekä lonkeronsa kaikkialle ulottavaa hallintoa. Meitä on täällä kylmässä paljon vähemmän kuin oikeassa suurkaupungissa asukkaita. Eurovaaleja ehkä tarvitaan, toistaiseksi, vaikka muutamista erimielisistä mepeistä ei meille paljon iloa ole, mutta kai siellä pitää meidän mukana roikkua, edes kustannuksia aiheuttamassa.
Sinänsä tarpeellinen kunta-ja sotauudistus lienee sekin EU:n integraatiohaaveiden helmiä. Mitä vähemmän Suomessa on omaa paikallista hallintoa ja demokratiaa, sitä helpompi tätä pientä maata on hallinnoida ja käskyttää. Kataisen hallituksella on olevinaan kova kiire, tässäkin asiassa, vaikka noin suurille muutoksille pitäisi varata reilusti aikaa. Enempää sutta ei kannattaisi Suomessa synnyttää.
Myös kunnallista henkilöstön (pomojen) irtisanomissuojaa pitäisi heikentää, jotta yhdistymisistä saataisiin edes jotain hyötyä, edes vuosien varrella. Monien vuosien irtisanomissuoja kuntapuolella ei ainakaan edusta tasa-arvoa, kun samaan aikaan useimmilla yksityisillä toimialoilla henkilöstö kokee liian usein heittopussin kohtalon.
Kuitenkin lähes kaikki rahoitus julkiselle puolelle tulee yrityksiltä ja niiden maksamien palkkojen verotuksesta. Rajoillaan keräämänsä tullimaksutkin "itsenäinen" Suomi joutuu tilittämään Brysseliin. Kaivosveroa Suomi ei ikinä osaa säätää, ennen kuin kaikki malmivarat on täältä viety pois ja jäljellä on kuonakasojen siivous. EU maksaa muka sitä ja tukee tätä, mutta vain osalla niistä rahoista, jotka pulitamme vuosittain Brysselin ylipapeille. Niille torakka-ajattelijoille.
Miksi ihmeessä muuten pienyrittäminen on tehty Suomessa ihan sikamaisen byrokraattiseksi? Niin, vaikka uusia työpaikkoja tarvittaisiin ja paljon. Käytännönläheiset ehdotukset kaikuvat kuuron korville. Sama koskee kaikkia vankalta työuralta vähänkin syrjäytyneitä työn sankareita, työttömiä ja syrjäytettyjä. Ja työuria pitäisi jatkaa...
Kuka lobbaisi taviksia?
Nähtävästi päättäjien kansalaista välittäminen rajoittuu aina vain ja ainoastaan vaalien alle. Kun päätöksiä pitäisi tehdä, moiset pikkujutut kuin omat perisuomalaiset kansalaiset jäävät mopen osalle. Pienillä ihmisillä ei ole vaikutusvaltaisia lobbareita. Puheet eivät lämmitä, tekoja pitää olla! Siis pitäisi.
Toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset. Kyproksellakin se nähdään, kun tavallinen poppoo ei saa rahojaan ulos kuin automaateista vähän kerrallaan. Suursijoittajia varten kyproslaisten ongelmapankkien ulkomaiset sivukonttorit ovat olleet auki, kuten aina ennenkin. Suurpääoman etu pitää kai aina turvata, vaikka nuo pääomat olisi varastettu Venäjän kansalta.
Näin se kansalaisten vähäinenkin luottamus EU:ta kohtaan vähenee ja hupenee. Kreikassa ja nyt myös Kyprosella eurokuri jyrää kuin historiallinen Euroopan valloittaja hunni Attila. Mihin Attilan hevonen astui, siellä ei enää ruoho kasvanut. Useimmat muinaiset eurooppalaiset kyllä pelkäsivät Attilaa, mutta kunnioitusta ja luottamusta hän rosvoarmeijoineen nautti yhtä paljon kuin paljon myöhempi seivästäjä Vlad Dracula. Nykyisin EU:n ja IMF:n junailema tukipaketti on kansoille kuin Attilan hevosen kavion kosketus.
(Varmaankin intrigööri joutuu arvosteluineen häpeään, kunhan talouskasvun onnela EU:n liittovaltio meitä vielä kaikessa loistossaan hoivaa ja holhoaa. Mutta siitä ilosta sekin takaisku kevyesti kestetään!)
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti