Ostatko? Ai et. No hei!

Otsikossa on tiivistetty aloittelevan myyntitykin ensimmäinen yritys saada hieno härpäkkeensä kaupaksi suoraan potentiaaliselle asiakkaalle.  Myyvät ne joskus hyvät härpäkkeetkin itse itsensä, kuten vanhan Nokian nousun vuosina huomattiin. Nokian kapuloista tuli nopeasti kaikkialla arvostettuja ja kestäviä kuluttajatuotteita, joita olisi silloin myynyt ukko kuin akka, noin "sukupuolisensitiivisesti" sanottuna.

On tietysti olemassa loistavia kansainvälisiä suomalaisia myyntihenkilöitä, mutta vanha yleistys on kuulema edelleenkin melko pätevä, että liian usein kalliita suomalaisia investointituotteita myy maaimalla joku jäykkä ja ujonsorttinen insinööri. Myyjällä on toki tuote ja sen tekniikka hallussa, mutta varsinainen myynnin osaaminen eli tärkeät ihmissuhdetaidot ovat jääneet koulutuksessa ja kokemuksessa mopen osalle.

Inrigöörillä on itselläänkin pientä kokemusta myyntityöstä siltä onnettomalta ajalta, kun omasta uraputkesta tuli hukkaputki 1990-luvun lamassa. Oli yritettävä jotenkin työllistää itsensä. Burnouttikin siinä taisi tulla ja olla, mutta eipä minulla ollut varaa niin hienolta kuulostavaan sairasteluun.

Myynti-ja markkinointihommissa suurin yllätys itselle oli, että onnistuin  kohtuullisesti, mutta asiakkaiden kanssa oli päästävä edes vähäksi aikaa nokikkain. Puhelimessa en koko aikana kunnolla oppinut kauppaa tekemään. Mitään koulutusta kaupalliselle alalle ei ollut, mutta takana oli pitkä kokemus käytännön ihmissuhdetaidoista toisissa tehtävissä.

Muunkinlaisia duunikokemuksia, myös nyrkit savessa, niinä vuosina kertyi. Jotkut niistä uusista töistä onnistuivat ihmeen hyvin, mutta en ala niiden perusteella ketään neuvomaan. Sen verran voisin nuoremmille työhakuisille sanoa, että kannattaa kokeilla melkein mitä vain, mihin luulee pystyvänsä ja mikä tuntuu kiinnostavalta. Jos ala on hyvä ja reilu, työkaverit usein auttavat alkuun. Suorittajia aina tarvitaan, kaikista robottihöpinöistä ja byrokratia-elviksistä huolimatta.

Pistän tapani mukaan linkkiä oikean osaajan haastatteluun, sillä eihän meikäinen ole koskaan isommin mitään tiennyt, mutta on aina osannut kysyä. Tässä on linkki Talouselämän juttuun, missä on äänessä tutkija Tanja Leppäaho.

Leppäaho uskoo, että Suomen kilpailukyky kasvaisi huomattavasti, jos ihmisuhteet otettaisiin paremmin haltuun. Intrigööri tietää sen verran, että suomalaisen hyvinvointivaltion jämätkin voisi lähivuosina kuopata, ellei täällä suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita saataisi maailmalla kaupaksi.

***