Kaikkien mielestä yhteisen valtiomme kuluja pitäisi kaikilla tasoilla järkeistää ja karsia, mutta jostakin kumman syystä sakset viuhuvat ahkerasti vain kaikkein heikoimmassa ja jopa toivottomassa asemassa olevien kansanryhmien tulonsiirroissa.
Kansanryhmät ovat tietenkin valtiolle kalliita ylläpidettäviä, ainakin kantasuomalaiset. Kuritettavat kansanryhmät ovat yleensä suuria, kuten esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät ja -sairaat, pienituloiset pätkätyöläiset, tuen tai hoidon tarpeessa olevat vanhukset, lapset ja opiskelijat.
Kaikkea hyvää ei tietenkään koskaan riitä tarpeeksi kaikille, mutta hemmetti kun asunnon saaminenkin osaa olla ihmisillä tiukassa, jos järkevän hintainen asunto pitäisi saada sieltä päin, missä olisi ehkä jonkinlaisia töitäkin. Osan porukasta on haettava jokapäiväistä leipäänsä ruokajakeluista.
Jokin raja kurjistamisessa saisi olla, ettei köyhiä kuritettaisi kerta toisensa jälkeen. Meidän ei olisi pakko siirtyä tyyten pikkujenkkiläksi, köyhien armopalavaltioksi. Työttömänä kitkuttaminen ei ole koskaan ollut kivaa, eikä kunnollista elämää, ei valtaväestön mielestä. Tottuuhan siihen tietysti kun kitkutus jatkuu vielä eläkkeelläkin.
Politiikassa mennään aina raskas hallinnointi ja byrokratia edellä, vaikka inhimillisyyden eli suomalaisten ihmisten edun ja pärjäämisen pitäisi olla kaiken toiminnan lähtökohtana. Suomi pelastaa kyllä omilla verorahoillaan monin tavoin maailmaa ja se maksaa hirmuisesti. Käytännössä jokainen maailmanparannustoimi lisää valtion velkaa, mutta Suomihan on velkarikas maa!
Ehkä politiikka onkin yli-inhimillistä tai jopa yliluonnollista toimintaa, eikä sitä tavis, tämmöinen ränsistyvä luonnollinen henkilö voi ymmärtää? Anteeksi vain kamalasti!
***
Pöhöttönyneiden puolueiden toimintaa lienee mahdoton järkeistää, ne pitäisi lopettaa tai jättää taustalle rahoitusta keräämään. Päätöksenteossa pitäisi edetä asiat edellä kokoamalla kansan valitsemien edustajien kannatusta erilaisten tavoitteiden taakse. Intrigöörihän ei ala tässä ilmatteeksi virittelemään poliitikoille ikiomaa ja tarpeellista aktivointimallia, mutta jotain voisi pläjäytellä:
Poliitikkojen palkkioista voitaisiin heti alkuun leikata pysyvästi semmoiset 20 - 25 prosenttia. Miksikö? No siksi, että heitillä on lomia yhteensä noin 4,5 kuukautta, parhaillaankin menossa. Tuottavuutta verokertymänkin takia tavoittelevassa yhteiskunnassa kunnon lomaksi riittäisi mainiosti kuukausi, enintään puolitoista vuodessa. Siis edustajien liksoja voisi sosialisoida valtion kassaan kolmen kuukauden edestä.
Kansanedustaja saa palkkionsa eli palkkansa, semmoiset vajaat seitsemän tonttua, joka kuukausi, eivätkä siihen vaikuta työtunnit tai poissaolot. Lisät ja verottomat kulukorvaukset voivat olla melkoiset, vaikkei kuluja paljon olisikaan. Poliitikko saa huilatakin, mutta liksa juoksee.
Vauhtia riittää myös kansanedustajan eläkekertymässä, se kehittyy kolme kertaa nopeammin kuin muiden ihmisten eläke. Täyden eläkkeen ansiokas edustajamme saa 15 vuoden jälkeen.
Jos niin ohraisesti käy, että edustaja putoaa vaalien jälkeen pois eduskunnasta, pehmusteita eli sopeutumiseläkettä tai nykyistä sopeutumisrahaa on leikattu takavuosiin verrattuna. Ennen vuotta 2011 eduskuntaan yhteisten asioiden hoitajiksi uhriutuneet saavat messevää sopeutumiseläkettä, millä ei ole alaikärajaa ja sitä saa nostella viralliseen eläkeikään asti. Muut tienestit eivät vaikuta sopeutumiseläkkeen määrään.
Onneksi täällä Savon korkeudella on taviksillakin nyt hyvät pehmusteet, jos vaikka sattuisi tien laitaan tuupertumaan aktivointitoimiin tai leipäjonoon paarustellessa. Lunta on kerrankin oikein paksulti.
 |
| Ei hätää. Nyt mennään valoa kohti! |
Vuosi sitten intrigööri halusi poliitikot tiukasti kansalaisten seurantaan.
Tuore mielipide työttömien aktivoinnista.
Ps. Juttua on vähän parsittu, koska ajatukset eivät pysy kasassa. Tauko höpinaatiossa lienee paikallaan uuden vuoden aluksi.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti