16.5.2018

Kierrätä vaikka muovipöksyillä!

Nämä bokserit eivät vettä pelkää.
Paljon vettä vaativan ja ruoantuotantoa syrjivän puuvillan kasvatusta koetetaan hillitä uusilla ja uusiutuvilla materiaaleilla. Suomessa kehitetään ansiokkaasti pohjoisten metsien tuottamia puupohjaisia tekstiilikuituja, joiden valmistuksessa ei käytetä haitallisia kemikaaleja.

Perinteinen puuvilla ja uudet uusiutuvat kuitumateriaalit ovat pieniä tekijöitä tekstiileissä, sillä yli 70 prosenttia kaikista tekstiilikuiduista on öljypohjaista kuitua, kuten polyesteriä. Öljypohjaisista kuiduista irtoaa tiemmä pesussa mikropartikkeleita, jotka päätyvät meriin ja kalojen kautta ihmistenkin ravintoon.

***
Kiinnostavaa on, että muoviakin voi kierrättää myös vaatteisiin, kuten esimerkiksi boksereihin ja muihin aluspöksyihin. Kiinalainen suuri verkkokauppa tarjoaa jo useita kovasti muovipussin näköisiä alushousuja. 

Suomalainen valmistaja sen sijaan iskee verkkokaupassaan tiskiin laatua ja istuvuutta, vaikka mainostaa materiaaleihin kuuluvan mm. meriin hylättyä muovijätettä, kalaverkkojakin.

Meikäläisen kurittomassa perheessä kokeiltiin aikoinaan tehdä akuankkapukuja pienille lapsille. Niitä saa kaupan muovikasseista, pitää vain leikata jaloille reiät pussin alaosaan, ylhäällä on henkselit valmiina. Jos tuo leikitysniksi ei ole tuttu, siitä vain kokeilemaan kiertotaloutta vai mitä se oli.

Suomessahan on aina osattu hyödyntää luonnosta saatavia uusiutuvia materiaaleja muutenkin kuin pula-aikojen korvikeissa. Vähän minttusuklaata vanhemmat polvet muistavat ainakin tikkuviinan, mistä saattoi tupsahtaa tukkihumalaan.



***
Ja hiukan niitä haikeita lapsuusmuistoja: Joskus kakruaikoina maalla jäi mieleen ainakin kahdenlaisia kaupallishenkilöitä. Huonekalukauppiaiden kuormurit kolusivat kaikkien sivukylienkin talot ja mökit, eikä suotta, sillä kylillä asui ennen paljon porukkaa ja lapsiakin oli kiusaksi asti niin, että omat ja vieraat saattoivat sekoittua. Kaikista kumminkin huolehdittiin.

Varsin olohuoneisiin päätyi moderni ja värikäskin yhdistelmä, samanlainen muovinen "keinonahkasohva" ja kaksi nojatuolia samasta erittäin kestävästä materiaalista. Noita hyvin hiostavia kalusteita yhdisti se, ettei niissä ollut hyvä istua, eikä maata. Niitä saattaa vieläkin olla pula-aikoja odottamassa jossain ulkovarastossa. Sohvapöydät olivat silloin ennen puusta väsättyjä.

Toisenlaiset vilkkaat kaupallishenkilöt möivät kiertävää taloutta harjoittaessaan kaikenlaista pientä hauskaa, mm. kuulakärkikyniä saatesanoilla, jotta "tällä kirjoittaa ainakin kilometrin".

Pölhöimpiä halpuutuskeksintöjä oli aikoinaan laittaa "keinonahkaa" auton istuimiin. Jostain muka halpismallista oli saatettu jättää mm. apukuskin puoleinen häikäisysuoja pois. Siinä sitä oli kivaa taittaa pitkää matkaa, varsinkin apukuskilla.

Nauretaankohan vielä joskus tämän ajan modernille kaupalliselle kierrätykselle? Vai mahtaako se enempi itkettää? 

Lisälinkki: Ei alushousuja kivijalkakaupassakaan soviteta.


***

2 kommenttia:

Nils- Aslak Näkkäläjärvi kirjoitti...

Joskus vuosia sitten minäkin suhtauduin kyynisesti väitteisiin, joiden mukaan kaatopaikkajätteistä päästäisiin nopeasti eroon. Nyt on kuitenkin kaatopaikkajäte vähentynyt kymmeniä (40- 50 !) prosentteja ja niitä suljetaan.

Muoviroskaa sadaan pois laittamalla merille omatoimisia kerääjäviritelmiä ja niihin jokin satelliittipoiju. Joku sitten hakee tietyn ajan päästä ja saa rahapalkinnon.

intrigööri kirjoitti...

Meriin ja vesistöihin päätyvät mikromuovit lienevät se pahin ongelma. Jätevesien puhdistamot eivät saa pienimpiä hitusia talteen ja puhdistamoitakin on lähinnä länsimaissa. Puhtaan käyttöveden saanti tulee vielä ongelmaksi suurimmassa osassa maailmaa.
Kelluvia muovijätteitä pystyttäisiin meristä keräämään paljonkin, mutta kukahan senkin valtavan urakan maksaisi.
Kierrätysongelmia koituu jatkossa myös mm. "puhtaiden" sähköautojen ja muiden härveleiden akkuvuorista. Mad Max-maailma taitaa olla tulossa, mutta onneksi meikäläinen on sitten jo harppukerhossa.