2.1.2020

Aasimaista meininkiä


YLEisissä uutisissa kertovat tänä aamuna, jotta Suomessa on nelisensataa aasia. Ihan ensiksi mielenpuoleen juolahti ajatus, että toimivatko ne kaikki politiikassa. 

(Lisäys: Ylen juttu näkyy olevan vanha, vuodelta 2014. Tässä on aasiasiaa vuodelta 2018.)

Suomalaisista aaseista suurin osa on lähtöjään ulkomaaneläviä, mutta jokunen aasivarsa syntyy Suomessakin. Suomihan on yhdistysten onnela, joten tietysti täällä on aasiyhdistys, jolla on myös eläinsuojelullista merkitystä.

Kaukainen muisto: Oltiin pimeenä talvi-iltana käymässä yhden ravimiehen kotipaikalla jossain Keski-Suomessa. Menin ulos tupakille. 

Äkkiä pimeydestä jostain tallien takaa kuului vertahyytävä kiljunta. Ääni ei kumminkaan pannut juoksemaan karkuun. Senhän oli ikäänkuin pakko olla aasi, ravitallin lemmikki, vaikka ei siitä minulle oltu kerrottu. Niin se oli. 

Äänessä oli kyllä paljon enemmän potkua kuin vahtikoiran haukunnassa. Ihan kerrotunlaista kiljahdusta en löydä, mutta tältä aasilta irtosi tämmöistä juttua.

Ei kommentteja: