19.5.2020

Hei, me junaillaan!

Luotijuna lumessa, kuva Japanista 2014.

Ennen piti selvyyden vuoksi joskus vääntää asioita rautalangasta. Rautalanka ei enää riitä, nyt joutuu vääntämään jo ratakiskojakin. Pienemmistä ratahankkeista kannattaa mainita Tampere, joka rakentaa raitsikkansa. Turku aikonee kolistella perästä. Pääkaupunkiseudulla ei taida vieläkään olla tarpeeksi paljon ja kalliisti raiteita perätysten.

Hiljaiset ja järkevät kumijalat eivät enää kiinnosta edes kaupunkiliikenteessä, vaikka olisi saatavissa upeita sähköbusseja ja vaikka mitä hybridejä. Kiskoilla pitää päästä menemään kuin Matti ja Liisa aikoinaan.


Kokoomuksen Verkkouutiset on kertoillut ratakiskohankkeista, joille on yhteistä se, ettei kustannuksista niin tarvitse välittää, kun pitää päästä joukkokulkemaan trendivihreästi maata pitkin. Välillä olisi varmaan lystiä sujahtaa maan ja veden alle tunneliin, vaikkapa Tallinnaan.


Viherelvytystä parhaimmillaan olisi kuulema pääradan uusiminen Helsingistä Ouluun. Varmaankin jatkopätkä tarvittaisiin ainakin Tornioon asti. Olisi tiemmä hassunhauskaa puksutella junalla Helsingistä Tornion kautta yön yli Tukholmaan, kuten sisäministerikin äskettäin kertoi. Siinä kai matka menisi rattoisasti vaikka ravintelivaunussa rehupunkutellen ja loppumatka makuuvaunun petillä pötkötellen.


***

Vaan onhan sellainen ratakiskottelumatka jo valmiiksi mahdollinen. Yksi junanvaihto vain maiden rajalla ja taas mentiin. Tukholmasta tuli taannoin junalla Suomeen myös kuuluisa Irakin armeijan valiojoukko, mitä heitä nyt oli, päälle 30.000 vähään tyytyväistä hyöty-yksilöä. Pieni pätkä piti päästä bussilla, matkakassien kantajatkin olivat valmiina.

Saa sitä kukin haaveilla tyylillään. Elvytyksen kanssa ei väärän koivun kautta koukatulla Tukholman reissulla ole mitään merkitystä. Elvytystä saattaisi olla ilmastotyön tekeminen, jos joku välkky keksisi, miten sellaista ns. työtä voisi tavan immeinen tehdä järkevästi. Saunat ja puusaunat voisi toki korvata niin, että hiki otettaisiin riehumalla.


Talojen energiaremontit eivät paljon auta, koska rakennusten seinissä on jo valmiiksi yli puolet villoja, nollaenergiaan kun pyritään, vaikka viimeisiä ilmareikiä umpeen naulaillen. Toisaalta täällä Pohjolassahan muutenkin ilmasto lämpiää niin, että linnut ja muut metsänelävätkin pian läkähtyvät, varsinkin haittahyönteisten lisääntymiseen.


***

Talviset lumipeite ja pakkaset pysyvät ainakin Lapissa ja Itä-Suomessakin, vaikka jälkimmäinen ei poliittista topparoikkaa kiinnostakaan. Nykyisenlaisen Suomen rataverkon kunnossapito on kyllä tärkeää. Siihen kuuluisi tietysti heikoimpien rataosien uusimistakin. 

Teoreettisilla ajan säästöillä ei ole etätöiden aikana paljon merkitystä. Viime vuosien kokemusten perusteella olisi hyvä huolehtia siitä, että junat kulkevat. Suomessa sataa vielä paljon lunta ja räntää, myrskynpuuskat kaatavat puita kiskoille, kesälläkin.

Silloin ja käytännössä silloin tällöin etelä-euroopassa kasatut luotijunat jäävät seisomaan. Joskus virta katkeaa ja juna jäähtyy. Matkustajat joutuvat tallaamaan lähimmän maantien laitaan kumijalan kyytiin. Siperiassakin junat kulkevat tuhansia kilometrejä päivässä ja pysyvät useimmiten aikatauluissaan.


Voi olla järkevää mennä trendikkäästi maata pitkin. Vielä enemmän trendillistä olisi pitää edes miljardihankkeissa molemmat jalat maassa!


***

Ei kommentteja: