13.2.2013

Suomi on orjavaltio

Puudelimediassa höpistään nyt innokkaasti siitä, paljonko me suomalaiset olemme maksaneet ja saamme maksaa seuraavien seitsemän vuoden aikana siitä ilosta, että saamme kuulua EU-nimiseen rauhanliikeeseen. Miljardit ja sadat miljoonat vain puheissa vilisevät, kuten unionissa on totuttu.

Rauhanliike onkin onnistunut fantastisesti, sillä Ruotsi ei ole kertaakaan hyökännyt Suomeen, mitä nyt joitakin kertoja joskus 800 vuotta sitten. Venäläisetkin ovat viime aikoina esiintyneet pidättyvästi, mitä tulee Suomen miehittämiseen, lähinnä kai kauppasuhteiden takia. 


Entinen pääministeri Pöö-Paavo taisikin tehdä loistavan rauhanoffensiivin auttaessaan venäläisiä liittymään Suomenlahden ja Itämeren kaasuputken kautta Saksan ja Euroopan yhteyteen. Kaasuputki on taloudellista ja rauhanomaista integraatiota parhaimmillaan. Suomen ex-pressa sai vastikkään kivan kisulin. Saakohan Sauli sarjan maatuskanukkeja ja kotia tuomisiksi huivin?


***
EU-fanaatikkojen johtamassa Suomessa enemmistö suomalaisista kuuluu näemmä iloisesti unioniin orjavaltiona, joten kansalaisten ja mediosojen puheet jostain tulevasta liittovaltiosta taitavat olla turhanpuoleisia. Vai väittääkö joku vielä vakavissaan, että Suomi on suvereeni, itsenäinen valtio maailman muiden valtioiden joukossa?

Ei me olla itsenäisiä, sillä arvioiden mukaan noin 80 prosenttia Suomea ja suomalaisia koskevasta lainsäädännöstä pukkaa jo EU:sta, eikä siihen ole nokan koputtamista. Ei silloin olla itsenäisiä tai ehkä itsenäisyyden "käyttöoikeudet ovat rajoitetut" kuin jossain työpaikan tietokoneessa. Kansallisvaltio on menetetty, ei vielä pelkän unionin takia, mutta rahaliitto yhteisvastuineen sen sinetöi.


Etteikö muka ole yhteisvastuuta? Niin kauan on, kun emme ole taloudellisesti itsenäisiä ja takuutuksia on vakausvikineissä ulkona kymmeniä miljardeja.  Valtion ja kuntien budjetti on jo komission kontrollissa, kuten taitaa olla mm. kilpailulainsäädännön kautta osa talouselämästäkin. 


Talouselämä voi toki osin äänestää jaloillaan tai siivillään ja lehahtaa rahaa tekemään kauas maille vierahille. Suomi -niminen monikansallisvaltio ei voi muutahtaa mihinkään, eikä käytännössä 90-prosenttia suomalaisista  voi jättää kotiaan. Eikä Euroopassa ole enää onneloita, mihin menisi muuten kuin ison oman rahan kanssa.


Jos vientiteollisuus meiltä kaikkoaa, Suomi kyllä viimeistään silloin lakkaa olemasta rikas maa. Silloin poliittisten satraappien jakovarat unionin yhteisvastuisiin vähenevät dramaattisesti. Hirmuista? Vai onko sillä väliä, sillä kaipa se isäntä orjistaan huolehtii, kuten ne muinaiset hullut roomalaiset.


***
Tulevina vuosina on mielenkiintoista nähdä, miten kauan poliitikkojen härski hämäys ja joskus ihan silmitön valehtelu kansalaisille jatkuu puudelimedian vankkumattomalla tuella. Voi se jatkua kauankin, sillä entisissä itäeuroopan maissa Moskovan satraapit sumuttivat omia kansalaisiaan pönäkästi kymmeniä vuosia. Kansalaiset eivät silkasta pelosta ja telaketjujen kolina korvissaan uskaltaneet järjestää kovin monia kansannousuja, mitä nyt isommin Unkarissa ja Tsekeissä. Jugoissa Tito kyllä vikuroi ja vähän se nuija Ceausescukin.

Unionin ja Euroopan kansojen suhde muistuttaa aika lailla Neukkulan ja sen itäeurooppalaisten vasalli- tai orjamaiden suhdetta vielä 20 - 30 vuotta sitten. Unionin Euroopassakin vallitsee pelko, mikä saa pääosan kansalaisista kannattamaan EU-fanaatikkojen puolueita. Nyt ei pelätä telaketjujen ääntä ja väkivaltaa, vaan köyhyyttä ja kurjuutta, työttömyyttä ja omien velkojen lankeamista maksuun.


Siinähän käy vallan surkeasti, jos kansa ei noudata TALOUSKURIA! Esimerkkejä siitä saamme joka päivä katsella mm. Kreikasta ja Espanjasta. Karmeasta kohtalosta voi meitä varoittaa myös Irlanti, minkä tukitoiveisiin Suomen pääsatraappikin korkeudestaan suvaitsi äskettäin suhtautua nuivasti. Islannin omintakeisesta ja kansalaisia puolustavasta ratkaisusta ollaan täällä mediassakin hissun kissun.


Unionia lipovan median avustuksella unohdetaan useimmiten sujuvasti se, että euron jo alussa sovittua talouskuria ovat rikkoneet eniten juuri nuo kansalliset satraapit ja vieläpä alkuun maanosan suurimpien maiden johdolla.


Mielenkiiintoista on unionin tulevalla seitsenvuotiskaudella nähdä, säilyykö vasalli- tai orjavaltion tilanne Suomessa nykyisessä mallissa vai onnistuvatko unionin ja euroryhmän fanaatikot viemään suhteen perille avioliittoon asti. Jos Saksa-setä ja Ranska-täti lyövät hynttyyt yhteen, Suomi-neito pääsee varmaan eurohaaremissa pikku jalkavaimon asemaan?


Toisaalta voisi ajatella, että nykyisen orjasuhteen säilyttäminen olisi poliittisen eliittimme, johtava ja runsaslukuinen virkamieskaarti mukaanlukien, legitimiteetin takia otollista. Jos Suomi -niminen monikansallisvaltio säilyttää osankin itsenäisyydestään, voidaan jotenkin perustella nykyistä poliittista systeemiä eli ylimitoitetua kansanedustajien pataljoonaa, ministerien kaartia aseenkantajineen, sekä massiivista, mutta raskaasti palkattua johtavaa virkakoneistoa. Unioni saattaa myös palkita uskollisimpia alamaisiaan kallista palkatuilla tehtävillä.


Vain kansa voisi kaiken muuttaa. Mutta väliäkös kansasta, sanoi pääsatraapimme vasta eduskunnassa, kun pölhöpopulistit kyselivät kansanäänestyksistä. Hah ja hoh! Vai muka kansa äänestämään niin vakavista kysymyksistä kuin valuutasta tai unionin jäsenyydestä. Pääsatraappi ei edes peitellyt ivallisuuttaan, miksi olisi, sillä tukijoukko hallituspuolueissa on sankka ja kätyrjoukko vankka.


Siksiköhän pääpölhöpopulisti Soini vaikutti "titaanien taistossa"  vaisulta? En jaksa uskoa, että jytkymestarilta olisi vielä buhti bois. Älykkäänä ihmisenä Soini ei vain jaksa jauhaa, kun kaikki Kataisen ja kumppanien ylimieliset vastaukset tietää jo etukäteen. Kepun Sipilää saattoi vaivata samanlainen kyllästyminen. Tympii se politiikan teatteri joskus näyttelijöitä.

Ovatko Sipilä ja Soini ehkä kuin pienen pohjoisen kylän tai valtion Asterix ja Obelix? Muistammehan sen ikuisen Rooman valtakunnan.

Jos joku odottaa toiveikkaasti kepun ja persujen yhtymistä  liittovaltiofanaatikkojen kaatamiseksi, se ei intrigöörin mielestä liene mahdollista. Kepussa on kyllä eu-kriittistä porukkaa, mutta puolueen johto kuuluu perinteisesti eu:n fantastisiin puolustajiin. Kepulaiset seuraavat uskollisesti johtajaa, vaikka tupailloissa muristaisiinkin. Näinkö se on, ihan tosissaan?


Tilanne on sama kuin muuallakin unionissa. Kentältä ja harvojen johtajienkin suusta kuuluu järjen ääniä. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja paluuta reaalitalouteen halutaan puolustaa. Puhutaan siitä, että Euroopan todellinen vahvuus on itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyössä, eikä missään neo-neuvostoliitossa. Mutta liittovaltiofanaatikkojen lippu liehuu Bastiljin tornissa, vielä toistaiseksi.


* * *
Ai niin! Piti muistuttaa vielä itseä ja blogissa kävijöitä siitä, mikä on se Kataisen maankuulu selätys. No, se menee niin, että kun eurostoliitosta käsky kajahtaa, heitähdetään itse  heti selälleen kieli ulkona suusta läähättäen ja häntää heiluttaen. Kotikansalaisille voi sitten hetken päästä murista ja näytellä hampaita.


Jotta keitäkö nämä isot isännät ovat? Jääköön se nyt häveliäisyyssyistä tällä kertaa sanomatta. Blogejakin tarkkailevassa Supossa ja Europolissa voisivat muuten hempat luulla, että olisin muka jokin EU:n ja globalisaation vastaisen ääriliikkeen agitaattori eli ilmiselvää ainesta kalterijääkäriksi? Pois se minusta, kai.



* * *

Ei kommentteja: