Jouduin itse kirjoittelemaan paperilehtiin 1970-90 -luvuilla nimen ja joskus kuvankin kera. Silloin se piti vain kiltisti hyväksyä, koska työnantaja sitä vaati. Nykyisin ei ole sitä työnantajaa, onneksi on (vielä) sentään pienenpuoleisen työeläkkeen maksaja. Kuvaa ei enää tartte kuin passissa ja ajokortissa.
Otin taannoin käyttöön tämän intrigööri -nimimerkin, minkä löysin vanhasta sanakirjasta. Ajattelin, ettei sama nimimerkki tulisi heti vastaan, kuten joskus aikaisemmin kävi. Olen intrigöörin ( se tarkoittaa jokin sortin kähmyilijää, juonittelijaa tai takapirua ) rekisteröinytkin parissa nettilehdessä ja tässä blogissa. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa nimelläni, mutta ei se nimi monille mitään sanoisi, joten väliäkö sillä.
Joutavaa rutinaa ja jäpinää nettikirjoittelusta pidetään mielestäni siksi, että useimmilla keskustelijoilla, blogien väsääjillä tai etenkään heidän arvostelijoillaan ei ole mitään kunnollista sanottavaa. Kun ei osaa tehdä aitaa, pitää puhua aidan seipäistä. Voi vaikka hyökätä koko nettiin kirjoittavien kansanosan ja ainakin anonyymien kirjoittajien kimppuun.
Tuttuahan se hyökkäily netissä on. Jos vaikka vanhempi ihminen lähtee mukaan nettipalstoilla keskusteluihin, tuntuu kuin melkein kaikki toiset olisivat kaheleita tai toisinkin päin. Terveitä ovat semmoiset, joita ei ole tarpeeksi tutkittu.
***
Oikeasti sieltä jostain netistä, vai mikä se on, löytyy asiallisia kirjoittajia ja tietämystä jos vaikka mistä asiasta, nimellä ja nimimerkillä. Asioiden pitäisi ratkaista, eikä kirjoittajan persoonan. Silkkaa törkyäkin löytyisi ja kaiken sorttisia vihaajiakin, jos sellaisia alkaisi urakalla etsimään. Jos ei muuten saa aikaansa kulumaan, voi sukeltaa vaikka joka päivä uuteen salaliittoon, koko vuoden. Kyllä aina kauhistelemaan pääsee.
Tilanne on vähän sama kuin menneiden aikojen uskovaisella kansanedustajalla, joka ahkerasti plarasi pornolehtiä ja mesosi kuin Jerikon pasuuna, että oi kuinka kauhean synnillistä saastaa sitä ihmisten turmelukseksi julkaistaankin. Pornolehtien lukeminen oli kai tämän jo edesmenneen herran mielestä kuin liukumäki helvettiin. Jos niin oli, terveisiä vain sinne!
Toinen kristillinen sittemmin keksi, että minttusuklaa -niminen viinanliru pitäisi kieltää, ettei se veisi nuorisoa hurmioon ja turmioon. Kehitys on kehittynyt, eikä nykyisin tarvitse olla edes kristillinen poliitikko, kun jo keppanaakin pitäisi laimentaa. Pelkkä demarina oleminen riittää siihen oivallukseen. Kas kun ei plantrata vettä pilsneriin tai vähennetä hiilihappoa limukoista?
Juttuhan on niin, että kun poliitikolla ei ole kykyä nostaa esiin ja puuttua todella tärkeisiin asioihin tai oikeisiin asioihin kajoaminen ei olisi poliittisesti sopivaa, sitä ratsastetaan vaikka aasilla takaperin tai citykanilla korvista kiinni pidellen. Varmin tapa saada kansanedustaja kopistaan torkkupeiton alta saliin, on hilata tv-kamera parvelle. Jo vain tulee säpinää. Nähty on, uskokaa pois!
Kun kaikki kirjoittavat nettiin ja lukevat yhä enemmän niitä näitä höpinöitä näytöltä, eivätkä tilaa lehtiä, jotta metiamokulit saisivat ilmoitustuloja, suututtaahan se kaikenlaisia kalifeja semmoinen. Koko homma, siis se yleinen nettikirjoittelu, pitää kai tehdä mahdollisimman hankalaksi.
***
Kontrollia on tiukattava vaikka millä syyllä ja laitettava irtipäässyt rahvas taas aitaukseen. Gunnar-pässejä ei saa päästää aidan yli hyppimään. Kansa on saatava lopultakin käsittämään, että nimimerkki- ja vihakirjoitukset ovat tässä maassa kaiken pahan alku ja juuri, sillä ne muodostavat uhan vakiintuneille ja perusteellisesti korruptoiduille valtarakenteille, eikun siis yhteiskunnalle. Siis tälle hyvinvointiyhteiskunnalle, missä monikaan ei ole viime aikoina kuollut nälkään, vaan hoitamattomiin sairauksiin, eikun...
Mistä sitten netissä, kommenteissa ja blogeissa sun muissa meeedioissa pitäisi kirjoittaa? No, oikeista, ihmisiä kiinnostavista asioista tietenkin. BB-taloa ja Idolsia viihteenä ollenkaan väheksymättä tai tätä melko merkityksetöntä presidentinvaalia, nehän eivät silti ihmisten elämää hetkauta mitenkään.
Yhtä lajitoveria saattaa kiinnostaa, mihin päin se leipäjono nyt siirretään ja onko siellä mitään jaettavaa. Toinen miettii, mistä saisi rahaa, että saisi kaljaa, tms. Työssä puurtava pohtii, vaihtaisiko kulkineensa bensa- vai dieselpeliin. Vai uskaltaisiko sen kämppäkaupan tehdä nyt näillä hinnoilla ja koroilla? Yhteiskunnan tukipylväs hakee jalopuisen pöytänsä takana koneensa ääressä turvallisia sijoituskohteita...
On tuhat ja kaksi asiaa potenssiin monta, mitkä ihmisiä kiinnostavat ja koskettavat. Sellaisista asioista kannattaa ja pitää kirjoittaa, nimellä tai merkillisellä nimellä, ei sen väliä. Ja kyllä ihmiset kirjoittavat, ihan uskomattoman paljon. Toki kuvallista antiakin löytyy, ihmisten vidoita, otoksia ja piirroksia pukkaa nettiin kasvavalla vauhdilla. Musiikista nyt puhumatikaan. Nuorten tyrkkää ja tykkää -jutuista meikäläinen on etäällä ulkona kuin kuu-ukko.
***
Intrigööri joutui aikoinaan mm. kiertämään liikaa erilaisia kissanristiäisiä ja myös kirjaamaan muistiin osin tyhjänpäiväisten poliitikkojen ja byrokraattien unettavia jaarituksia. Yrityselämän seuraaminen oli sentään kiinnostavampaa, etenkin pk-sektorilla. Monet rutiinit toistuivat vuodesta toiseen. Kuten missä tahansa työssä, eihän se touhu usein niin lystiä ollut. Siksipä koetankin keskittyä tässä vapaassa blogissa vain merkittäviin maata ja maailmaa kaataviin asioihin. Pysyn aina myös tiukasti asiassa, edes jossakin asiassa, ainakin toisinaan.
Tarkoituksena olisi mm. pysyvän ratkaisun etsiminen ja esittäminen valtion ja kuntien yhteiseen kestävyysvajeeseen, ikärakenteen aiheuttamiin ongelmiin, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyteen, sekä euroalueen velkakriisiin. Noin aluksi.
Kyllä nettiin kirjoittavien kansalaisten poppoo yhdessä tuommoiset jutut hoitelisi, jos varsinaiset päättäjät eivät olisi aina jahkaamassa vastaan ja klähmimässä ideoita kuoliaaksi. Kun ei muuta osata, niin pitää kiristää kontrollia. Suomessa on asukkaita saman verran kuin keskikokoisessa kaupungissa suuressa maailmassa, mutta päättäjiä, lakeja ja sääntelyä on vaikka koko maanosan tarpeiksi.
Kuprutaloudesta suhteessa todelliseen talouteen näkyy moni netissä kirjoittavan, mutta sieltähän se syy näihin velkakriiseihin oikeasti löytyy. Kuprutalous edellyttää toimiakseen paljon erityisen tyhmiä ja omahyväisiä poliitikkoja, sekä muita samansorttisia vaikuttajia, joita koulitaan mm. noissa kuuluisissa Bilderberg-kokouksissa. Ilman koulutusta edes poliitikot eivät keksisi sitä, että yksityisten pankkien ja sijoittajien voitot pitää kustantaa kansalaisia ja yrityksiä verottamalla.
Joudun tietenkin käsittelemään näitä laajoja aiheita yksi kerrallaan ja pätkissä. Aloitan tästä nettikirjoittelusta. Loputkin kolmetuhatta blogikirjoitusta ilmestyvät kyllä, jos en kuole jatkuvan anonyymin kirjoittelun aiheuttamaan ähkyyn.
Anonyymi kirjoittaminen netissä on kyllä ihmisoikeus ja se oikeus on kirjattu myös lakeihin.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti