Talouskuri puree - konnat kiittää!

Mobiili perhe, ikioma 

peltikatto pään päällä.

Maailman pöyhkeä talouseliitti vaati taas tänään G20 -kokouksessa Euroopalta lisää talouskuria. Se talouskuri tarkoittaa  lähinnä sitä, että törsääminen mm. sosiaalimenoihin pitää rajoittaa minimiin. Talouskasvu pitää käynnistää vaikka räjäyttämällä eurooppalaisten valtioiden vanhat rakenteet huit helkkariin. Kaiken on palveltava ostovoimaa ja tuettava Euroopan säilymistä vahvana globaalien markkinoiden kamaimurina.

Viis siitä, että kriisien pesäkkeet kytevät eri puolilla maanosaa. Kreikkaa ei voisi enää paljon enempää kurjistaa, rikollisetkin  puhdistavat osaltaan Aigeianmeren konkurssipesää. Tiensä päässä alkavat olla myös Irlannin, Portugalin ja kohta Espanjankin vielä äsken ihmisystävälliset yhteiskunnat. Kaikki  upotetaan samaan yhteisvastuulliseen velkahetteikköön vain siksi, että suurpääoman edustajat voisivat kiristää otettaan niin vanhasta Euroopasta kuin koko muusta maailmastakin.

Luulisi G20 -hyyppelöiden hyvin tietävän, mitä liiallinen kuristaminen aiheuttaa nykyaikaisessa valtiossa. Rikollisillakin on omat eliittinsä ja mafiosot pyörittävät sitä enemmän miljardivoittoja, mitä huonommin laillisella yhteiskunnalla menee. Hyvinvointivaltion alasajo Suomessakin johtaa  paitsi suurten kansalaisryhmien kurjistumiseen, myös harmaan talouden ja rikollisuuden kasvuun. Rikollisuudelle voi veikata nousukautta, vahvaa talouskasvua. Niitä osakkeita ei ole julkisesti  kaupan.

Talousmunkkilatinaa

Taloudesta kukin taloustuntija tai tavis ajattelee oman viiteryhmänsä ja kokemuksensa mukaisesti. Talouden ammattilaisten munkkilatinaa vakuuttavasti jupisemalla voi hyvinkin hetken hämätä meitä taviksia, poliitikoista puhumattakaan. Silti monenlaiset näkemykset taloudesta ovat sinänsä hyviä, epävarmoja ovat ne ammattilaisetkin.

Ikiaikaisia talouden totuuksia ei silti muuteta millään konstilla. Yritystä siihen kyllä riittää, kuten olemme saaneet karvaasti kokea. Raha on aina rahaa eli maksuväline. Velka on aina velkaa eli rasite. Muinoin raha oli ruokaa tai vaikka elukoiden taljoja, joita saatoit onnekkaasti saada myös toiselta lainaksi. Takaisin piti maksaa reilusti, ns. korkojen kera, muuten saatoit syödä tulevan luottosi ja saada nuijasta nuppiin.

Raha saattoi olla myös jengin turvaa, mutta silloin jonkin sortin orjuuttaminen liippasi likeltä. Jos ja kun kuuluit heimoon tai klaaniin, piti maksaa verot eli osallistua toprakasti yhteisön toimiin.  Jos osoitit oireita degrowth -opeista tai muusta lusmulorvailusta, saatoit joutua ulkopuolelle leirin. Sinnehän metsään tai rämeelle jäit, lopulta petojen saaliiksi.  Joku onnellisesti hassahtanut pääsi kylähulluksi ja elätiksi. 

Tämmöinen pätee tietenkin vain reaalitaloudessa, mitä umpi-impivaaralainen intrigöörikin  ensin ajattelee, kun taloudesta puhutaan. Toisinhan on niissä korkeissa sfääreissä, joissa sofistikoituneet virtuaalirahan valtiaat häärivät tähtäimessään vain yksi asia eli maksimaalisen voiton tekeminen nopeasti ja omien toimien seurauksista lainkaan tuskaa tuntematta. Mieluiten se tili pitää tehdä niin mutkikkaasti, ettei kukaan edes voi sitä äkkiä tajuta.

Oikeat salaliitot ovatkin sellaisia, joita me emme huomaa!

Euroopan velkakriisin ovat yhdessä luoneet ahneet sijoittajat & pankit, joiden uskollisimpia apureita ovat olleet vastuuttomat ja kyvyttömät poliitikot taustajoukkoineen, joita toki yhdistää rahapiireihin ahneus ja oman edun tavoittelu.

Vahvasti kehittyvä, jopa Ruotsin rinnalle pyrkivä suomalainen hyvinvointivaltio romutettiin  90-luvun lamassa. Tuhannet ja sadat tuhannet suomalaiset eivät ole toipuneet tuosta rytäkästä konsaan, ei intrigöörikään, vaikka vielä henki tohiseekin. 

Eniten lamasta kärsivät silloin lapset ja nuoret, joista on taas, siis taas, liian suuri osa syrjäytymässä. Lasten huostaanottojen kasvava määrä on jo järkyttävällä tasolla. Huostaanotetulle lapselle tulee väistämättä traumoja ja varmasti niitä tulee lisää lasten oikeille vanhemmille. Kukaan ei edes valvo, miten lapsille käy. Huostaanotoista tulee miljardibisnestä, minkä kansainväliset sijoittajat ovat hoksineet.

Kerjäys ja keräily

Tästäpä pääsen vihdoin asiaan eli siihen, että kun valtion ja sen kuntien taloudessa menee surkeasti, niin joka paikasta pihistetään, paitsi joistakin paikallisista guggenheimeista. Kun muusta ei haluta pihistää, leikataan tulonsiirroista niin, että kurjia kunnolla itkettää. Meillä voidaan nyt ottaa leikkauksissa vertailua mm. romanialaisiin kerjääjiin ja "keräilytalouden" harjoittajiin. Eihän meillä leipäjonojen Suomessa sentään niin huonosti mene kuin Romanian tai muun itäisen euroopan romaniväestöllä. Eihän?

Intrigöörin mielestä meillä kylmässä ja jo valmiiksi ankeassa Suomessa ei ole yhtään kerjääjä-keräilijää vapaaehtoisesti. Kaikki se touhu on rosvopäälliköiden järkkäämää. Kerjääminen on suoritusportaassa pakollista toimintaa omaksi ja klaanin hyväksi. Kerjäten kokonaisuutta tukemalla  taataan itselle ja omalle perheelle edes jommoinenkin toimeentulo, niin ankeaa kuin sen täytyy ollakin. Toisilla klaanin jäsenillä on sitten paljon muita selviytymistaitoja, kuten sitä keräilyä.

Kerjäämisessä on kysymys yksinkertaisesti erään euroopalaisen väestönosan elämäntavasta ja selviytymisestä, jos kohta siinä ohessa rikollisuudestakin omine synkkine piirteineen. Vieraidemme kotivaltioissa EU-Romaniassa ja EU-Bulgariassa taidetaan vain olla iloisia siitä, että jotkut ovat edes osan vuodesta muilla mailla vierahilla, pitkin läntistä Eurooppaa.

Se myönteinen piirre tässä viime vuosien omaisuusrikosaallossa on, että siihen liittyy vain vähän väkivaltaa ulkopuolisia kohtaan. Poikkeuksiakin on. Kerjäläisistä intrigöörikin kirjoitteli tuossa kevväämällä ja moni muu on kirjoittanut aikaisemmin, joten ei siitä nyt enempää. Kyllä meillä osataan konnailla kotimaassakin ja muitakin vierailevia tähtiä riittää kuin nuo kerjääjät.

Uskiskortti

Jos tässä repisi pakasta ylös uskiskortin, onkohan kerjäläisten meille antama moraalinen opetus siinä, että älä kasaa roinaa maan päälle. Jos kasaat, joku voi tulla milloin vain käymään kylässä ja vapauttaa sinut turhasta maallisesta rahasta ja tavarasta. Mutta onko se paha? Rikkaallehan on taivaaseen pääsy yhtä vaikeeta kuin kamelille vessassa käynti tai paksupäiselle poliitikolle asettuminen taviksen asemaan.

Vaalit pitäisikin järjestää netissä joka vuosi, pieni pelkoliraus löysiä pöksyyn kerran neljässä vuodessa ei riitä pitämään valtapoliitikkoja rehdin demokratian tiellä. Valtion ja kuntien virkamiehilläkin pitäisi olla jokin katko uralla, edes pakollinen tehtävien vaihto määrävuosin.

Raaka talouskuri, mitä koko Euroopalta nyt vaaditaan, mm. siellä G20-kokouksessa, rokottaa aina pahiten heikoimpia, joilla ei muutenkaan koskaan "huiska" hyvin. Kaiken pahan alku ja juuri eli työttömyys kasvaa kohisten. Nuorisotyöttömyys on järkkyä.

Nuorilla on paljon "virtaa" ja niin on myös syrjäytyneillä nuorilla. Nuorena ei ole myöskään  haluja alistua saneltuun kuriin varsinkaan, kun todellista toivoa mistään paremmasta ei ole  näkyvissä. Nuorena ja "hurjana" on helppo luistaa kaidalta polulta ainakin, jos se polku ei oikeastaan johda mihinkään. Amiksesta tuhannen höpökurssin ja palkattomien pakkotöiden kautta eläkkeelle, niinkö?

Vapaa mies ei kotia kaipaa.

Jos nuoren ihmisen, yhteiskunnan toivon, edessä näkyy vain niitä joutavia pätkätöitä ja typerää pompotusta, helppo siinä on sortua vaikka mihin, myös harmaisiin tai rikollisiin hommeleihin. Yksistään jatkuva rahapula, mihin ei itse voi lainkaan vaikuttaa, rassaa pitkän päälle mielenterveyttä. Kovat nuorisojengit meiltä vielä onneksi puuttuvatkin, enimmäkseen.

Eikä ole helppoa aikuisillakaan, pitkäaikaistyöttömillä, pieneläkeläisillä ja sairastuneilla. Itsemurhat eivät ole vähenemään päin, vaikka emme ihan vielä joutune Kreikan kaltaiseen tilanteeseen. Ihmisiä ei saisi ajaa epätoivoisiin tekoihin, mutta kun se luottamus yhteiskunnan tukeen ja apuun alkaa olla mennyttä. Kun henkilökohtainen kriisi iskee, ei ole helppo nähdä ongelmien yli ja mieli voi järkkyä pahimmallakin mahdollisella tavalla.

Puupäät kelluvat

Suomen mennyttä ja ehkä parasta itsenäisyyden aikaa, 70 - 80 -lukuja moitiskellaan usein muka takapajuisiksi. Tosi kumminkin oli, vaikka ei ollut pelikoneita ja aipodeja, silloin joka ukko ja akka sai halutessaan joitain oikeita töitä. Pienelläkin palkalla sai irti vuokraluukun. Käytetty, mutta toimiva Lada maksoi tonnin, parin verran markkoja, silläkin pääsi baanalle. Kaupasta sai markkasatkulla ruokaa ainakin kaksi kassillista, jne. Kalja ja tupakki olivat nekin kohtuhalpoja. Terkkariin ihmisiä oikein houkuteltiin.

Melkein jokainen sai itsenäisestä elämästä kiinni. Jos ei saanut, sosiaaliturva koheni - siis koheni - melkein joka vuosi. Jopa juopot ja narkkaritkin pääsivät aika helposti hoitoon. Kaikista vähäosaisista ja rattailta pudonneista yritettiin tosissaan huolehtia. Ei se ollut mitään onnelassa elämistä, mutta olipahan liikettä hyvään suuntaan. Kuplahan siitäkin elintason velkanoususta lopulta poksahti.

Nykyajan Suomessa kaikkein järkyttävimmästä ongelmasta, siitä alati palstoilla viattomia väijyvästä rasismista, ei ollut ennen tietoakaan.  Ainahan Suomessa on ulkomaalaisia ollut, töissä ja muutenkin. Onneksi, sillä muuten tämä maailmankolkka olisi kai aika hirveä paikka. Ennen myös työvoiman liikkuvuus toimi kaikkia rikastuttavasti, ulkkarit olivat myös mukavia työkavereina. Vietnamin ja Chilen pakolaisetkin otettiin Suomessa iloisesti vastaan ja hyvin he täällä yleensä pärjäsivät.

Nyt on aika uus. Lisääntyvien afrikkalaisten ja aasialaisten pakolaisten vyöryn lisäksi on odotettavissa myös Euroopan sisäistä työvoimapakolaisuutta. Työn saanti tulee olemaan tällä menolla koko maanosassa yhä tiukemmassa. EU vielä kestettäisiin, mutta eurosysteemi yhteisvelkoineen repii hajalle kaikki perinteiset arvot ja kuviot.

Joskus 80-luvun lopuilla, suomalaiset teollisuuspatruunat alkoivat ääneen ajatella, että nyt sitä tarvittaisiin vaneritehtaille ulkomaista työvoimaa, virolaisista silloin puhuttiin. No, pian suurin osa vaneritehtaista lopetettiin, syyksi laitettiin silloinen koivupula. Syy taisi oikeasti olla alan tuottavuuden notkahdus, yksityisen pääoman pako raskaasta metsäteollisuudesta ja yleinen palikoiden siirtely uusiin asemiin.

Vähän aikaa siitä vierähti ja uskomaton tapahtui - punainen taivas tipahti ja Neukkula upposi. Neuvostoliiton uppoamispyörteet olivat imaista Sovjet-Suomenkin talouden nieluunsa... Niin se käy vielä  €uvostoliitonkin kanssa? Mutta poliitikoille ei koskaan käy kuinkaan, sillä puupäät kelluvat hyvin.


Kun yhteiskunnassa vedetään liinat liian tiukalle, se ei ainoastaan tukahduta latvuston talouskasvua, vaan ruokkii pahansorttista aluskasvullisuutta, harmaata taloutta ja oikeaa rikollisuutta. Tavisväestö on vielä rikollisuudelta kohtuullisen hyvin turvassa, yleensä.
  
Julma ja inhottava rikollisuus viihtyykin erikoisen hyvin siellä varjoissa, villeinä rehottavissa rikkaruohoissa. Kun yhteiskunta mieluusti säästää heikoimpien väestönosien kuluista, siihen samaan onnettomaan kohderyhmään iskevät eri sortin rikolliset. Köyhät ja kurjat ovat helppoja kupattavia eli toimivat kaikkien rottamaisimpien roistojen kasvualustana.

Mutta jospa se Suomenkin johtavien poliitikkojen ihannoima autuas Euroopan Liitto-Pankkivaltio korjaa kaiken? Mutta jos köyhät tapetaan, silloin keskiluokasta tulee köyhiä. Ketä sitten riistetään? 

Rikkaimmalle yhdelle prosentille ei koskaan käy huonosti, sillä sen yhden prossan vähemmistön takana on yhteisöjen valta ja voima! 

Ei saatu uutta Hansaliittoa, mutta Hanskat Naulaan Velkaliitto tulee! Ei Voi Mittään, EVM!

* * *