Kreikkalaisten ystävät

Kyllä läskit lähtevät!

Euroopan velkakriisistä tullaan kirjoittamaan vielä kirja poikineen. Yhtenä tärkeänä osiona noissa toisiaan aina varmaankin viisaammissa hengentuotteissa tulee olemaan Kreikka ja sen kehitys yhden yhteisvaluutta euron vuosikymmenen aikana mukavasta ortodoksikirkon ja -luostarien, vuohien, juustojen ja oliivien pikkumaasta, toki myös merenkulun suurvallasta ja tärkeästä matkailumaasta, länsimaisen kulttuurin äidistä, maanosan kaakkoisnurkan kauhiaksi takapajulaksi.


Muitakin osioita kirjoista löytyy. Euron 17 jäsenmaasta on jo nyt puolet luottoluokittajien mittarien mukaan rupukunnossa, enin osa muista EU-maista on siinä tilassa jo ollutkin. Ainoa kunnon talouskasvu maanosassa tapahtuu rajusti lisääntyvän velanoton muodossa. Mutta mitäs tuosta, sillä kaikki raha perustuu velkaan. Ei sitä köyhillä ole edes velkaa!


Velkakriisin selätys tehdään auttamalla valtioiden nimissä pankkeja. Toinen konsti on auttaa pankkeja sekä valtioiden nimissä että suoraan. Kolmas temppu terävä on tukea pankkeja suoraan ja taas uudelleen. Tästä toki löytyy yhdistelmiäkin. 


Nerokkain jippo kaikista, kuka lienee aatoksen isä tai äitee, on perustaa euromaille ihan ikioma yhteinen pankkilaitos Luxemburgiin. Yhteisvastuullisuuden nimissä kaikki euromaat sitoutetaan vahvasti taloudellisesti ja muutenkin melkein kokonaan tämän yhden pankkilaitoksen vasallivaltioiksi. Lisäksi EU-komissio syynää jäsenmaiden budjetit. 


Tarvitaanko siinä enää perustella mitään liittovaltioita? Liittovaltio on jo täällä, ainakin jollainenkin tekele. Euroopan Neljäs Valtakunta on jo rikkonut munansa kuoren. Pian se pöksähtää pesään kaikkien ihasteltavaksi. Sehän on tietysti joutsenen muna sorsan pesässä, eikä mikään käen muna peipon pesässä.

Luxemburgin "pysyvä vakauspankki" määrää ehkä jo piankin siitä, paljonko missäkin maassa pitää taas ja taas laittaa uutta velkarahaa kolehtiin. Siinä ei enää auta meidänkään neropattipäättäjien väittää, että tämä ei koske meitä suomalaisia. Kyllä koskee. Ja koskeepa ehkä kovastikin.

Valtiot ovat ylivelkaisia, kuten pankitkin. Ylivelkaisia on myös iso osa kansalaisista, jotka on tietty sitoutettu systeemiin mm. asuntovelkojen muodossa. Syödäkin silti pitäisi ja niin edelleen. Siinä on oltava työpaikalla nohevana ja kiltisti. Se on ihmisen osa. No, ainakin  asuntovarallisuus kierrätetään osin uudelleen vastuullisempiin käsiin.

Kansalaisista ei tässä eurotaivaassa tarvitse olla paljon huolissaan. He, joilla jo on, saavat lisää. Loput eivät paljon ansaitsekaan. Eivät ainakaan työttömät lusmukset ja hyödyttömät eläkeläiset, jotka eivät aina suostu edes omin päin kuolemaan äkkiä pois. Se onkin jo eräissä fasistipuolueissa noussut yhdeksi keskeiseksi huolenaiheeksi.

Oman pikku lukunsa ainakin meidän suomalaisten tulevassa kirjallisuudessa ansaitsisi se kylmäkatseinen kanukki, jonka eräs maamme pönäkimmistä vaikuttajista, se suursmurffi itse, raahasi tänne romuttamaan ainoan kunnolla globaalin suomalaislähtöisen suuryrityksen. Se homma kävi äkkiä!


Kaikesta huolimatta, intrigööri toivoo, että kreikkalaiset pärjäävät ja voivat edes puolipaksusti myös ensi maanantaista eteenpäin. Kyllä Äiti Eurooppa lapsistaan huolen pitää. Ainakin, jos nämä lapset sattuvat olemaan pankkeja eli pankkien omistajia tai muita suursijoittajia. Hätäkös heillä!

* * *

Ps. Päivän parhaita päästöjä tuli Kokoomuksesta: "Kyllä Suomen pitää tukea isoakin maata":

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/358530/Vapaavuori+Isoakin+maata+tuettava+jos+Suomen+etu+vaatii