27.6.2012

Euron iltalypsy

Torstaina alkaa Brysselissä EU-kokous, jonka jotkut uskovat ratkaisevan euron ja Euroopan tulevaisuuden. Kaksipäiväiseksi aiottua kokousta on väitetty jopa tärkeimmäksi sitten EU:n perustamisen. Tiedä häntä. Joitain ratkaisuja kokouksessa pitäisi silti löytää. EU-alueen julkinen velka noussee pian johonkin 10.000 miljardiin, joten maailman velkareppu USA:sta ei olla paljoa jäljessä. 


Pelastusrahastojen vielä keskentekoiset 500 - 700 miljardia eivät riitä pitkälle, kun Espanjan ja Italian kokoiset maat ovat jo  pelastuspakettien tarpeessa. Italialaiset ovatkin päättäneet tehdä Brysselissä ihan kunnon iltalypsyn ja istua kokoustamassa vaikka sunnuntaihin saakka. 

Italia pystyy veivaamaan, sillä se tietää olevansa pelätyn dominoilmiön ratkaisevin nappula.


Euroalueen 17 maasta jo viisi on saanut apupaketteja tai on parhaillaan niitä vailla, siis 12 maata on vielä jäljellä pelastuspartiossa. Suurin osa vielä kuivilla roikkuvista yhteisvaluuttamaista on pieniä, kuten Suomi. Suomi on kyllä vastuullisuudessa pieni suurvalta. Eurosysteemin epäilijöiden joukko kasvaa, paitsi ei meillä Suomessa. Meillä ainakin puolet porukasta vielä luottaa euroon ja hallitukseen kuin kiviseinään.


Kaikki riippuu, yhä edelleen ja aina vain Saksasta, joka puhuu rautarouva, eurobondejakin henkensä kaupalla vastustavan, Angela Merkelin äänellä. Saksasta on kyllä kuulunut jo pitkään muitakin ääniä. Saksan sitoutumisesta euron pelastamiseen vaaditaan nyt jo kansanäänestystä. Sitähän ei vaadita meillä Suomessa, missä semmoinen peli ei koskaan tulisi edes kysymykseen. 

Oikea demokratia ja varsinainen vastuullisuus tippuivat Suomessa rattailta joskus viime vuosituhannella. Sellaista kehitystä vauhdittivat aikoinaan mm. Lipponen sateenkaarineen ja nykyisin Katainen kuusikkoineen. 


Kotimaan politiikassa ei tapahdu paljon mitään oikeasti kiinnostavaa, eikä ainakaan mitään mukavaa. Vitsiäkin on väännettävä kuin piikkilankaa. Siksi sitä joutuu kirjoittelemaan näistä EU:n asioista ja veivaamaan aatoksia siihen suuntaan, että kotimaisiahan ne Euroopan asiatkin jo ovat. Ihan kuin yhden blogistin mainitsemat italialaiset, mutta kotimaiset porkkanat.



Saksallakin on paljon velkaa, jos on myöskin maksukykyä. Kalliiksi euron pelastelu käy silti saksalaisillekin. Lisäksi näyttää siltä, ettei Ranskassa aiota paljon tinkiä nykyisestä jähmeästä menosta, eikä kovin paljoa muissakaan maissa.


Intrigööri ei tietenkään toivo mitään hyperinflaatiota tai suurta lamaa, mutta loputtomiin ei voida jatkaa euromaiden velkojen yhteisvastuun kasvattamista, kuten vakausvälineissä on tehty ja vieläpä perin oudoin ehdoin. Jos se yhteisvastuu edes olisi mikään ratkaisu mihinkään? Suomelle se ainakin olisi lopullinen tuho ja turmio.


Liittovaltiosta jahkataan, mutta en siihen vieläkään jaksa uskoa. Se johtaisi myös yhteiskunnan eli jäsenvaltioiden pystyyn näivettymiseen ja  pakkovallan kasvuun kuin vanhassa Neukkulassa. Byrokratiaahan EU:ssa ei kai voitane enää kasvattaa? Vai voidaanko sittenkin? Johan meillä on tärkeimmissä asioissa kaksinkertainen hallinto, EU:ssa ja jäsenmaissa erikseen.

Jonkinlainen ontuva ankka siitä liittovaltiosta kuitenkin tulisi. Yhä suurempi osa EU-maiden yrityksistä suunnistaisi järkevämpiin maihin ja maanosiin. Missä sitä sitten töissä käytäisiin? Vai jaetaanko valtion ja kuntien työpaikat tasan osapäiväisinä meille kaikille?



Jossain kohti se jäsenmaiden kansalaistenkin kuppi tulee täyteen. Paitsi, että sekään ei koske meitä suomalaisia. Mutta Herroissa ei voi  olla vikaa, sillä ei semmoisilla viallisilla 
herroilla kukaan mitään tekisi!

Tuskin Brysselissä loppuviikolla pystytään paljon sotkuja selvittämään, eikä ihmeitä päättämään. Espanja saa pankkipakettinsa, mitä se oli, "vaivaiset" sata miljaaardia. Italiallekin  luvataan tietysti jotain ja varmaankin paljon. Kyproslaiset saavat ne pyytämänsä pähkinät. Maltakin lienee kohta almuja anomassa, jne, jne...


***

Ei kommentteja: