Viime aikojen pikku ylläreitä ovat olleet mm. leipien sisältämät viljat. Kauraleipä ei olekaan kauraleipää, vaan vehnäleivälle on saatettu vain vilauttaa kaurapussia kuin laiskalle hevoselle. Ruisleivässä saattaa olla jopa ruista, mutta useimmiten se ei ole kotimaista alkuperää, kuten äkisti luulisi.
Nyt lehdissä kerrotaan, että suositut rasvatuotteet, kuten paistamiseenkin käytetyt leipälevitteet sisältävät monituhmaa palmuöljyä. Asian nosti esille Maaseudun Tulevaisuus, missä annetaan lehden sidosryhmille sopivasti ymmärtää, että voi saattaisi olla margariinissakin palmuöljyä parempi lisuke.
***
Lisäys 3.4:
Palmuöljyn puolustus
Intrigöörin yleisten ja muiden asioiden blogi sai palmuöljystä sitä puolustavan kommentin hyvine perusteluineen:
Maailman maatalousmaasta on karjatalouden käytössä yli 70 % ja palmuöljyn 0,32 %. Kumman kulutuksen lisääminen on järkevämpää toteuttaa? toteaa omassa blogissaan Markku Tuoriniemi.
Keskustelu rasvoista näyttää hänen mukaansa ohjautuvan kohti sitä totuutta, että tyydyttynyt rasva on vaaratonta ja suorastaan tarpeellista. Mikäli se johtaa siihen, että tyydyttyneen rasvan kysyntä tulee lisääntymään, se luonnon kannalta on ratkaistavissa vain palmuöljyn avulla. Sitä tarvetta ei enää voi täyttää eläinrasvalla.
***
Ja takaisin omaan postaukseen:
Tällä tarkkailuasemalla voin käyttö on vain jäänyt kauan sitten pois, eikä siihen ole muuta syytä kuin tottumus. Lapsena ruokapöydässä oli naapurista iltalypsyltä hinkillä haettua ehtaa maitoa, luomua se pakosti oli, vaikka se käsite oli silloin tuntematon. Leivälle, ruisleivälle yleensä, laitettiin reilusti voita. Voilla myös paistettiin ja sitä tungettiin vaikka mihin ruokiin.
Sekä ehta maito että voi ovat hyödyllista ja terveellistä ravintoa, niitä ovat luomusuomalaiset käyttäneet satoja vuosia, milloin kunnon ruokaa on satuttu saamaan. Nälkävuosiakin oli ennen ja liian paljon.
Margariinit tehtiin lasna ollessain mm. kissanrasvasta. Oluiden makua kuulema parannettiin hukuttamalla sammioihin jopa hevoskärryjä kuskeineen. Join ensimmäisen olutpulloni salaa nurkan takana nassikkana, se lie ollut nelosta. Oluen nappasin mukaani yhden rikkaan kyläläisen juhlatarjoilusta. Poltin samalla miehekäästi tarjoilutupakin, muistaakseni se oli eksoottista turkkilaista.
En muista, että eka olut olisi maistunut hevoselta tai akselirasvalta, tupakki kyllä huippasi hiukan. Hevosenlihaa sai kaupasta silloin siivutettuna ja muoviin pakattuna herkkuna. Makkarakin oli herkkua, melkein lajista riippumatta. Juustoa pöydässä oli harvemmin.
***
Nykyisin pientä pähkäilyä on aiheuttanut ruokaöljy. Olen välillä käyttänyt kansallisen terveyskuoromme hymistelemää rypsiöljyä, jota toiset eivät kuulema laittaisi kuin traktorin tankkiin. Joskus villit vaistoni ovat vetäneet välimerelliseen suuntaan ja oliiviöljyyn. Erikoisemmat ruokaöljyt olen suosiolla jättänyt kauppaan.
Ruokaöljyongelman ratkaisi äskettäin Risto, ilmastoblogi Roskasaitin pitäjä, joka kertoi, että rypsi- tai rapsiöljystä irtoaa paistettaessa pieni määrä vernissaa.
Lainaus blogista: "Rypsi- tai rapsiöljyä en käytä paistamiseen, koska niissä on runsaasti herkähkösti reagoivia kaksoissidoksia. Niistä muodostuu paistinpannulla vähän vernissaa. Oliiviöjy, joka on mieluiten halpaa kuumakäsiteltyä laatua, kestää paistinpannulla varsin hyvin. Jotkut nipommat kokit kieltävät oliiviöljyn paistokäytön, mutta syynä lienee neitsytöljyt ja herkät makuvivahteet."
Vernissaa vetelin joskus vanhan veneeni kajuutan sisäseiniin, mutta en välittäisi vetää sitä vatsaani. Siispä käytän kohtuullisesti oliiviöljyä, sitä ei-neitseellistä.
***
Mutta nyt tuli uusi pikkuongelma, tuosta palmuöljystä. En aio sen takia muuttaa mitään tottumuksiani. Koostun itse kaikista lisäaineista, mitä viimeisiltä vuosikymmeniltä löytyy, eikä siinä enää vähä missään tunnu. Käytän nykyisin eniten kauraleipää ja se kyllä otti pattiin, etteivät ne kaikki ole oikeita kauraleipiä, vaikka niin pussissa lukee. Pirskatti!
Netti on pullollaan hyviä ruokablogeja, mutta eipä niitä jaksa kahlata sillä silmällä läpi. Kuluttajavalistustakin pukkaa, mutta käytännöllistä eli hyödyllistä, selkeää ja ilmaista ruokatietoutta on tarjolla liian vähän.
Jospa joku näppärä ja osaava nopsasormi ystävällisesti listaisi ja nimeäisi edes kaikkein yleisimpiä ruokatarpeita, joita järkevästi terveystietoisen immeisen kannattaisi kaupoista ostella? Vertaistietokin olisi paikallaan.
Jämäkästi tutkittua tietoa ruoista ja niiden lisukkeista ei vain taida olla tarpeeksi ja helposti saatavilla. Kevyttuotteissa sinänsä tarpeellinen rasva korvataan muilla lisukkeilla, joten mistä sitä siinäkään kohti tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Onneksi ruokaturva on Suomessa vielä yleisesti korkealla tasolla. Onhan?
Eviran sivuille.
Ruokahuiputukset ehkä tarkempaan syyniin?
Blogi: Kasviöljyjen käyttö diselmoottorissa on vanha keksintö. Palmuöljy on ylivoimaisesti satoisin.
***
10 kommenttia:
Itse käytän voita ja halpaa oliiviöljyä. Margariinista luovuin täydellisesti jo opiskeluaikana, kun kuuntelin, mitä luennoitsijalla oli sanottavaa transrasvojen ominaisuuksista. Hyvä että olin sillä luennolla paikalla ja hereillä. Jos jossakin leivän päälle on tarjolla ainoastaan margariinia, minä jätän levät voitelematta. Ja vältän kaikkia tuotteita, joissa käytetty margariinia (myös (osittain) kovetettu kasvirasva tai (osittain) hydrogenoitu kasvirasva) kuin ruttoa.
Leivät leivon itse, alunperin kustannussyistä. Kun muutaman harjoituskierroksen jälkeen laatukin osoittautui merkittävästi kaupallisia leipomoita paremmaksi, olen pitäytynyt siinä.
Kauraleivistä en osaa sanoa, kun en itse erityisesti pidä niistä. Makunsa kullakin.
PS. Hankala tällainen lievä LuKi-häiriö. joskus huomaan virheen vasta sen jälkeen kun olen ehtinyt jo napauttaa [Julkaise kommentti]-nappulaa.
Kauraleipiä syön siksi, että maha tuntuu sietävän niitä parhaiten ja olen tottunut niihin. Ruisleipä ja vaaleat rieskat ovat hyviä, mutta vältän niitä. Floraa olen käyttänyt, mutta pitäisi katsoa joskus tuoteselostetta. Oliiviöljykin kävisi vaalean leivän päälle. Meikä ei ole yhtään jauhopeukalo, joskus lämmittelen kotona pulla- tai leipäpakasteita.
Lukihäiriö vaivaa minuakin, vaikka joskus nuorena harjoittelijana tuurasin toimituksessa oikolukijaakin. Näytöltä en vieläkään tahdo nähdä virheitä, pitäisi tulostaa teksti paperille, vaan en viitsi tehdä sitä blogipostauksille. Ennen en päästänyt kirotusvihreitä lainkaan lehteen asti, otin tulosteen ja oikolukaisin ennen systeemiin laittamista. Siinä meni vain muutama minuutti per judelma.
Nykyisin näkee lehdissä usein huonosti tai huolimattomasti kirjoitettuja juttuja, käsittelyporras lienee säästösyistä lopetettu. Ehkäpä toimittajan tärkein pääsyvaatimus onkin vain sopiva ideologia?
Suosittelisin jättämään sen Floran kauppaan ja laittamaan leivän päälle vaikka tuorejuustoa (kunhan ensin katsoo mitä kaikkea siinä on). Se juttu transrasvoista ei todellakaan ole mikään urbaanilegenda, siitä kerrottiin minulle jo Lääkiksen ensimmäisen vuoden kursseilla.
Jostakin hassusta syystä lehdet harvoin sitä mainitsevat, eikä THL:kaan ole siihen puuttunut. Vaikka sen kyllä pitäisi puuttua, suuremmalla syyllä kuin tyydyttynyeisiin rasvoihin tai esimerkiksi suolaan.
Pitänee opetella taas voin käyttäjäksi, koska Floran tuoteselostekin alkoi äsken vaikuttaa epäilyttävältä. Sen valmistajakin on kuuluisa kaikkien ystävä Unilever. Siis voita, oliiviöljyä tai jotain juustoa. Miten lie sitten sen pastoröidyn maidon kanssa, sitä käytetään vaikka missä? En juo kuin piimää, mutta liekö tuo yhtään parempi?
Joskus luin jostain, ettei Japanissa ollut juuri lainkaan sydäntauteja ennen kuin he hävisivät sotansa ja joutuivat Amerikan ruoka-avun ja vähitellen uuden ruokavalion uhreiksi. Vanhemmat japanilaiset eivät kai tapojaan muuttaneet, koska siellä on paljon hyväkuntoisia vanhuksia.
Moderni läntinen ruokavalio taitaa tuoda kaikkialle mukanaan suuren osan taudeista ja tietenkin läskistä, vaikka ei puhuttaisi mistäänä roskaruoasta.
Transrasvoja minäkin välttelen. Jossain elämäni vaiheessa olin innokas keksien ystävä, vaan sitten keksin keksien tuoteselosteista nuo maagiset osittain kovetetut sanat. Nyttemmin en ole kekseihin paljoa kajonnut, vaikken ihan totaalikieltäytyjä olekaan.
Tarkistin muuten käyttämäni maan halvimman leipämargariinipaketin pohjasta: ei mainintaa osittain kovettamisesta. Olisiko siinä ne palmu- ja kookosrasvat kovetteena, kun ne mainitaan?
Havaintojeni mukaan 1800-luvulla syntyneet ovat harvassa, olivatpa sitten syöneet mitä rasvoja tahansa. Toinen havainto on se, että ulkopuolisen silmin ne viimeiset vuodet ovat ihmisterveydelle hankalimpia. Jos eläinrasvoilla elinikä lyhenee, niin kuitenkin sieltä loppupäästä eikä alkupäästä. Kukapa sitä kasvina haluaisikaan kovin pitkään olla.
Flora-paketin pohjassa kerrotaan, jotta palmuöljyä on. Lohduttavaa on kuitenkin, että palmuöljy on "kestävän kehityksen mukaisesti tuotettua, sertifioitua ja jäljitettävää". Heh.
Kirnuttua maalaisvoita ei taida saada mistään, kallista se varmasti olisi. Keksejä en enää uskalla ostaa, enkä usein tuoretta pullaakaan, koska syön niitä liikaa. Tuore leipäkin maistuu liian hyvältä.
Minä esitän kolme monelle yllättävää väitettä.
1. Palmuöljyn kasvattaminen on luonnon kannalta paras vaihtoehto tuottaa elintarvikerasvaa.
2. Palmuöljy oikein tuotettuna on terveellinen ja suositeltava vaihtoehto.
3. Rasvoista aiheutuvat ongelmat elintarviketeollisuudessa eivät johdu palmuöljystä, vaan runsaasti PUFA:a sisältävistä, siemenistä valmistetuista öljyistä.
Mikäli tämä herättää kysymyksiä, voin antaa perusteluja.
Minulla ei riitä paukut tuollaiseen keskusteluun, koska olen vain entinen yleislehtineekeri. Piti oikein tarkistaa, että PUFA tarkoittaa monityydyttämättömiä rasvahappoja.
Väitteesi ovat kiinnostavia ja jos haluat perustella, tässäkin sen voit tehdä. Tuostahan saisi paljonkin vääntöä aikaiseksi.
Kiitos Intrigööri vastauksesta. Tueksi perusteluilleni liitän tähän vastaukseen linkkejä. Niissä on paljon tietoa, mutta rohkaisen perehtymään niihin.
1. Palmuöljyn kasvattaminen on luonnon kannalta paras vaihtoehto tuottaa elintarvikerasvaa
a. Palmuöljyn viljelyn hehtaarisadot ovat 11x soija-, 8x auringonkukka-, 6x rypsi-, 5x oliivi- ja 2,2 x kookosöljyn viljelyyn verrattuna. http://www.244222.net/sato.html
b. Palmuöljyviljelmä tuottaa happea yli 8x enemmän ja imee hiilidioksidia yli 8x enemmän kuin siemenöljyjä tuottava peltoviljelmä
c. Palmuöljyn tuottaminen on monivuotista viljelyä, joka on monella tapaa luonnon kannalta parempi vaihtoehto, kuin peltoviljelyllä tuotetut siemenöljyt, joiden viljely aloitetaan joka vuosi uudelleen. Pelloilta kannetaan kaikki massa pois ja korvataan se lannoitteilla ja myrkkyjä tarvitaan huomattavasti enemmän http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/tukes-antoi-poikkeusluvan-neonikotinoidien-k%C3%A4yt%C3%B6lle-1.76949
d. Meitä ihmisiä alkaa yksinkertaisesti olla liikaa. Sen tähden esimerkiksi elintarvikkeiden tuottamisessa pitää keskittyä tapoihin, jotka rasittavat luontoa mahdollisimman vähän. Palmuöljyn viljelyn kehittäminen yhä luontoa säästävämmäksi on paljon helpompaa toteuttaa, kuin palmuöljyn käytöstä luopuminen ja sen korvaaminen jollain toisella öljykasvilla.
e. Leikitäänpä ajatuksella, että päättäisimme lopettaa palmuöljyn käytön kokonaan ja korvaisimme sen vaikkapa rypsiöljyllä. Tarvitsisimme nykyisen 17 miljoonan hehtaarin metsämäisesti viljeltyjen palmuviljelmien tilalle noin 100 miljoonaa hehtaaria uutta peltomaata. Tämä, suurelta osin metsistä raivattu maa-ala, alistettaisiin peltoviljelyn köyhdyttävälle vaikutukselle, jossa tarvittaisiin myrkkyjä ja lannoitteita enemmän.
2. Palmuöljy oikein tuotettuna on terveellinen ja suositeltava vaihtoehto
a. www.244222.net Paras vaihtoehto palmuöljyn käytölle on käsitellä öljy valmistuksessa niin hellävaraisesti, että siinä olevat ravinteet jäävät talteen. Tätä öljyä kutsutaan punaiseksi palmuöljyksi. Siinä on 15X karoteenia verrattuna porkkanaan. Se on erinomainen A-vitamiinin lähde. Siinä on runsaasti E-vitamiinia, josta suurin osa on tokotrienoleja, jotka ovat kymmeniä kertoja voimakkaampia antioksidantteja, kuin paremmin tunnetut E-vitamiinit, tokoferolit.
3. Rasvoista aiheutuvat ongelmat elintarviketeollisuudessa eivät johdu palmuöljystä, vaan runsaasti PUFA:a sisältävistä, siemenistä valmistetuista öljyistä.
a. http://tuoriniemi.blogspot.fi/2017/04/3-mcpd.html
Toivottavasti et tukehdu tähän tiedon määrään. Tässä on kuitenkin ainesta todelliseen uutispommiin. Tyydyttyneen rasvan ja palmuöljyn maine verrattuna totuuteen on, asian laajuus huomioiden, kontrastiltaan vertaansa vailla.
Lähetä kommentti