Onnellisia kanoja ja ihmisiä

Kyllä meitä vielä onni kohtaa!

Kanoille suunnitellaan omaa virtuaalimaailmaa, missä ne voisivat kokea elävänsä onnellisen kanamaista elämää. Suunnitelma on kyllä kiero, sillä tyytyväisten kanojen lihasta uskotaan tulevan mureampaa. Ehkä häkkikanojen munatkin olisivat maukkaampia.

Eihän se ole keneltäkään pois, jos hyötyeläinten lyhyen elämän laatua kohennetaan. Elämä on sellaista, miltä se itsestä tuntuu. 

Moista matrixia voisi toki nopeasti laajentaa kanaloista ja karjasuojista ihmisiin: Virtuaalista onnea tarvittaisiin esimerkiksi työttömille, sairaille ja entistä hyötytoimeliasta elämäänsä kaipaaville eläkeläisille.

Tosi on se, että automaatio, erilaiset robotit ja tekoälyn sovellukset vievät yhä lisää tavistyöpaikkoja. Ihmispoloja on pompotettu bittipohjaisen tekniikan rivakan kehityksen tahtiin jo kymmeniä vuosia. Todellisuudessa uusi tekniikka ei aina palvele ihmistä, vaan siinä käy juuri päinvastoin.

Perinteisiä ja aikoinaan hyvinkin arvostettuja ja mukavasti palkattuja työpaikkoja on kadonnut ennen muuta teollisuudesta ja paljon. Miksei uutta tekniikkaa simulaatioineen ja virtuaalitodellisuuksineen haittojen vastapainoksi hyödynnettäisi oikeasti ihmiskunnan onneksi?

***
Miten inhimillinen virtuaalitodellisuus toteutettaisiin? Virtuaalimaailmat tarjoavat huikeita kaupallisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia, kuten pelkkä pelien kehityskin osoittaa. Ensiksi tulevat maallikon mieleen virtuaalilasit, joiden sisällöntarjonnan avulla kotiinsa jämähtänyt ihminenkin voisi elää edes osittaisia onnen päiviä. Simulaatioiden ihmemaailmaan kuuluisi kai paljon muutakin kuin pelkkä näköloota.

Ihmisten lihan mureutumisesta ei onneksi tarvitse piitata, kuten kanoille luullaan käyvän, mutta hetkellinenkin onni parantaisi useimpien elämisen laatua. Virtuaalionni voisi vähentää esimerkiksi usein ongelmallista psyykenlääkkeiden käyttöä.

Ilon ja onnen tuntemukset alkavat olla nykymaailmassa vähissä, sillä todelliset hyvinvointivaltiot siirtyvät vähitellen muistoihin ja lopulta historiankirjoihin. Isoveli valtiokin voisi siis melko helposti tukea kansalaisten elämisen laadun kohentamista, edes virtuaalisesti.

Pelottavaa on ainakin se, missä määrin uutta virtuaalista onnea haluttaisiin manipuloida. Poliittista valistusta ja asennekasvatusta olisi silkan kaupallisuuden lisäksi varmasti helppo uittaa simulaatioihin eli ihmismassojen ohjailuun. Virtuaalia voisi hyödyntääkin monin tavoin, mm. kaikenlaisessa opiskelussa.

Toinen äkkiä mieleen tuleva uhkakuva on "hikikomori-ilmiö", missä nuoret pojat tai miehet jumiutuvat täysin koteihinsa näppikselle ja näytölle.  Todellisuuden kohtaaminen kodin ulkopuolella osaa olla muutenkin pelottavaa ja ainakin haastavaa. Virtuaalissa tai simulaatiossa ei sentään saisi viihtyä liian hyvin, vaikka olisi monikäyttöinen kotirobottikin kaverina.

Tästä päästään sujuvasti pähkäilemään sitä aivolihasta viruttavaa ajatusta, että me kaikki elämme jossain universumissa vaikuttavien korkeampien tai kehittyneempien älyjen luomassa matrixissa eli simulaatiossa. Aiheesta on tuubissakin, tässä lyhyesti.

Viisas kana.

***

Yle 21.6.2019: Suomessa on jo tuhansia kanaharrastajia.