Nyt pitää vaihteeksi antaa tunnustusta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille, joka näyttäisi topakasti puuttuvan tähän valelääkärijupakkaan! Hyvä niin!
Ministeri kertoi julki, että Suomessa on melkoinen määrä ulkomailta tulleita lääkäreitä. Eihän siinä ole ole kuin pari pikkuongelmaa, pätevyys ja kielitaito. Laillistettuja lääkäreitä Suomessa on kuulema 24 500, joista 3 500 on ulkomailta tulleita. Pääosin lääkäripulamme paikkaajat ovat Virosta, Ruotsista, Venäjältä, sekä Irakista ja Turkista.
Ainakin Venäjältä saa hankituksi rahalla kaikenlaisia tutkintopapereita. Pokkaa näyttää valelääkäreillä riittävän. Tuskin heitä monta löytyy, mutta miten sitten lienee papereiden aitous muualla lasaretti- ja linimenttipuolella, jos vielä muut alat jätetään rauhaan?
Pakkohan se on kysyä, miksi Suomessa ei ole koulutettu riittävästi lääkäreitä. Lienee vain pelätty sitä, että alan hävyttömän korkea ansiotaso laskisi, jos pätevää työväkeä olisi paremmin saatavilla? Moni poliitikko ei uskalla laittaa hanttiin lekureille, noille pylväspyhimyksille. Lääkäripoliitikot taas eivät pissi omaan keittoonsa.
Torstai-iltana 17.11. koko juttu meni höpinöinnin puolelle ainakin Ylen keskustelussa, missä ei tiemmä kukaan ottanut vastuuta siitä, jos potilasta hoitaa valelääkäri. Intrigöörin mielestä vastuussa ovat sekä Valvira että sen yksikön johtava lääkäri, siellä missä hoitoa annetaan. Rikosoikeudellinen vastuu on lähinnä lusmulääkärillä itsellään.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/kukaan_ei_ota_vastuuta_valelaakareista_3037127.html?origin=rss
Lumelääkkeistä on hyötyäkin
Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan ihan oikeat lääkärit määräävät aidoille asiakkailleen eli potilailleen varsin paljon lumelääkkeitä. Lumelääkkeitä määrää potilailleen jopa puolet kunnon saksalaisista tohtoreista, niistä lääkintäalojen tohtoreista meinaten ( loput vanhemmista saksalaisista ovat usein joitain muita tohtoreita ).
Niin se menee ainakin psyykenlääkkeiden kohdalla. Lumelääkkeitä määrätään myös mm. epämääräisiin vatsavaivoihin ja niiden kerrotaan toimivan hyvin kuin hiilipilleri tai toimivan kumminkin pahentamatta ongelmia.
Merkillepantavaa on sekin, että varsinaisten plaseboiden lisäksi saksalaiset lääkärit määräävät myös vitamiineja ja jopa homeopaattisia lääkkeitä. Jälkimmäisiähän käyttävät Suomessa runsaammin ja jopa yliannoksin vain skeptikot, ellei heiltä aika mene pornolehtiä raamattuihin vaihdellessa.
Vitamiinit - hyi!
Vitamiinit on suomalaisten lääkärien taholta moneen kertaan leimattu tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Sehän on ymmärettävää, koska kaikki Suomessa syövät ruokansa tunnollisesti ja monipuolisesti, ihan niiden ruokaympyröiden ( eikä peltoympyröiden ) mukaisesti.
Erityisen kiinnostavaa saksalaisessa lumehoidossa ovat lumeleikkaukset! Niistä olisi myös mukava kuulla enemmän. Onkohan lumeleikkauksilla jokin filippiiniläiskytkentä? Ei kai sentään, ovathan asialla luotettavat saksalaiset nykyajan lääkärit.
"Lumelääkkeillä on vahvempi vaikutus ja ne ovat monimutkaisempia kuin kuvittelemme. Ne ovat valtavan tärkeitä lääketieteelle tänä päivänä”, sanoo uutisessa Saksan lääkärialan järjestön toiminnanjohtaja (Tekniikka ja Talous-lehti 8.3.2011)
Plasebo voi lumelääketutkimuksen tekijän mukaan maksimoida hoidon tehoa. Plasebo voi lisäksi pienentää sivuvaikutuksia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.
Koska oman lääketieteellisen osaamiseni taustalla on lähinnä intin ensiapukurssi, käytännön kokemuksia, sekä satunnaisesti netistä lukaistuja alan sivustoja, en ota kantaa siihen, miten yleistä ja tehokasta lumelääkkeiden määrääminen on Suomessa. Oletan kumminkin, etteivät lumelääkkeet ole meilläkään tuntemattomia.
Valelääkäri määräämässä lumelääkkeitä lienee kumminkin harvinaisuus. Sen verran olen jostain lueskellut, että lumelääkkeiden on todettu toimivan usein paremmin kuin ns. oikeat synteettiset lääkkeet. Toisaalta joidenkin muiden tutkimusten mukaan nk. nykyaikaisilla psyykenlääkkeillä ei olisikaan muita kuin hyvin suuria kustannusvaikutuksia, sekä erilaisia haittavaikutuksia. Voisi luulla, että lumelääkintä puree myös kaikenlaisiin luulosairauksiin?
Psyykenlääkkeille ominaisia sivuvaikutuksia ei luulisi tulevan, jos nappailee vaikka sokerikuorrutettuja kalkkitabletteja tai pahamaineisiksi leimattuja turhisvitamiineja, ravintolisiä. Kuolleisuus pysyy kohtuuden rajoissa. Pieni yliannostus ei haittaa. Jos lumelääkkeisiin kehittyy riippuvuutta, on syytä tarkistaa resepti tai tutkia potilas uudestaan. Vai onko silloin vain hoidon tavoite saavutettu?
Pahus, kun on maallikolle vaikeaa tämä lääketieteen analysointi! Täytyy jättää tarkempi ruotiminen paremmille alaa tunteville maagikoille.
Olisi näin potentiaalisena potilaana mielenkiintoista tietää tarkemmin lumelääkkeistä. Niitä lienee ainakin monen värisiä ja eri makuisia, suussa liukenevia ja nieltäviä. Varmaan lumelääkärin farmakoterapian sortimentista löytyy myös iholle siveltäviä, purskuteltavia, kurlattavia, nenään suihkuteltavia, korvaan tai silmänurkkaan tiputeltavia lumelääkkeitä tai -rohdoksia?
Eikä unohdeta lumekääreitä ja -hauteita ja linimenttejä ja laastareita. Lumelääkintä sopinee melkein mihin vain paitsi jalan tai käden kipsaamiseen tai kainalosauvoihin. Kunnon shamaanifiilis otilla auttaisi ehkä lumelääkinnän purevuutta? Kauko- ja henkiparantamisen pohdinta on sekin parasta jättää asiantuntijoille.
Saako mitä tilaa?
Pieni ilkeä moraalipiru kurkistelee jo olalta. Kuinkas sen lumelääkinnän laillisuuden laita lienee ja mitenhän se toimii käytännössä? Entä potilaan niin kutsuttu oikeusturva tai kuluttajansuoja? Viisikymmentä vuotta sitten se lumelääkitseminen olisi ollut iisi juttu. Lekuri olisi vain sutaissut oman hieroglyfien ja nuolenpäiden yhdistelmänsä reseptilapulle. Tyytyväinen mummeli tai papparainen olisi kiikuttanut lääkemääräyksen apteekkarille.
Ennen wanhaan suurin osa pillereistä pyöriteltiin apteekissa, nestemäiset lääkkeet, voiteet ja kaikenlaiset tropit sotkettiin siellä itse. Eikä pirtun määräminenkään ollut niin nöpönnuukaa, kunhan sitä ei hevoskuormittain ulos raijattu.
Jos mentäisiin ajassa toiset viisikymppiä taaksepäin, ei olisi paljon muuta ollutkaan kuin nykykatsannon mukaisia maagisia tai lumelääkkeitä. Olihan silloin satakunta vuotta sitten toki jo aspiriinia, tervaa ja viinaa. Viime hätään oli se Kuppari-Kaija tai Yrtti-Irma, moniaita myrrysmiehiä unohtamatta.
No niin, vielä Kekkoslovakian aikoihin siellä apoteekin takahuoneessa näppärä farmaseutti olisi tiputellut karkkitehtaan tuotteet tai apteekkarin ihan omatekemät sokeri- tai kalkkipillerit (lumelääkkeet) purkkiin tai pussiin ja suullisten ohjeiden lisäksi kirjoittanut lapun purkin kylkeen.
"No niin, siitäpä sitä sitten Mätkyläisen mummo ottaa yhden tabletin aamulla ja toisen illalla, eikä sitten yhtään enempää!"
Luultavasti potilas olisi tullut parin kuukauden päästä uudestaan otille kehumaan, miten hyvin nyt polvi nousee ja välillä meinaa oikein naurattaakin. Tuo ihmeparantunut olisi pyytänyt lisää samanlaista, naapurin Kaisalle ja sen kissalle kanssa.
Entäs tuo hintapuoli?
Vieläkin mieltä kaivelee sen verran, että ihmettelen itsekseni, säästäisikö EU:n vahvassa maassa Saksassa tehokkaaksi todettu lumelääkintä terveydenhoidon jumalattomia kustannuksia myös meillä Suomessa? Tämäkään ei kai koske Suomea?
Ovatko lumelääkkeet sitten oikeasti halpoja, kun meillä ei mikään ole halpaa, ei edes köyhän kuolema. Säästävätkö lumelääkkeet myös potilaan kuluja, eikä vain kunnan ja valtion kustannuksia? Hyvä se olisi se jälkimmäinenkin, saataisiin säästyneillä euroilla jokin oma Guggenheimin tapainen pytinki joka kylälle tai ajan kanssa jopa (pako)tunnelit Ruotsiin ja VIroon.
Onkohan muuten, lekureilla ja apoteekkareilla jokin salainen koodisto, minkä perusteella apteekissa osataan laittaa tämän ja tuon potilaan purkkiin lumelääkettä? Sinunkin! Hiihoo! Entä sitten kaikkien suomalaisten äitee ja päällimmäinen peräänkatsoja Kela? Korvaako Kela myös osan lumelääkkeistä ja -hoidoista?
Tästähän nousee ilmoille monta raastavaa kysymystä, kuten se, syönkö itse tietämättäni lumelääkkeitä. Ei niiden verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden tehoa huomaa itse mistään. Epäilyttävän halpoja ne kyllä olivat. Viimeksikin apteekissa ne naureskelivat silleen salaovelasti.
Entä jos joudun leikkaukseen, mistä tiedän sitten jälkikäteen, oliko se vain lumeleikkaus? Jos ne vain vähän viiltävät mahanahkaa ja ompelevat jollain saumurilla kiinni. Ja virnivät vain siellä vihreisiin naamareihinsa? Siinä käy kumminkin niin, että potilas joskus kuolee. Eikä siinä lohduta edes se, että lääkärikin kuolee, sitten joskus.
Miten on valelääkärin tai hoitsun potilaan omaisten laita? Voiko valelääkäriksi paljastuneen henkilön kirjoittamaan kuolintodistukseen luottaa? Onko varmaa, ettei se pihi ja pahanilkinen kääkkä ikinä tule takaisin. Tai jos vainaja oli pidetty: Kannattaako pitää yllä toivoa ihanasta jälleennäkemisestä?
Tässä asiassa kannattaa varmaankin ikäänkuin kääntyä lääkärin puoleen? Tai sitten ei, välttämättä.
? ? ?
Linkki maaliskuussa 2018, Myllykangas: Puoskarointia ei ole vieläkään saatu kuriin.
Havaintoja matkapuhelinten sielunelämästä, kuten: Älyluuri lääkinnän apulaiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti