 |
| Kreikan uusin saksalaistekoinen vedenalainen. |
Suomen armeija on tunnetusti säästöjen takia hätää kärsimässä. Vanikka alkaa olla jo niin vanhaa, että ruokalassa pitää koputtaa palasella pöydän kulmaan, että madot tulevat toiselta puolelta ulos ja vastapuolelta voi haukata. Ellei sitten halua haukata luomulihaleipää. Hernesopassa lihanokareet etsivät toistaan ja pannukakku lätsähti. Marjahillot pitää kerätä itse metsästä.
Jalkarättejä ei tahdo harjoitusten jälkeen saada kuiviksi, kun kasarmeja ei ole varaa lämmittää. Intti hajautuukin pian maastoon telttaharjoitukseen, muutamiksi vuosiksi. Näin on, kunhan teltat saadaan paikatuksi ja kaminat hitsatuiksi.
Varusmiehillä alkaa olla ääni käheänä, kun pitää huutaa alvariinsa laukaus, laukaus, sarrrrjaa ja kenttälapiot hajoaa. Panssarivaunuilla ajellaan silleen leikisti. Laivoja pitää jynssätä laiturissa niin, että maalit kuluu. Hornettien ujellus taivaalla alkaa olla muisto vain.
Kapiaiset siirretään miina- ja muiden asevarastojen tyhjennyksen ja romutustoimien jälkeen pääosin reserviin. Vain jossain unohdetun rättivaraston kätköissä elämä jatkuu entiseen malliin. Varsinaisen reservin harjoitukset ovat pelkästään yli-innokkaiden ruutiukkojen ja keskenkasvuisten varassa.
No, tuo oli (vielä) hiukan liian synkkä kuvaus puolustusvoimiemme tilasta. Vielä se porilaisten marssi soi ja rokka kiehuu kattilassa. Joskus päästään harjoittelemaankin, kun Stefan antaa pätäkkää. Pahinta on tietenkin se, ettei armeijalla ole varaa hankkia uusia sotakaluja. Siis niitä, joita tarvitaan, mikäli hyökkäys uhkaa meitä koilisesta, idästä tai kaakosta. Muista suunnista tulijat toivotetaan tervetulleiksi ja kotoutetaan kiiruusti pohjattoman työvoimapulamme paikkaajiksi.
***
Surkein tilanne on Suomen kunniakkaalla laivastolla, jonka viimeisin kansainvälinen operaatio miinalaiva Pohjanmaalla Somalian vesille onnistui mainiosti, koska purkki saatiin taitavan miehistön avulla pidetyksi koko matkan ajan pinnalla. Merirosvotkin vierailivat lippulaivallamme nauttimassa ruokaa ja muuta hyvää ennen heidän palauttamistaan uusiin vaativiin tehtäviinsä.
Se siitä, mutta laivastomme hapertuu käsiin ja saaristoista merialuetta meillä riittää puolustettavaksi. Jonkinlainen pelko on siitäkin, että myös merimiinat ennen pitkää kielletään maamiinojen ohella, koska hylkeet voisivat satuttaa niihin päänsä. Tarvitsemme siis välttämättä uutta ja ihan turkasen kallista sotalaivakalustoa.
Kreikan laivastolla on rajua rautaa ja kovaa alumiinia, iskukykyisiä sotalaivoja, joita säikähtäisi itse Turkin sultaani, nk. Jumalan valo maan päällä, jos olisi vielä elossa. Vai onko se?
Uusinta uutta Kreikan laivastolla ovat parhaalla saksalaisella osaamisella rakennetut vetykäyttöiset sukellusveneet. Sellaisia jos pulputtelisi Suomen saariston kätköissä edes pari kappaletta, taas olisi suojassa syntymämaa. Se vanha rauhansopimuksen sukellusvenekielto voidaan unohtaa!
Ei muuta kuin Jutta reippaasti amiraalien ja kenraalien kera tervehdyskäynnille Kreikan aurinkoisille rannoille! Siinä voi sitten varovasti alkaa jutella poliitikkojen kanssa vakuuksista, mutta ei niistä... Panssarivaunuista ei kannata jutella mitään kreikkalaisille, sillä niitä meillä on ruostumassa itselläkin.
Koska yo. plokipäivitys tuli kirjoitettua vähän otsanahka kurtussa, on pakko laittaa loppukevennys pelastusarmeijan rytmiryhmästä, missä on svengiä kuin EU:n pankkien pelastustalkoissa.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti