Samat sanat sopivat oikein hyvin myös joihinkin kansanedustajiin. Missä joku on viimeksi nähnyt ihan ehdin poliitikon? Jokainen poliitikko voisi kysyä itseltään, olenko ehkä toisten mielestä tuommoinen kauhistus, kuulunko minäkin valehtelevaan roskajoukkoon?
Kun pistää toista tai toisia julkisesti pahasti, pitäisi kuitenkin käydä lausumassa samat herjat itsekseen peilin edessä. Siinä voisi kysyä itseltään, miten hyvin nuo sanat sopivat minuun itseeni? Olenko virheetön yksilö, joka on aina oikeassa? Minäkö olen kansakunnan valo ja pelastaja?
Toimittajan ja kansanedustajan työ on vähän samanlaista ja pieniltä osin myös toisistaan riippuvaista. Molempia hommeleita hallitsee asioiden ääretön paljous. Pintapuolista tietoa tulee jos vaikka mistä asioista. Lopulta sitä tietää jotakin vähän joka asiasta, mutta mihinkään ei ole aikaa tai jaksamista perehtyä. Omasta taustasta ja kiinnostuksista riippuen voi sitten pitkässä juoksussa yrittää erikoistua joihinkin asioihin.
En puhu tässä poliittisista puoluelehdistä ja niiden toimittajista. Senhän jokainen tietää, mitä Alkosta saa, jne.
***
Poliitikkoja hallitsee oikeassa olemisen tarve. Oma ja puolueen imago ovat aina haamuna selän takana väijymässä. Kokeneen poliitikon tunnistaa siitä, ettei hän jää missään tilanteessa sanattomaksi. Poliitikko osaa ottaa kantaa melkein mihin vain. Parhaat poliittiset artistit jopa kuulostavat vakuuttavilta. Samalla heidän on varottava sanomasta mitään täsmällistä, mitä joutuisi ehkä katumaan. Puhetta tulee, pikku ajatuskatkoja ei huomaa.
Hyvin harvoin poliitikko vastaa johonkin toimittajan tai yleisön kysymykseen, että enpä ole tuosta asiasta ihan varma, mutta otan siitä selvää. Siis poliitikolta saa harvoin suoran ja rehellisen vastauksen. Väistely ja ainakin lievä epärehellisyys on sisäänrakennettu ammattimaiseen poliitikkoon. Toinen vakiintunut ominaisuus on julkisuuden kipeys ja sen toki ymmärtää. Poliitikko on julkinen eläin.
Myös muilla julkisuudesta elävillä eläimillä, kuten sopuleilla on hyvin konkreettinen oikeassa olemisen tarve. Virheisiin ei olisi varaa. Ennen virheet olivat kaikkien luettavissa seuraavan päivän lehdessä. Nykyisin kaikki on julkista, sillä silirimpsis, kun painat enteriä. Mitä rehellisyyteen tulee, ainakin ennen sitä yritettiin kertoa se, mitä oli tapahtunut ja miltä asiat näyttivät. Ehdoton totuus vallitsi vain itänaapurissa. Objektiivisuus on inehmolle mahdotonta, mutta siihen sopii edes pyrkiä.
Kauhistuttavaa tämä nykyinen reaaliaikainen meno olisi tämmöiselle entiselle lehtineekerille! Kun kirjoitat uutisen tai jutun, laitat sen systeemiin ja sitten, kahvitunnilla (entisaikana päiväkaljoilla) muistat unohtaneesi jotain tärkeää tai ehkä käsittäneesi jotain väärin. Eikä sitä enää voisi tarkistaa, se meni jo.
***
Oli niitä paineita ennenkin. Iltaisin eri firmojen uutispaperiosastolla saattoi olla ihan veemäisen kiire, kun uutiskääpiö tai toimitussihteeri oli repimässä liuskaa koneesta tai kyttäsi hermona taiton edistymistä omalta näytöltään. Tuo riiviö kävi hihkumassa ovella, että nyt pitäisi olla jo valmista ja kertomassa, että vapaa palstatila on supistunut tikkuaskin kokoiseksi. Virheitä ei silloinkaan saanut tulla. Pienemmissä päivälehdissä joutui täyttämään leipänsä eteen suurenkin palstamäärän. Sen verran ainakin, etteivät ilmoitukset päässeet sivuilla hölskymään.
Vielä takaisin tuohon aiemmin mainittuun lystikkääseen lausumaan toimittajista ja omaan luonnehdintaani kansanedustajista:
Suurin osa toimittajista ei voisi vähempi välittää jostakin persujen uudesta kansanedustajasta. Heillä on muutakin tekemistä, eikä siihen kuulu poliitikkojen sanomisten kääntely ja vääntely. Maailmassa on tuhat ja yksi lukijoille ja ihmisille tärkeämpää asiaa kuin yksittäisten poliitikojen pupellukset. Poliitikoista saa kyllä uutisia ja kuten aina tässä pahassa maailmassa, kielteiset uutiset saavat eniten tilaa.
Kansanedustajien valtaosa on oikeasti ahkeraa ja tunnollista porukkaa siinä kuin muillakin työpaikoilla. Hiljaiset puurtajat eivät ole eturivin mielipiteisiin vaikuttajia tai poliitiikan ja talouden toimittajien kysymyksien vakituisia vastaajia. Ahkerikot palvelevat äänestäjiään ja hoitavat hommansa. Heidän ansiostaan tämä maailma pyörii. Kouhottajia meillä on aina keskuudessamme ja silläkin konstilla voi päästä pitkälle, politiikassa.
Muutamille rehvakkaille perussuomalaisten kansanedustajille pitää vielä sanoa, että antaa tulla nyt ulos niitä oikeita asioita. Samojen asioiden ja yksipuolisten näkemysten jankkaamisella ajatte vain itsenne nurkkaan, ettekä saa siellä kansakunnan kaapin päällä mitään aikaan.
Yksi kansanedustaja siellä isossa talossa on mallia avuton noviisi. Politiikassa pitää olla kykyä yhteistyöhön. Jos ei ymmärrystä ja oppimiskykyä löydy, äänestäjät sen kyllä noteeraavat.
Osoittakaa, oletteko perussuomalaisia vai pelkkiä persuja! Vaikka jytkyn taustalla olikin kansakunnassa kasvanut syvä tyytymättömyys, se ei silti kanna loputtomiin. Näyttöjä olla pittää! Siinä kyllä persu puutuu kokouksissa istuessa, mutta järki ei saa jäätyä pitkällä matkalla uudesta kansandustajasta edes jonkin sortin valtiomieheksi tai -naiseksi. Se on ihan sama juttu kaikissa puolueissa.
Mitä? Jostain Hietaniemen suunnaltako se aavekuiskaus kuului? "Te onnettomat tunarit!"
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti