15.9.2011

Sotilashallitus Kreikkaan?

   

Tavis on tavis eli tasan ei käy ihmisten onnen lahjat. Pitäisiköhän valittaa tasa-arvovaltuutetulle? Ai miksikö? No siksi, että intrigööri on taas tapansa mukaan kommentoinut nettilehtien juttuja, mutta hukkaan se on mennyt koko monivuotinen kommendaattorin ura. Muutenkin se on aika turhauttavaa, sillä siellä kommenttiketjuissa sitä saattaa omakin tyhmyys tiivistyä.

Kun eräs johtavista kriisinhallinta-teoreetikoista, kansanedustaja Jussi Halla-aho, kirjoitti jotain panssarivaunuista ja kreikkalaisista naamakirjassa, seurauksena on maata ja kuulema ulkomaitakin kaatava uutissuma. Halla-ahoa vaaditaan erotettavaksi määräajaksi eduskuntaryhmästä ja ties mitä muuta. 


Ja vastahan mies leiskautti hirmu korkeelta komian benjihypyn, jotta meikältäkin nousi vidota katsellessa tukka pystyyn. Vieläkö sitten aina pitäisi kirjoitellakin vakaasti ja arvokkaasti? Voi olla, että pitäisi. Ilmankos ne kansanedustajien kälätykset ovat aina niin unettavia.



Kun intrigööri ajattelee mualiman menosta synkästi ja kirjoittaa pätkän Kreikan mahdollisesta sotilashallituksesta, ei siitä seuraa hiiren hiiskahdustakaan. Kukaan ei vaadi meikäläistä erotettavaksi mistään. Ei minua voisikaan enää erottaa paljon mistään, paitsi ehkä jääkaapista tai lähikaupasta, mutta kuitenkin. Toisaalta samantapaisia arvioita, pelkoja sotilashallituksen paluusta, on ollut luettavissa nettilehdistä jo pitemmän aikaa.

Laitanpahan nyt kuitenkin omat kommenttini tähän blogiin näkösälle ja lisäksi hirmuisten sotakoneiden kuvia, vaikka niistä en mitään maininnutkaan. Kommentti oli jo 11.9. sunnuntaina iltapäivällä Uuden Suomen ketjussa. Silloin ennusteltiin kovasti, että kreikkalaiset tyhjentävät jo seuraavana päivänä pankkitilit ja pistävät kaduilla hurjat hytinät pystyyn. 



Juttu otsikoitiin suunnilleen näin: "Kreikka tekee kaikkensa, mutta kansa raivoaa"

Ja siitä omat komentit:


11.9.11: Sotilashallitus piti kreikkalaisia saappaansa alla varsin pitkään. Nyt on mahdollista, että poliitikot eivät saa maata enää hallintaansa. Voisi kuvitella, että tiukassa paikassa Kreikan vahva armeija ottaa vallan itselleen. Se olisi pelottavaa, mutta parempi sentään kuin sisällissota.

Poliitikkojen vastuuttomuus velkaantumisessa voi johtaa vaikka sotiin. Kaikki pahuus on mahdollista, sen näimme viimeksi Euroopassa 90-luvulla, kun Jugoslavia hajosi.
Suomenkin talous on raiteillaan vain niin kauan, kunnes mm. luottoluokittajat katsovat, että olemme joutuneet kyllin heikoille. Sadan miljardin valtion velka tuntuu käännekohdalta. Siinä kohti yksi prosentti velan korkoa on miljardi euroa pois verotuloista, emmekä ole siitä kaukana. Kreikan lisää tukeminen pitää ainakin unohtaa, eikä oikeita vakuuksia koskaan saada.


Eikö ollutkin kauheeta pelon lietsontaa? Vaikutelman tehostamiseksi laitan vielä toisenkin Kreikkaa koskevan kommentin samalta päivältä:

11.9.11:Kun kaikki muut keinot on käytetty, eikä mikään valehtelu enää uppoa kansalaisiin, kannattaisi kokeilla jotain ihan uutta, vaikkapa rehellisyyttä.  Näin on Papandreou, mutta ihan sama pätee suuriin EU-johtajiin ja oman hallituksemme keulakuviin. Poliitikkojen pitäisi olla luottamushenkilöitä, siis luottamuksen arvoisia. Pitäisi. Rosvopankkiireilta ja muilta finanssipelureilta rehellisyyttä on turha odottaa, se tyyli ei toimi kasinon korttipöydissä.



Taidan lopettaa koko turhan kommentoinnin ja kirjoittelun edes tältä päivältä ja lähteä keräämään puolukoita. Puolukkametsästä minua ei voi erottaa edes hirviökärpäset. Karhuja metsässä ei ole näkynyt, eikä panssarivaunuja, eikä muitakaan pelon aiheita, kuten vihaisia ämmiä, femakoita.

* * *

Ps. En ole ns. halla-aholaisten kannattaja, mutta en vastustajakaan. Minusta kaikkien mielipidekukkien pitää antaa rehottaa. Yleiset pelisäännöthän meillä on olemassa. Ylilyöntejä voi toppuutella, mutta jos jotain ihmistä tai ihmisryhmää ryhdytään painamaan ja vainoamaan toisinajattelijoita, se ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Eikä se sovi siihen perussuomalaiseen puolueeseen, jota minäkin tulin äänestäneeksi.  


Ei, vaikka Suomi onkin nyt perustuslain muutoksella määrittelemässä itsensä EU:n jäsenvaltioksi. Perustuslakiin ei kuitenkaan koskaan kirjattu sellaista lausumaa, että Suomi olisi Neuvostoliiton jäsenvaltio, vaikka silläkin hankkeella olisi ollut tiettyä kannatusta.

Liitto kuin liitto, onko näin, historia sen joskus näyttää. Pienessä Suomessa on aina pakko olla johonkin suuntaan kyyryllään? Tai johonkin päin enemmän ja useammin kyyryssä kuin johonkin toisaalle.



* * *

Ei kommentteja: