Varsinaista vihapuhetta

   

Mahmoud Ahmadinejad

Myönnän Viikon Vihapuhujan arvonimen insinööri, maisteri ja valtion vihollisten eliminaattori I, presidentti Mahmoud Ahmadinejadille. Onneksi olkoon!  

Kannustakoon tämä vaatimaton tunnustus teitä yhä suurempiin saavutuksiin matkalla kohti sitä vallankumousta, mikä Iranissa on vasta tulossa!

Kun Mahmutti kipuaa YK:ssa puhujapönttöön, arat länsimaiden edustajat, Suomen edustajat kannoillaan, hipsivät jo uloskäyntiä kohti. Aika tylyä, sillä kukaan ei muka välitä kuunnella, mitä Iranin presidentillä on sanomista. Jälkikäteen sanomiset kyllä luetaan tai kuunnellaan tarkasti.

Sanomista Mahmutilla on paljon ja on siinä seassa myös oikeata asiaa, mikä jää aina julkisuudessa lähes huomiotta. Vihapaasausta erityisesti amerikkalaisia ja juutalaisia vastaan tulee joka kerta sen verran rankasti, että valinta lienee paikallaan.

Demokratia kukoistaa Iranissa kuin verellä kasteltu punaruusu, sillä viime vaaleissa 2009 äänestysprosentti kiipesi joillakin äänestysalueilla yli sadan. Vastaavaan kansanvallan riemuvoittoon on kyetty Neuvostoliiton hajottua vain Saddamin ajan Irakissa.

Mahmutille voisi myöntää jopa Vuoden Vihapuhujan arvonimen, mutta vuosi on vielä kesken. Emme edes tiedä, mihin yltävät johtavat kotimaiset vihapuhujamme, etunenässä demarit ja kepulaiset.


* * *

Viikon valtavasta blokitarjonnasta voisi vihateemaan liittyen nostaa ylös monta esimerkkiä, mutta minusta rovaniemeläinen perussuomalainen Hemmo Koskiniemi puuttui US Puheenvuoroissa 22. syyskuuta tärkeään asiaan. Hemmo kirjoitti, että vihan alkulähteet ja juuret ovat viranomaisissa.

Jotkut poliitikot ja päivystävät kauhistelijat ovat ihmetelleet silmät pyöreinä sitä, mistä se suomalaisten viha politiikkoja ja eri asioita kohtaan oikein kumpuaa. Hemmo kertoo blogissaan, että suomalainen byrokratia ja hallintokieli jakaa ihmiset erilaisiin ryhmiin ja intressipiireihin. Hän luettelee lukuisia mm. työttömiä arvioivia ja luokittelevia kriteereitä, joita löytyy blogistakin neljätoista.

Työvoimahallinnon kirjoissa olevat työttömät on lajiteltu ja kortistoitu näihin erilaisiin ryhmiin ja palvelun tarpeessa oleviin. Kuitenkaan työkkäri ei kykene tarjoamaan työtä kuin ehkä joka viidennelle asiakkaistaan.

"Itse asiakkaat kokevat nöyryytystä, ihmisarvon polkemista, väärään ryhmään kuulumista, tarpeetonta juoksutusta ja koulutusta, orjatyötä ja niin edelleen", Koskiniemi kirjoittaa.

Hän toteaa, ettei ole ihme, että työttömät vihaavat työvoimahallintoa. Siitä seuraa yhteiskunnassa paljon muutakin ikävää. Kirjoittaja tuo esiin sen turhautumisen, minkä työtön kokee, koska näidenkin nöyryyttävien lakien takana ovat eduskunta ja puolueet. Muutoksia luvataan ennen vaaleja, mutta työvoimahallinto muuttuu vain entistä pahempaan suuntaan. 

Kirjoittaja muistuttaa, että työvoimahallinnon arkkitehteinä ovat vuosikymmeniä toimineet sosiaalidemokraatit niin ministeriön johdossa kuin virkakoneistossakin.

* * *
Intrigööri voi omien 90-luvun kokemustensakin perusteella olettaa, että Hemmo on oikeassa. Pitkäaikaistyöttömien ja pysyväisköyhien tyly kohtelu kasvattaa turhautumista, masentumista ja sairastumisia, sekä ihan silkkaa vihaa yhteiskuntaa ja sen edustajia kohtaan. Nämä asiat tulevat esiin myös muiden kirjoittajien blogeissa.

Kukaan ei odota, että työttömille pitäisi levitellä punaista mattoa ja tuputtaa rahaa yhtään enempää kuin laki sallii. Asenteissa sen sijaan olisi korjattavaa puolin ja toisin. Asiakaspalvelussa ei mene yhtään sen enempää aikaa, jos se hoidetaan ystävällisesti tai edes asiallisesti eli otetaan ihminen huomioon yksilönä ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Jos terve ihminen ei sitten suostu mihinkään, siedettävään työhön tai järkevään koulutukseen, vasta sitten hänet pitää laittaa pakkovalintojen eteen. Yhteiskunnan korkeilla portailla istuvat, kuten Ollila kuulema, haluaisivat palkkojen ja etuuksien leikkaamista esim. nuorison työhalukkuuden lisäämiseksi. Minä sanoisin tälle marenkikuorrutetulle kermakakkuporukalle ja poliitiselle eliitille, että järkätkää nuorisolle edes jotain töitä. 


Nuorten täytyy päästä työelämään kiinni, vaikka aluksi tuettuihin töihin. Työstä pitää aina myös olla hyötyä tekijälle sossuelämään verrattuna. Jos ihminen ei opi nuorena tienamaan työllään rahaa, eikä voi kokea sitä iloa, mikä taviksellekin kuuluisi, ei hän opi sitä myöhemminkään. Sairaan rumassa maailmassamme kun jo viittäkypää lähestyvä katsotaan armotta vanhaksi. Missä välissä siinä ihminen ehtisi edes jotain uraa luomaan ja eläkettä tienaamaan? 

Asenteiden on muututtava ja toimeen on tartuttava. Muuten tulee yhteiskunnassa oikeasti vihaiset tupen rapinat. Eikö siitä ole jo esimerkkejä Euroopassa? Lisää on tulossa!


Kalkulaattorikallet ja finanssikeinottelijat hallitsevat maailmaa. Työtä on jo liikaa ulkoitettu Aasiaan, missä tekijöitä riittää, koska siellä on 60 prossaa maailman väestöstä. Mikään kulutustavaran tuotanto ei muka kannata Euroopassa, paitsi jokin autojen valmistus, vielä toistaiseksi. 

Mitä me teemme poliitikoilla, jotka unohtavat omat kansalaisensa? Onko pian ainoa lohtu se, ettei meitä ainakaan toistaiseksi ammuta kadulle, kuten joissakin arabimaissa ja muissa diktatuureissa?


* * *

Ja kevennys: Die Weltiäkin tuli tänään tavatuksi ja siellä arvioitiin, että voisi olla olemassa rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, joita emme normaalisti pysty havaitsemaan.   Sitä minäkin olen luulotellut jo pitkään ja myös tieteilijät ovat siitä kirjoitelleet. Onhan jo tästä havainnoidusta maailmankaikkeudesta suurin osa pimeää ainetta ja energiaa, mitä ei vielä osata määritellä. Pimeetä porukkaa on ainakin jo tälläkin planeetalla.

Sieltä ne ufot tuloo, jostain rinnakkaisesta todellisuudesta. Uskokaa pois ja jos ette usko, luulotelkaa edes! Se rekan perävaunun kokoinen satelliitti ei kuulema tipahda radaltaan Suomeen, joten nousin äsken pois sängyn alta kirjoittamaan tätä.


Netistä on ihmiselle paljon hyötyä, se karsii turhia pelkoja pois ja tuo uusia tilalle. Ai niin, valon nopeuskin on tiemmä ylitetty. Aikamoista haipakkata ne neutriinot menevät meikäläisenkin läpi, eivätkä edes maksan kohdalla viheltele.

* * *