 |
| Koditon kitaristi. |
Nyt tuota käsitettä ei ole, mutta sen tilalle on tullut ihmisille vieläkin haitallisempi luottokelvottomuus. Luottokelvoton ylivelkaantunut voi ostaa vain käteisellä tai käteiskortilla.
Vuokra-asunnon saaminen ja moni muu asia on tuollaiselle "kelvottomalle" ihmiselle vaikeaa. Ulosottovelkojen vanhentuminen kestää kauemmin kuin elinkautinen vankeustuomio vakavasta rikoksesta, kuten murhasta.
Yksikään vaikutusvaltainen poliitikko ei ole tosissaan ja kunnolla lieventämässä ihmisiä hyvin syrjivää ylivelkaantuneiden kohtelua. Empatia on lähinnä teeskentelyä.
*****
4.5.2012: Intrigööri on ollut jo pitemmän aikaa kummissaan siksi, että vanhasta mukavasta Suomenmaasta on tullut näytösoikeudenkäyntien ja ilmiantajien, sekä ihmisten ja ihmisryhmien leimaajien ja monenlaisten "oikealla asialla olevien" julkivihaajien maa.
Ei demokraattisessa Suomessa, vielä äsken oikeassa hyvinvointivaltiossa, pitäisi vainota toisinajattelijoita ja lisätä eriarvoistumista. Vai onko tarkoitus vain pitää ihmisten mielenkiinto pois todella tärkeistä asioista?
Näytösoikeudenkäyntejä järjestetään valikoivasti mm. poliittista korruptiota vastaan, mutta osa tuota korruptiota riemumielin kuitanneista tai itselleen ja toisille ärkänneistä poliitikoista jätetään syyttämättä.
Täysin korruptiopuheiden ulkopuolella ovat maan tavan mukaiset ainaiset poliittiset virkanimitykset, jotka ulottuvat suoritusportaan työhönotosta yhteiskunnan huipulle saakka. Poliittisin perustein tehty virkanimitys on usein elinkautinen lahjus, se kestää koko työuran ja jatkuu senkin jälkeen tuhdin eläkkeen muodossa. Uskollisuus palkitaan.
Pari lahjuksia jakanutta, toki aika erikoisesti toiminutta entistä liikemiestä, laitettiin äskettäin pitkäksi aikaa tiilenpäitä lukemaan. Tuostahan tämmöinen yksinkertaisempi ihminen voisi päätellä, että lahjuksen antaminen on kamala rikos, mutta sen vastaanottaminen ei ole kummoinen erhe. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Lahjoman saaminen ei siis olisi hulluutta? Hulluus ei sinänsä ole rikos. Hullu juttu!
Suomessakaan ei voida vielä oikein kunnolla julkisesti vainota toisinajattelijoita, niinpä rasismista ja kuvitellusta natsismista on saatu oiva astalo sekä ihmisyksilöitä että -ryhmiä kohtaan. Jopa ulkomailla tehdyistä käsittämättömistä hirmuteoista syytetään täysin niihin osattomia, mutta muuten valtaeliitin kannalta kiusallisia suomalaisia. Hyvähän se on harjoitella, että kaikenlaiset änkyrät saadaan hiljaisiksi, kunhan se aika koittaa.
Rasismi on intrigöörin ja useimpien muidenkin mielestä inhottavaa, koska kaikilla ihmisillä tämän pallon päällä on yhtäläinen ihmisarvo. Ihmisiä ei pidä sorsia millään etnisillä perusteilla. Ei, vaikka esim. julkisista velkavaroista kustannettavassa maahanmuutossa olisi paljonkin arvosteltavaa. Kaikenlaista julkista toimintaa, myös eri uskontojen karseita piirteitä, pitää voida kritisoida - siis pitäisi.
Salattu avoimuus
Yhtä inhottavaa on se, että suomalaiseen "avoimeen" yhteiskuntaan on pesiytynyt synkkä salailu, vaikka julkisten varojen käyttö siihen liittyvine toimineen pitäisi demokratiassa olla avointa. Mm. maahanmuuton järjestelyjä ja sen kustannuksia on vuosikausia salailtu hyvinkin pontevasti ja pöyhkeästi. Suomesta on haluttu tehdä koko maailman sossu, vaikka sitten velkarahalla. Kovin kestävää kehitystä se ei silti liene?
Viimeksi meillä salattiin tärkein osa Kreikan lainojen vakuussopimuksista. Tämä nostaa tietysti esille kysymyksen siitä, miten paljon muuta Suomessa salataan, hämätään tai pimitetään kokonaan pois julkisesta keskustelusta.
Ihmisten eriarvoistuminen ja salailu pienen maan sisällä nostattaa katkeruutta, mitä muuta voisi edes odottaa. Suomessa on karkeasti arvioiden noin miljoonaa köyhää, joista osa tarvitsee ainakin ajoittain mm. toimeentulotukea. Jokainen siihen tilanteeseen joutunut tietää, kuinka tarkkaa ja kuinka niukkaa näiden viimesijaisten tukien jakaminen on. Kun tietyille ryhmille tukia jaetaan jopa ylenmääräisesti, ei siinä tartte paljon kavereilta kysellä, ollaanko sitä katkeria.
Katkeruus näkyy myös netin erilaisissa keskusteluryhmissä. Nuorisosta ehkä viidennes syrjäytyy ja jää ikäänkuin ulkopuolelle leirin. Vanhemmat pitkäaikaistyöttömät eivät kurjuusloukusta hevillä irti pyristele, pienelle eläkkeelle tipahtaneet nauttivat siitä loukusta koko lyhyen loppuikänsä. Työssä vielä puurtavilla, jos keillä, pitäisi olla asioista sanansa sanottavana. Siinäpä sitä onkin sitten ilmiantajille ja syyttelijöille pelikenttää kerrakseen, helppo paikka iskeä kiinni keskustelijoihin.
Eipä tarvitse olla kovin kaukaa viisas, jos ennustaa, että erilaisia maan tapoja arvostelevia keskusteluja ei pian käydä lainkaan julkisissa nettiryhmissä. Mihin sitten vedetään netissä rajaa, mikä on julkista keskustelua ja mikä on yksityistä? Kaikki on kai julkista, jos vain joku innokas ilmiantaja luikeroi sisään.
Sossun stasi
Sosiaalitoimeen liittyy maan tavan mukaan varsin perusteellinen sisäänrakennettu salaus. On oikein, ettei kenenkään yksilön tai perheen saamia sosiaalitukia julkisteta. Kustannuksista pitäisi kuitenkin voida kertoa kokonaisuutena ja pääluokittain. Tätä lienee silti turha odottaa, sillä eri väestöryhmien eriarvoista kohtelua ei kerta kaikkiaan uskalleta julkistaa. Eipä kerrota, ei. Sossun salaus on ehdoton ja sillä on pitkät perinteet.
Sosiaalitoimen salaus mahdollistaa myös sen, että hiukankin häiriöiselle perheelle voidaan tehdä vaikka ilmiannon pohjalta gestapot tai stalinit eli mennä väkisin kotiin ja ottaa lapset huostaan. Tällaisistakaan äärimmäisistä toimista ei sossun tarvitse tehdä tiliä kenellekään. Kukaan ei uskalla, eikä voi puuttua sosiaalitoimen jyrkkiin päätöksiin. Sellainen mahdollistaa järkevienkin pakkotoimien lisäksi myös väärinkäytöksiä. Koira ei perään hauku, eikä tavisten protesteista tarvitse välittää.
Huostaanotettujen lasten määrä onkin maassamme jo järkyttävä. Yhtä järkyttävää kaikkien kannalta on, että pelkästään tuon pakkohuostaanoton kustannukset kohoavat satoihin miljooniin euroihin. Missä raha, siellä paha! Lähtökohtana pitäisi olla lastensuojelu, mutta yhtä lähtökohtaisesti siinä pilataan lopullisesti sekä kohteeksi joutuneen perheen että huostaan pakotettujen lasten oma elämä. Hoitopaikoissa kyllä netotaan.
Maksuhäiriöstä elinkautinen
Tässä piti puhua eriarvoistumisesta ja erilaisista "kasteista", mutta tyydyn nyt vain raapimaan pintaa. Kaikkein alin kasti suomalaisista on se satoihin tuhansiin nouseva joukko ihmisiä, joilla luottotiedot ovat tai ovat hiljattain olleet punaisella. Suomi on aina ollut hyvin ankara maa sille, joka "jättää velkansa maksamatta".
Maksuhäiriöistä ihmistä saa kuka tahansa kaupan kassakaisa tai puotipertti vapaasti syrjiä ja tölviä. Yleensä se tylytys tehdäänkin jossain kassajonossa, isoon ääneen. Kaikki pitää ottaa irti siitä, jos jossain kohti saa valtaa toisen yli. Luottohäirikkönä et saa mitään luottoa, et vakuutusta, et luuria, et ehkä edes pankkitunnuksia. Maksat kaikesta käteisellä ja raskaimman päälle, jos vain pystyt. Sossu ei ainakaan jousta. Velkajärjestelyyn pääsee, kuka pääsee.
Nykyisin maksamaton ulosottovelka vanhenee 15 vuodessa. Vastikään yksi nuori naisihminen päivitteli, miten hänen alunperin parinkympin luokkaa ollut heräteostonsa ja sen maksun laiminlyönti onkin nyt ulosotossa monen sadan euron hintainen ja kasvamassa tonneihin. Töihin pitäisi mennä, mutta edessä on vuosien piina ennen kuin kaikista veloista ehkä selviytyy kuiville. Yrittää kuitenkin pitää.
Kun tällaisia, alkujaan pieniäkin rästejä kertyy sopiva nippu, tuomio on on tosiaan se 15 vuotta. Rikosoikeudellisesti semmoisen 15 vuotta voisi joutua lusimaan murhasta. Saman verran kärsii, tosin ilman lukkoja ja kaltereita, kun jättää syystä tai toisesta pikku ostoksia maksamatta. Vapaus velkaisella säilyy, mutta käytännössä se on hyvin rajoitettua, koska ei ole varaa matkusteluun tai kummoisiin harrastuksiin.
Maksuhäiriöisellä on kyllä omat kalterinsa. Luottohäiriö ehkäisee mm. vuokrakämpän saantia tai tekee siitä takuuvuorineen liian kallista. Vaikka yhteensä vain muutaman tonnin ulosotto saattaa myös ehkäistä kokonaan pienipalkkaisen työn tekemisen.
Harmaa talous on silloin ainoa järkevä vaihtoehto, jos Suomessa enää pääsee lainkaan töihin, edes harmaasti. Lähimaista tulevat puolipimeät firmat täysharmaine orjineen tekevät halpatyötkin vielä halvemmalla. Sellaista meillä oikein suositaan, myös poliittisesti, maan hallituksessakin toimivan varsinaisen omistavan äärioikeiston taholta.
Velkaista rahastetaan häijysti
Ulosotossa olevat velat on on lastattu ensin perintätoimiston räikeillä perintäkuluilla, jotka nämä laillistetut raadonsyöjät kasvattavat mahdollisimman äkkiä tappiin. Myös kunnat työntävät hanakasti pienet lääkärimaksunsa sun muut saatavansa perintätoimistojen paisutettaviksi, vaikka kuntien (kaupungitkin ovat kuntia) saatavat olisivat suoraan ulosottokelpoisia.
Ulosotossa tämmöiselle alkuperäisestä jopa moninkertaistuneelle saatavalle juoksee rankka viivästyskorko, ainakin jotain 11 prossaa. Ulosottomies kuittaa joka lyhennyskerrasta oman palkkionsa. Hyvän lykyn velkamälli ei ehdi lainkaan pienentyä, ei edes sen 15 vuoden aikana.
Vielä kieromman kohtelun kohteeksi ulosottovelallinen päätyy, jos velkoja, vaikka jokin pikavippaaja, päättääkin olla laittamatta pientä saatavaansa lainkaan ulosottoon. Jos velallisella on ennestään paljon velkoja, uusi velka pidetäänkin vain perinnässä, jolloin se ei vanhene koskaan, mutta kasvaa koko ajan uusintakuluja ja korkoja.
Velkojen vanheneminen koskee nykyisen lain mukaan vain ulosottovelkoja, ei tuommoisia perintätoimiston loputtomasti pyörittämiä saatavia, jotka pidetään voimassa vain lähettämällä huomautuskirje määräajoin. Velallista saattaa odottaa ikävä yllätys, jos hän on vaikka jotenkin sinnitellyt sen 15 vuotta ja odottaa jo vihdoin pääsevänsä kuiville. Ajatelkaa - 15 vuotta on ihmiselle hurjan pitkä aika!
Intrigööri muistelee lukeneensa, että Saksassa ulosottovelalliselta peritään vain velkojen pääoma. Jämptien saksalaisten mielestä on tärkeää, että velkainen ihminen voisi edes ajan kanssa vapautua veloistaan ja toimia sen jälkeen vielä normaalisti yhteiskunnassa. Myös kapitalismin ihmemaassa jenkkilässä ihminen voi tehdä henkilökohtaisen konkan ja aloittaa sitten tyhjästä uudestaan. Velasta ei saa ainaista leimaa otsaan, eikä keltaista tähteä palttooseen.
Ulosotto ei saisi olla ankara ja loputon rangaistus velalliselle, kuten Suomessa, vaan sellainen toimi, jonka avulla ylläpidetään yhteiskunnan pelisääntöjä. Velkojilla pitää olla mahdollisuus saada omiaan pois ja velallisen pitää päästä aikanaan takaisin tavisten joukkoon.
Mutta näin ei tehdä meillä Suomessa. Ihmiselle ei anneta uutta mahdollisuutta, jos se vain voidaan jotenkin estää. Pitääkö vielä ihmetellä, miksi niin harvat haluavat lähteä yrittäjiksi minkään startti-velkarahan turvin. Kautta bisnesenkelin ja start-upin - luottohäiriöiselle yrittäjäksi alkaminen on liki mahdotonta. Niin se on myös niille ex-yrittäjille, jotka voisivat kokemustensa turvin ehkä vielä onnistua.
Lisää maksuhäiriömerkintöjä ja ulosottopäätöksiä tulee kuin rännistä. (uusittu linkki)
Kurjuutta köyhille
Yhteiskunta on köyhille mätä. Suomi on kansalaisilleen jo hyvin eriarvoinen maa ja nykymenolla touhu vain kovenee. Mitä tapahtuu sitten, jos koko Euroopan talous painuu vuosiksi tyyten pakkaselle ja yleinen velkatsunami jyrää alleen valtioiden vielä toimivat rakenteet? Ovatko meistä monet sitten melkein kuin romanikerjäläisiä?
Mutta otetaan edes oppia kerjääjistä. Siinä on oheistoimintoineen yksi ikivanha porukalla pärjäämisen metodi. Muitakin keinoja voi olla. Toisaalta EU-Suomessa selvitäkseen voisi myös heittäytyä selälleen ja heiluttaa häntää. Ehkä ei kannata leikkiä kuollutta, taviksista mitään piittaamaton gestapo ottaa senkin vielä tosissaan ja jos erehdys huomataan, se korjataan?
Oli kyllä ikävää, etteivät kokoomuslaiset saa tukea verorahoilla upporikasta amerikkalaista Guggenheim-säätiötä. Jospa sellaisen ihqun G-pistepalatsin tilalle saataisiin johonkin näkyvälle paikalle elävää kansantaidetta, kuten vaikka oikein iso kerjäämiskeskus ja sen ympärille pitkät päivittäiset leipäjonot. Se olisi edes jotenkin vastuullista.
Lisäyslinkit:
Asuntoa on melkein mahdotonta saada.
Ylivelkaista painetaan yhä syvemmälle.
Ei demokraattisessa Suomessa, vielä äsken oikeassa hyvinvointivaltiossa, pitäisi vainota toisinajattelijoita ja lisätä eriarvoistumista. Vai onko tarkoitus vain pitää ihmisten mielenkiinto pois todella tärkeistä asioista?
Näytösoikeudenkäyntejä järjestetään valikoivasti mm. poliittista korruptiota vastaan, mutta osa tuota korruptiota riemumielin kuitanneista tai itselleen ja toisille ärkänneistä poliitikoista jätetään syyttämättä.
Täysin korruptiopuheiden ulkopuolella ovat maan tavan mukaiset ainaiset poliittiset virkanimitykset, jotka ulottuvat suoritusportaan työhönotosta yhteiskunnan huipulle saakka. Poliittisin perustein tehty virkanimitys on usein elinkautinen lahjus, se kestää koko työuran ja jatkuu senkin jälkeen tuhdin eläkkeen muodossa. Uskollisuus palkitaan.
Pari lahjuksia jakanutta, toki aika erikoisesti toiminutta entistä liikemiestä, laitettiin äskettäin pitkäksi aikaa tiilenpäitä lukemaan. Tuostahan tämmöinen yksinkertaisempi ihminen voisi päätellä, että lahjuksen antaminen on kamala rikos, mutta sen vastaanottaminen ei ole kummoinen erhe. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Lahjoman saaminen ei siis olisi hulluutta? Hulluus ei sinänsä ole rikos. Hullu juttu!
Suomessakaan ei voida vielä oikein kunnolla julkisesti vainota toisinajattelijoita, niinpä rasismista ja kuvitellusta natsismista on saatu oiva astalo sekä ihmisyksilöitä että -ryhmiä kohtaan. Jopa ulkomailla tehdyistä käsittämättömistä hirmuteoista syytetään täysin niihin osattomia, mutta muuten valtaeliitin kannalta kiusallisia suomalaisia. Hyvähän se on harjoitella, että kaikenlaiset änkyrät saadaan hiljaisiksi, kunhan se aika koittaa.
Rasismi on intrigöörin ja useimpien muidenkin mielestä inhottavaa, koska kaikilla ihmisillä tämän pallon päällä on yhtäläinen ihmisarvo. Ihmisiä ei pidä sorsia millään etnisillä perusteilla. Ei, vaikka esim. julkisista velkavaroista kustannettavassa maahanmuutossa olisi paljonkin arvosteltavaa. Kaikenlaista julkista toimintaa, myös eri uskontojen karseita piirteitä, pitää voida kritisoida - siis pitäisi.
Salattu avoimuus
Yhtä inhottavaa on se, että suomalaiseen "avoimeen" yhteiskuntaan on pesiytynyt synkkä salailu, vaikka julkisten varojen käyttö siihen liittyvine toimineen pitäisi demokratiassa olla avointa. Mm. maahanmuuton järjestelyjä ja sen kustannuksia on vuosikausia salailtu hyvinkin pontevasti ja pöyhkeästi. Suomesta on haluttu tehdä koko maailman sossu, vaikka sitten velkarahalla. Kovin kestävää kehitystä se ei silti liene?
Viimeksi meillä salattiin tärkein osa Kreikan lainojen vakuussopimuksista. Tämä nostaa tietysti esille kysymyksen siitä, miten paljon muuta Suomessa salataan, hämätään tai pimitetään kokonaan pois julkisesta keskustelusta.
Ihmisten eriarvoistuminen ja salailu pienen maan sisällä nostattaa katkeruutta, mitä muuta voisi edes odottaa. Suomessa on karkeasti arvioiden noin miljoonaa köyhää, joista osa tarvitsee ainakin ajoittain mm. toimeentulotukea. Jokainen siihen tilanteeseen joutunut tietää, kuinka tarkkaa ja kuinka niukkaa näiden viimesijaisten tukien jakaminen on. Kun tietyille ryhmille tukia jaetaan jopa ylenmääräisesti, ei siinä tartte paljon kavereilta kysellä, ollaanko sitä katkeria.
Katkeruus näkyy myös netin erilaisissa keskusteluryhmissä. Nuorisosta ehkä viidennes syrjäytyy ja jää ikäänkuin ulkopuolelle leirin. Vanhemmat pitkäaikaistyöttömät eivät kurjuusloukusta hevillä irti pyristele, pienelle eläkkeelle tipahtaneet nauttivat siitä loukusta koko lyhyen loppuikänsä. Työssä vielä puurtavilla, jos keillä, pitäisi olla asioista sanansa sanottavana. Siinäpä sitä onkin sitten ilmiantajille ja syyttelijöille pelikenttää kerrakseen, helppo paikka iskeä kiinni keskustelijoihin.
Eipä tarvitse olla kovin kaukaa viisas, jos ennustaa, että erilaisia maan tapoja arvostelevia keskusteluja ei pian käydä lainkaan julkisissa nettiryhmissä. Mihin sitten vedetään netissä rajaa, mikä on julkista keskustelua ja mikä on yksityistä? Kaikki on kai julkista, jos vain joku innokas ilmiantaja luikeroi sisään.
Sossun stasi
Sosiaalitoimeen liittyy maan tavan mukaan varsin perusteellinen sisäänrakennettu salaus. On oikein, ettei kenenkään yksilön tai perheen saamia sosiaalitukia julkisteta. Kustannuksista pitäisi kuitenkin voida kertoa kokonaisuutena ja pääluokittain. Tätä lienee silti turha odottaa, sillä eri väestöryhmien eriarvoista kohtelua ei kerta kaikkiaan uskalleta julkistaa. Eipä kerrota, ei. Sossun salaus on ehdoton ja sillä on pitkät perinteet.
Sosiaalitoimen salaus mahdollistaa myös sen, että hiukankin häiriöiselle perheelle voidaan tehdä vaikka ilmiannon pohjalta gestapot tai stalinit eli mennä väkisin kotiin ja ottaa lapset huostaan. Tällaisistakaan äärimmäisistä toimista ei sossun tarvitse tehdä tiliä kenellekään. Kukaan ei uskalla, eikä voi puuttua sosiaalitoimen jyrkkiin päätöksiin. Sellainen mahdollistaa järkevienkin pakkotoimien lisäksi myös väärinkäytöksiä. Koira ei perään hauku, eikä tavisten protesteista tarvitse välittää.
Huostaanotettujen lasten määrä onkin maassamme jo järkyttävä. Yhtä järkyttävää kaikkien kannalta on, että pelkästään tuon pakkohuostaanoton kustannukset kohoavat satoihin miljooniin euroihin. Missä raha, siellä paha! Lähtökohtana pitäisi olla lastensuojelu, mutta yhtä lähtökohtaisesti siinä pilataan lopullisesti sekä kohteeksi joutuneen perheen että huostaan pakotettujen lasten oma elämä. Hoitopaikoissa kyllä netotaan.
Maksuhäiriöstä elinkautinen
Tässä piti puhua eriarvoistumisesta ja erilaisista "kasteista", mutta tyydyn nyt vain raapimaan pintaa. Kaikkein alin kasti suomalaisista on se satoihin tuhansiin nouseva joukko ihmisiä, joilla luottotiedot ovat tai ovat hiljattain olleet punaisella. Suomi on aina ollut hyvin ankara maa sille, joka "jättää velkansa maksamatta".
Maksuhäiriöistä ihmistä saa kuka tahansa kaupan kassakaisa tai puotipertti vapaasti syrjiä ja tölviä. Yleensä se tylytys tehdäänkin jossain kassajonossa, isoon ääneen. Kaikki pitää ottaa irti siitä, jos jossain kohti saa valtaa toisen yli. Luottohäirikkönä et saa mitään luottoa, et vakuutusta, et luuria, et ehkä edes pankkitunnuksia. Maksat kaikesta käteisellä ja raskaimman päälle, jos vain pystyt. Sossu ei ainakaan jousta. Velkajärjestelyyn pääsee, kuka pääsee.
Nykyisin maksamaton ulosottovelka vanhenee 15 vuodessa. Vastikään yksi nuori naisihminen päivitteli, miten hänen alunperin parinkympin luokkaa ollut heräteostonsa ja sen maksun laiminlyönti onkin nyt ulosotossa monen sadan euron hintainen ja kasvamassa tonneihin. Töihin pitäisi mennä, mutta edessä on vuosien piina ennen kuin kaikista veloista ehkä selviytyy kuiville. Yrittää kuitenkin pitää.
Kun tällaisia, alkujaan pieniäkin rästejä kertyy sopiva nippu, tuomio on on tosiaan se 15 vuotta. Rikosoikeudellisesti semmoisen 15 vuotta voisi joutua lusimaan murhasta. Saman verran kärsii, tosin ilman lukkoja ja kaltereita, kun jättää syystä tai toisesta pikku ostoksia maksamatta. Vapaus velkaisella säilyy, mutta käytännössä se on hyvin rajoitettua, koska ei ole varaa matkusteluun tai kummoisiin harrastuksiin.
Maksuhäiriöisellä on kyllä omat kalterinsa. Luottohäiriö ehkäisee mm. vuokrakämpän saantia tai tekee siitä takuuvuorineen liian kallista. Vaikka yhteensä vain muutaman tonnin ulosotto saattaa myös ehkäistä kokonaan pienipalkkaisen työn tekemisen.
Harmaa talous on silloin ainoa järkevä vaihtoehto, jos Suomessa enää pääsee lainkaan töihin, edes harmaasti. Lähimaista tulevat puolipimeät firmat täysharmaine orjineen tekevät halpatyötkin vielä halvemmalla. Sellaista meillä oikein suositaan, myös poliittisesti, maan hallituksessakin toimivan varsinaisen omistavan äärioikeiston taholta.
Velkaista rahastetaan häijysti
Ulosotossa olevat velat on on lastattu ensin perintätoimiston räikeillä perintäkuluilla, jotka nämä laillistetut raadonsyöjät kasvattavat mahdollisimman äkkiä tappiin. Myös kunnat työntävät hanakasti pienet lääkärimaksunsa sun muut saatavansa perintätoimistojen paisutettaviksi, vaikka kuntien (kaupungitkin ovat kuntia) saatavat olisivat suoraan ulosottokelpoisia.
Ulosotossa tämmöiselle alkuperäisestä jopa moninkertaistuneelle saatavalle juoksee rankka viivästyskorko, ainakin jotain 11 prossaa. Ulosottomies kuittaa joka lyhennyskerrasta oman palkkionsa. Hyvän lykyn velkamälli ei ehdi lainkaan pienentyä, ei edes sen 15 vuoden aikana.
Vielä kieromman kohtelun kohteeksi ulosottovelallinen päätyy, jos velkoja, vaikka jokin pikavippaaja, päättääkin olla laittamatta pientä saatavaansa lainkaan ulosottoon. Jos velallisella on ennestään paljon velkoja, uusi velka pidetäänkin vain perinnässä, jolloin se ei vanhene koskaan, mutta kasvaa koko ajan uusintakuluja ja korkoja.
Velkojen vanheneminen koskee nykyisen lain mukaan vain ulosottovelkoja, ei tuommoisia perintätoimiston loputtomasti pyörittämiä saatavia, jotka pidetään voimassa vain lähettämällä huomautuskirje määräajoin. Velallista saattaa odottaa ikävä yllätys, jos hän on vaikka jotenkin sinnitellyt sen 15 vuotta ja odottaa jo vihdoin pääsevänsä kuiville. Ajatelkaa - 15 vuotta on ihmiselle hurjan pitkä aika!
Intrigööri muistelee lukeneensa, että Saksassa ulosottovelalliselta peritään vain velkojen pääoma. Jämptien saksalaisten mielestä on tärkeää, että velkainen ihminen voisi edes ajan kanssa vapautua veloistaan ja toimia sen jälkeen vielä normaalisti yhteiskunnassa. Myös kapitalismin ihmemaassa jenkkilässä ihminen voi tehdä henkilökohtaisen konkan ja aloittaa sitten tyhjästä uudestaan. Velasta ei saa ainaista leimaa otsaan, eikä keltaista tähteä palttooseen.
Mutta näin ei tehdä meillä Suomessa. Ihmiselle ei anneta uutta mahdollisuutta, jos se vain voidaan jotenkin estää. Pitääkö vielä ihmetellä, miksi niin harvat haluavat lähteä yrittäjiksi minkään startti-velkarahan turvin. Kautta bisnesenkelin ja start-upin - luottohäiriöiselle yrittäjäksi alkaminen on liki mahdotonta. Niin se on myös niille ex-yrittäjille, jotka voisivat kokemustensa turvin ehkä vielä onnistua.
Lisää maksuhäiriömerkintöjä ja ulosottopäätöksiä tulee kuin rännistä. (uusittu linkki)
Kurjuutta köyhille
Yhteiskunta on köyhille mätä. Suomi on kansalaisilleen jo hyvin eriarvoinen maa ja nykymenolla touhu vain kovenee. Mitä tapahtuu sitten, jos koko Euroopan talous painuu vuosiksi tyyten pakkaselle ja yleinen velkatsunami jyrää alleen valtioiden vielä toimivat rakenteet? Ovatko meistä monet sitten melkein kuin romanikerjäläisiä?
Mutta otetaan edes oppia kerjääjistä. Siinä on oheistoimintoineen yksi ikivanha porukalla pärjäämisen metodi. Muitakin keinoja voi olla. Toisaalta EU-Suomessa selvitäkseen voisi myös heittäytyä selälleen ja heiluttaa häntää. Ehkä ei kannata leikkiä kuollutta, taviksista mitään piittaamaton gestapo ottaa senkin vielä tosissaan ja jos erehdys huomataan, se korjataan?
Oli kyllä ikävää, etteivät kokoomuslaiset saa tukea verorahoilla upporikasta amerikkalaista Guggenheim-säätiötä. Jospa sellaisen ihqun G-pistepalatsin tilalle saataisiin johonkin näkyvälle paikalle elävää kansantaidetta, kuten vaikka oikein iso kerjäämiskeskus ja sen ympärille pitkät päivittäiset leipäjonot. Se olisi edes jotenkin vastuullista.
Lisäyslinkit:
Asuntoa on melkein mahdotonta saada.
Ylivelkaista painetaan yhä syvemmälle.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti