14.5.2012

Kumpaan suuntaan?

Satunnainen tarkastelija voi vain jatkaa ihmettelyään siitä, kumpaan suuntaan meidän yhteisessä EU-leirissämme lähdetään, kun näyttää lopulta siltä, että Kreikka on nyt kaksi vuotta ensimmäisen veren seisauttavan tukipakettinsa jälkeen jäämässä omilleen, ainakin yhteisestä euroliitosta.

Jatketaanko vaellusta kohti yhteistä tulevaisuutta ja yhä keskitetympää, liittovaltion mallista päätöksentekoa kohti. Vai hajoaako koko "mustalaisleiri" taas eri omiin kansallisiin heimoihinsa ja samalla omiin valuuttoihinsa? 


Tulipa mieleen tutun hevosmiehen kahvipöytäjuttu aamulenkiltä ravihevosten kanssa. Tallin apupoika ajoi jyrkkään ylämäkeen tammaa, joka lorotti koko ajan virtsaa niin, ettei siitä näyttänyt loppua tulevan. Taempana tuleva ravimies huusi apupojalleen, että "käännä se tamma toisin päin tulemaan alamäkeen, niin sen peräpää herkiää vuotamasta!"


En pyydä anteeksi maalaisuuttani, mutta samanlainen täyskäännös saattaisi olla paikallaan myös EU:ssa ja rahaliitossa. Unionin menojen kasvulle ei näytä loppua tulevan ja peräpäästä vuotaa varsinkin, kun kiivetään jyrkästi velkaantumisen rinnettä ylöspäin. EU:ssa näemmä laiminlyödään edelleen sekä unionin omien että jäsenmaiden menojen valvonta, lieneekö jälkimmäinenkään vielä kunnossa? Ei kai?


Tietysti Euroopan Keskuspankki voi edelleen laulattaa setelisinkoaan ja pitää yllä sitä harhaa, että kaikki jäsenmaat vastaavat edelleen täysillä velkasitoumuksista. Edelleen ja yhdessä, jolloin yhteiset euron pelastustoimet upottavat lopulta kaikki jäsenmaat yhä syvemmälle mielettömiin velkoihin.


***

Kokoomuksen kanahäkistä on kotkoteltu, että Kreikka on vain parin prossan siivu koko EU:n tai koko euroliiton taloudesta. Niinpä Kreikan irtoaminen systeemistä ei euroliittoa horjuttaisi. Niinpä. 

Mutta miksi ihmeessä Kreikkaa sitten on tuettu verta poskesta purren yhä uusilla tukipaketeilla, jos Kreikan talouden kohtalo on muka niin yhdentekevä kokonaisuuden kannalta? Tässä on tietysti liipaisimella koko pyhän kuplapankkitalouden ja globaalin kasinokeinottelun uskottavuus. Jos niihin vielä joku oikeasti uskoo?


Vähäisiltäkin tuntuvat tekijät ovat ennenkin ajaneet koko maailman kaaokseen. Muistellaanpa vain jo historiaan jääneiden talouslamojen tai sotien alkusyitä. Itävallan arkkiherttuan anarkistimurha Sarajevossa lähes 98 vuotta sitten oli sekin kokonaisuuden kannalta vain vähäpätöinen tapahtuma, mutta niinpä vain pian ruuti paloi ja leppä lensi villisti koko Euroopassa ja käytännössä koko maailmassa. 


Kuin synkkänä kaikuna menneiltä ajoilta laitavasemmistolaiset anarkistit tekevät taas iskuja mm. Kreikassa ja Italiassa.


Ensimmäinen maailmansota johti Euroopan keskusmahdin eli Saksan luhistumiseen. Voittajavaltojen Saksalle sanelemat julmat rauhanehdot auttoivat kansallissosialistit väkivallan sävyttämään poliittiseen voittoon, ns. kolmannen valtakunnan syntyyn. Loput siitä me kaikki tiedämme.


***

Mielipuolinen maailmansota päättyi vasta Berliinin raunioilla ja atomiaseiden tuomiopäivän välähdyksiin Hiroshimassa ja Nagasakissa. Pahimpien skeptikoiden mielestä toinen maailmansota päättyy vasta kolmanteen maailmansotaan.

Ydinaseiden uhka maailmasta ei ole ainakaan väistynyt. Venäjä uusii voimakkaasti arsenaaliaan kaikissa asejärjestelmissä. USA suunnittelee mm. uutta ultrapommikonetta, jolla se voisi iskeä tunnissa mihin tahansa maailmassa, eikä silloin pudotella pikkupaukkuja.


Pienet diktatuurimaat, Iran etunenässä, kehittelevät kiivaasti omia ydinaseitaan. Intia ja Pakistan ovat jo kauan muodostaneet ajoittain kuplivan uhan maailmanrauhalle. Kiina käyttää osan järeästä talousmahdistaan varustaumiseen ja jatkaa yhteisiä harjoituksia Venäjän kanssa. Arabimaailma elää osin kaaoksessa.


Euroopassa ja pienessä Suomessakin pitäisi nyt keskittyä sisäiseen kriisinhallintaan. Suomessakaan ei pitäisi olla varaa kovin suureen sisäiseen hajanaisuuteen ja asioista eri mieltä olevien jatkuvaan ilkeään syyttelyyn. Haukutaan vain toisiamme, mutta ei purra!


Katainenkin kuulema pitää tilannetta jo vaarallisena. Muualla tämä on nähty ja sanottu jo paljon aikaisemmin, mutta sehän oli silloin tietysti vain pölhöpopulimismia. Joku hirmuinen persukin tuossa taannoin visioi jopa panssarivaunuja Kreikan kaduille. Hui! Muistamme hyvin, miksi nekin puheet leimattiin. Kreikassa oli sotilasdiktatuuri, vielä 1960-luvulla.


***

Talouskaaoksen levitessä EU:n kaakkoiskulmalta suuriin Välimeren maihin, siinä on aina mukana väkivallan kipinöitä. Suuresta rauhan ja ystävyyden liitosta Euroopan Unionista voi tulla pysyvän kaaoksen ja lopulta sodan alkusoitto. 

Sekin pitää muistaa, että suurin pakolaisten ja paperittomien siirtolaisten virta Eurooppaan kulkee nyt Kreikan ja Italian kautta. Sekin asia pitäisi pystyä hoitamaan Euroopassa yhteisvoimin. Jos ja kun Kreikan pelastuslautta irtoaa emälaivasta, ei kreikkalaisia saisi jättää hunnigolle ajelehtimaan.


Jenkeissä syytellään demokratiaa Euroopan pahenevasta talouskaaoksesta. Voi sen asian niinkin nähdä, sillä armottoman talousdiktatuurin vampyyrin viittaa on mahdoton sovittaa eurooppalaisen demokratian ylle. Vai onko se mahdotonta?


Intrigöörin mielestä suurin ja mahtavin eurooppalainen saavutus on juuri tuo yli 200-vuotinen aate demokraattisesta päätöksenteosta, eikä mikään Euroopan hiili- ja teräsunioni, silkka talousliitto. EU:n tie liian kunnianhimoiseksi poliittiseksi liittovaltioksi uhkaa nyt katketa ensimmäisiin tiukkoihin kurveihin.


Eurorahan autuudesta olemme nauttineet vasta kymmenkunta vuotta. Mitä me olemme siitä hyötyneet? Asuntolainojen korot ovat olleet alhaalla, mutta mihin sekin ilo on johtanut. Kansalaiset ovat suurelta osin jo velkareppuja ja loukussa ylihintaisten talojensa ja asuntojensa kanssa. 


Köyhempi tavis on nähnyt vain tulojensa tippuvan ja menojensa kasvavan. Siinäpä se, koko autuus. Siedettävän hintaisia vuokrakämppiäkin alkaa olla jo vaikea saada, sillä niiden tarvitsijoita tulee koko ajan lisää.


Euroopassa olisi nyt kysyntää viisaille ja kaukonäköisille valtiomiehille ja -naisille. Vanha kunnon sosialismi nostaa selvästi päätään, eikä sillä modernilla sosialismilla ole mitään tekemistä vanhan kommarikomennon kanssa. Sosialismi on Euroopassa tarpeen vastapainona vampyyrikapitalismille. Kyllä se toimiva välimuoto eli sellainen jokseenkin rehti ja sopivasti säännelty markkinatalous vielä löytyy. Sen on pakko löytyä, sillä muuten meitin käypi  kehnosti!


Koska kapitalistin viitta ei sovi sosialistille, eikä missään nimessä ainakaan intrigöörin kaltaiselle persujen sosiaalisen siiven kannattajalle, pitäneekin palata jutun alkuosan hevosjuttuihin. Hevosen loimi sopii hyvin vielä keskipaksun intrigöörinkin päälle. Taidanpa käväistä jossain tallilla kevätmuotia katsastamassa? 



* * * 
Lisäys: Euroministerit ovat parhaillaan pohtimassa mm. sitä, pitäisikö EU:n ja sen jäsenmaiden sitoutua rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia 7,2 miljardilla eurolla. Valistumaton veikkaus on, ettei kukaan edes laita hanttiin. Silleesti ne lähtevät napit pusakasta. Pikku juttu kai, yksi nappi? 

Mutta Mao-sedällä oli aikoinaan totinen pohtiminen siinä, pitäisikö kaikkien yli miljardin toverin saada takkeihinsa yksi nappi lisää. Se ei ollut silloisessa Kiinassa mikään pikku juttu.

Talouskriisin opetus on ollut kiinalaisten mielestä sellainen, etteivät Eurooppa ja Yhdysvallat voi olla enää itsestään selviä päävientimaita. Niinpä Kiina, Etelä-Korea ja Japani ovat perustamassa keskinäistä vapaakauppa-aluetta - sillä aikaa, kun täällä vain laastaroidaan talouskupruja uusilla velkapapereilla.

* * *

Ei kommentteja: