18.2.2013

Eläkeläiset hoitamaan vanhuksia

Tässä sitä pähkäillään vanhusten hoitoa, eläkeläisten työllistämistä ja vähän päättäjiä, Kataistakin. Enkä väitä, että Katainen pitäisi jo laittaa hoitoon, se asia kuuluu ammattilaisten harkintaan. Suomalaisilla päättäjillä näyttää taas olevan kaikki pelivälineet hakusessa.  Velkaantumiskierre pitää kuitenkin katkaista, kuten piäministeri Katainen sunnuntaina radiossa julisti, vaihteeksi. 

Kataisen ja hänen perästähiihtäjiensä puheet muuten ovat usein kuin suoraan pankkipellejen suusta, sillä aivan kaikkea mitataan ja määritellään "markkinoiden" eli suurpääoman etujen näkökulmasta. Päättäjien aivoputsaus on ollut tehokasta.

Tämmöistä ehdollistetun ajattelun sarjaa edusti jo kokoomuksen ajatushautaamon poikien taannoinen väläytys, minkä mukaan Venäjä ei ole suurvalta, koska sen talouslukemat yllä kunnolla edes Hollannin tasolle. 

Pari päivää sitten intrigööri katseli tarkasti rikkaiden G20-maiden Moskovassa pidetystä kokouksesta otettua pönötyskuvaa. Kataista ei siellä näkynyt, liekö hänellä ollut silloin joitain eurokiireitä siellä ytimessä? Ehkäpä valmistaudumme nyt kiireesti ja yhteisesti tukemaan köyhiä venäläisiä oligarkkeja ja muuta kansainvälistä tummanharmaata taloutta Kyproksen kaatumaisillaan olevissa pankeissa.

***
Pääministerin haastattelutunnilla Katainen ilakoi sillä, että Irlannillakin menee nyt hyvin, sillä Irlanti on "päässyt markkinoille". Takavuosien taloustiikeri oli taas saanut markkinaehtoista lainaa. Luullakseni useimmat irlantilaiset olisivat ikionnellisia, ellei heidän maansa olisi koskaan päässyt muualle kuin vanhan ajan reaalitalouden kitsaille markkinoille? Pankkipiirien keinottelukuprusta johtuva ja valtiollistettu Irlannin velkalasti on vieläkin hirmuinen.

Toki talous on tärkeä asia, mutta luulisi poliitikkojen päänuppiin mahtuvan muitakin arvoja, edes nyt, kun Pohjoismainen hyvinvointi on meillä ränsistymässä. Pääpaino pitää Kataisen mukaan olla kasvussa ja kilpailukyvyn vahvistamisessa. Pieniä kantoja kaskessa on sen takia, että talouskasvu on katkennut ja saattaa kääntyä välillä negatiiviseksi. 

Suomessakin kaikki systeemit on laskettu pysyvän kasvun varaan. Uuden kasvun eväät edellyttäisivät politiikaltakin muuta kuin pitämistä kiinni vanhoista rautakankirakenteista. Muuten joudumme lähivuosina toteamaan, että betonia rapisee yhteiskunnan katoista, seinät horjuvat, hallit kaatuvat ja sillat notkuvat. Talot ovat jo osin homehtuneet, eikä ainakaan uusia vuokrakämppiä paljon rakenneta.

Tarvittaisiin paljon uusia työpaikkoja yksityiselle sektorille eli myös uusia yrityksiä ja kasvuyrityksiä, mutta miten sellainen temppu käytännössä tehdään, sitä ei tiedä kukaan. Julkisella puolella ei ole verotulojen lisäksi olemassa muuta tukevaa taikaseinää, mistä repiä rahaa hyvinvoinnin ja muiden velvoitteiden hoitamiseen. Valitettavasti irtisanomisuutiset ovat lähes jatkuvia. Työttömien määrä hipoo 90-luvun suuren laman aikoja, nuorison työttömyys on pahempi kuin koskaan.

Ongelmia "vastuun kantajilla" riittää. Kuntauudistuksen hallintosäästöt tyssäävät jo heti viranhaltijain pitkään irtisanomissuojaan. Jos montakin kuntaa lyödään yhteen, ei siellä pääkallonpaikalla ole ainakaan pomoista puutetta. Sote-uudistuksen lopputulemasta vain Luoja yksin tietää. 

Yksi ongelmista on huoltosuhteen heikkeneminen, millä kansalaisia muistetaan pelotella joka käänteessä. Vanhusväestön määrä kasvaa meillä siinä missä kaikissa muissakin länsimaissa, olemme tässä jopa Euroopan "johtavia" valtioita.

***
Työurien jatkaminen molemmista päistä ja yleisen eläkeiän nostaminen on yksi osa hallituksen pelastuspakettia. Luultavasti ay-änkyrätkin taipuvat lopulta eläkeikän rajan nostamiseen ainakin kahdella vuodella 65 ikävuoteen, mikä on nykyisinkin vanhuuseläkkeen alaraja.

Pitkä kokemus on kumminkin osoittanut, että jos ihminen jää työttömäksi viiden-kuudenkympin välillä, normaalisti työllistyminen on ihme ja kumma. Näin oli jo 2000-luvun alun kasvun vuosina, euroliiton onnen päivinä. Toisin voi olla tietyn sortin herrakansalla tai joidenkin ammattialojen erityisosaajilla, sekä yrittäjillä.

Työttömyyseläkkeistäkin taidetaan olla luopumassa, joten eläkeikän nostaminen vaikka vain kahdella vuodella merkitsee työttömille ikääntyville  lisää kurjuutta ja huonompaa eläkettä. Samalla jonot toimeentulotuen luukuilla ja leipäjakeluissa kasvavat. Taannoin meillä heitettiin tuhansia ja taas tuhansia työtä vaille jääneitä noin 55-vuotiaita siihen  kuuluisaan eläkeputkeen, josta jäi pikemminkin luu kouraan. Putki toimi, mutta sen päässä ei odottanut tolkun eläkettä.

Tonnin ja alle tienaavien eläkeläisten joukko vain kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyys syö miestä ja koi raiskaa vanhat vaatteetkin. Samaan aikaan mm. asuminen ja sapuska kallistuvat. Osa-aikaisiakaan töitä ei ole vanhemmalle väelle tarjolla, kun niitä ei riitä nuorillekaan. Hallituksen ja työnantajien (Vai olisiko parempi puhua työn tarjoajista?) haluama "vuosisadan eläkeuudistus" merkitsisi vain lisää puutetta, kurjuutta ja elämisen epävarmuutta työttömille ikääntyville.

Valtiontaloudelle ja suurpääomalle eläkeikän nostaminen lienee hyvä asia. Eihän siinäkään kai olisi laitaa, jos suhteessa euroalueen suurimmista eläkerahastoista jouduttaisiin pulittamaan jotain sellaisiin turhuuksiin kuin eläkkeisiin. Massiiviset suomalaiset eläkerahastot lienee tarkoitettu pelkästään sijoitustoimintaan ja kasinopeliin?

***
Ratkaisuksi kaikenlaisiin Suomea vaivaaviin ongelmiin esitetään ihmeen usein maahanmuuton lisäämistä. Intrigööri ei vain tyhmyyttään ymmärrä, miten maahanmuuttajat voisivat auttaa esimerkiksi huonoa huoltosuhdetta, ellei uusia oikeita tuottavia työpaikkoja ole tarjolla. Onhan Suomeen aina saanut tulla töihin vaikka Borneon sademetsän siimeksestä, puutetta on vain siitä sopivasta työstä. 

Jos ruoasta on pulaa, ei nälkä vähene kutsumalla pöytään lisää ruokavieraita. Mutta ehkäpä nälkäkin onkin Suomessa vain nationalistista harhaa? Ei sinulla voi olla nälkä, sinusta vain tuntuu siltä!

Demarivartiaisten ja muiden ääri-änkyröiden heitot jopa 78-vuoden eläkeiästä voi heittää tollouden piikkiin. Näkis vaan joku joskus, että Vartiainen tai nykyiset kovasti kiivailevat kokoomusnuoret olisivat itse töissä vielä 78-vuotiaina, molemmathan ovat poliittisesti pääosin samoilla linjoilla.

Hallituksen linjailuista nyt ei ota selvää vanha kehnokaan, paitsi, että kaikkien hallituspuoleiden mielestä kansaa on kovasti kuritettava. Eikä kansalta saa ikinä kysyä yhtään mitään mistään tärkeästä asiasta. Ei, vaikka meillä on yksi maailman virkuimmista ja myös parhaiten koulutetuista pienistä kansoista,  moniosaajista, pääpaino on siinä osaamisessa.

***
Mutta koska ikääntyvät ja vanhukset ovat tärkeä osa Suomen suurta ongelmaa, miksi siinä ei nähtäisi myös ratkaisua? Vanhusten ei-lääkinnällinen hoiva ei edellytä lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkintoa, hyväkuntoiset ikääntyvät ihmiset pystyvät hoivaamaan yhtä lailla vanhuksia kuin lapsiakin. Useimmat varhaisvanhuksista, eläkeikäiset tai sitä lähestyvät, osaavat sellaiset hommelit hyvin jo heti valmiiksi.

Tosiasia on, että vanhusten hoitaminen laitoksissa on ihan jumalattoman kallista. Kolme, neljä tonnia kuussa per nupoli jossain hoitokodissa, jos edes riittää. Käytännössä hoidon ja hoivan hinta on niin hirmuinen, että korkeintaan yksi kymmenestä vanhuksesta pystyisi kokonaan itse kustantamaan pitkäaikaisen hoitopaikkansa.

(Linkki Ylen juttuun, lisäys 3.4.)

Kunnat pihtaavatkin hoitopaikkojen määrärahoista siinä määrin, etteivät edes "kipeästi kaivatut" kotosuomalaiset lähihoitajat saa vakituisia työpaikkoja hoitopaikoista, vaan henkilöstöä pompotellaan pätkätöissä missä mitenkin. Poliitikkojen puheet ovat löysiä ja vallitseva käytäntö retuperälästä. Märät vaipat vain haisevat, aina vain, mutta eivät ne haise päättäjien ilmastoiduissa ja hygieenisissä työhuoneissa.

Intrigööri kuuli jo vuosia sitten, miten eräskin "yleishyödyllinen toimija" kunnostautui kaupungin sosiaalitapausten, kuten pulsujen ja pahemmin mielihäiriöisten hoitajana. Päästäkseen tukiasuntoon, piti ensin saada sossun maksusitoutumus, summaltaan em. vanhusluokkaa. 

Hyvä se on, että ihmisistä huolehditaan, millä tavoin vain, mutta hyväntekeväisyyden ja yleishyödyllisyyden naamiot pitäisi jo heittää pois ahneuden ja verorahojen kuppaamisen tieltä. Suomessa kaikki maksaa, vielä toistaiseksi, sikana.

Eläkeläiset oikea voimavara

Koska rahaa ei tulevaisuudessa riitä sikahurjana, paitsi tietysti eurooppalaisiin yhteisvastuisiin ja maailman pelastamiseen, pitäisi etsiä uusia kotimaisia yhteisöllisiä ratkaisuja. Arkijärjen käyttö herättää yleensä oppineiston eliitin kiivaan vastustuksen, koska kansalaisten omatoimisuus sotii Ruotsin herrakansalta ja tsaareilta perittyä pyhää byrokratiaa vastaan. 

Kansalaisten toimeliaisuus syö oppineiston pöydistä ja heikentää virkaeliitin arvovaltaa. Niinpä päivystävien dosenttien ja professoreiden sekakuoro tyrmää varmuudeksi kaiken kansalaistoiminnan heti ketoon ja hyppii sen päällä tasakäpälää. Niinpä mm. ruoan lusikoiminen dementikon suuhun tai lattian kuuraaminen vaatii kansalaiselta välttämättä vähintään kaksi- tai kolmivuotisen koulutuksen.

Vanhusten hoiva ei tietenkään työllistä kaikkia ikääntyviä työttömiä, jos eläkeikiä pitää nostaa. Kuitenkin osalle heistä vanhustyössä voisi olla ratkaisu työuran jatkamiseen, vaikka osapäiväisesti. Itse homman päätarkoitus, vanhusten tilanteen kohentaminen, onnistuisi taatusti. On varmasti monia muitakin aloja, joilla senioreista olisi hyötyä.

Intrigööri ei lähde tässä esittämään malliratkaisuja, sellaisten laatiminen olisi hoitoalan käytännön ammattilaisten, sekä uuden toiminnan pyörittäjien heiniä. Jos tämmöistä asiaa kuin vanhusten hoidon järkevöittämistä joskus pohditaan toimikunnissa, poliitikot ja poliittisten virkojen haltijat pitäisi potkia niistä pellolle. Kyllähän nämä omaa arvovaltaansa pönkittävät "päättäjät" ovat kuitenkin heittämässä hiekkaa kehityksen laakereihin.

***
Jotain ehkä kuitenkin: Vanhuksia vaivaa myös yksinäisyys. Yksi ratkaisu olisi asuttaa useita vanhuksia samaan osoitteeseen, vaikka isoon kerrostalokämppään tai kokonaiseen kerrokseen, missä tehtäisiin tarpeelliset rempat. Kimppa-asumisen kustannukset olisivat silloin useimpien eläkeläisten itsensä kannettavissa, edes pääosin. 

Vanhukset voisivat auttaa toisiaan monissa käytännön asioissa, virallinen kotihoitokin pääsisi helpommalla, kun käyntikohteita olisi vähemmän. Taannoin Suomessa oli vireitä vanhustentaloyhdistyksiä, Suomeen rakennettiin satoja ja tuhansia vanhustentaloja, usein rivitaloja. Ei sekään niin kamalalta asumismallilta vaikuta. Jokaisella on oma pieni ja järkevän hintainen asunto. Kotiterveydenhoito pääsee siinäkin helpommalla.

Moni vanhus tarvitsee myös kallista laitoshoitoa, sitten loppuvaiheessa, kun lähtö lähenee. Tässäkin kolmas sektori, vaikkapa vireät seniorit, voisivat olla osaltaan taakkaa kantamassa ja yhteiskunnan kamalia kustannuksia keventämässä. 

Maailmalla toimii paljon ei-lääkinnällisen vanhustenhoidon yrityksiä, sellaisia kuin  esimerkiksi tässä linkissä. Suomeenkin näitä firmoja on jo tullut. Miksi ei voisi olla enemmän myös yhdistyspohjaisia, kustannuksiltaan yrityspohjaisia kevyempiä paikallisia hoivarinkejä?

Josko tästä koskaan mitään tulisi, kun virallisen hoitotahon asenne on sellainen, että ennemmin vanhuksille hommataan pihalle kävelykone hevostallien tyyliin, kuin päästetään vapaaehtoisia amatöörejä edes ulkoiluttamaan vanhuksia käppäily- ja juttukaverina tai pyörätuolin työntäjinä.

Vanhustenhoidosta saataisiin ehkä työurien jatkoa tai ainakin hyödyllistä tekemistä ikääntyville ja hyväkuntoisille ikääntyneille. Mikään ei estäisi ottamasta hoivarinkeihin mukaan nuorempia pitkäaikaistyöttömiä, sekä  nuoria työttömiä.

Ei-lääkinnällisen hoivan oppiminen kursseilla ja käytännössä ei lie ongelma kenellekään, jota moinen homma ylipäänsä kiinnostaa. Onhan ikääntyvässä poppoossa myös sitä lääkinnällistä osaamista ja kokemusta. Jotain kolmannen sektorin töiden tekijöidenkin pitäisi netota, palkkaa tai ainakin lisuketta leivän päälle, se olisi yksi pohdittavista asioista.

Vai onkohan virallisen tehon, poliittisen ja byrokraattisen, ainoa vastaus tähänkin se, että kotimainen pitkäaikaistyötön ja vanhentuva rupusakki on ikäänkuin täysin menetetty? Pitää "ottaa" siihen ja tuohon tarkoitukseen miljoona mamua?

Työperäistä maahanmuuttoa Suomessakin tarvitaan lisää, jossain, mutta kotoperäisiä asioita ja ongelmia pitäisi arkijärjen mukaan hoidella mahdollisimman pitkälti omin voimin. Kyllähän maailmalla tulijoita riittää, rutiköyhiä ja kurjia ihmisiä on pallolla ainakin miljardi, mutta lystin maksajia on vähän vähemmän. 

Toisaalta, kun  haalimme työperäisiä tulijoita, viemmekö esimerkiksi hoitsut ja lekurit sieltä, missä heistä ja muista osaajista on jo valmiiksi ankarin puute?


* * *

Ei kommentteja: