Asioilla on yhtä monta näkökulmaa kuin on tarkastelijoitakin. Hevostelun, homoavioliittojen ja pihasusien (susiparien) ohessa viikon puheenaiheisiin kuuluvat opiskelijoiden toimeentulo ja työnteon tulorajat.
Yhden nuoren tuki voi olla toisen tukea parempi, sillä opintotukea saava nuori saattaa työllä tienatessaan samalla syödä työt työmarkkinatukea saavalta nuorelta. Olisikohan tässäkin asiassa laitettava tukien mättämisen sijasta uudenlaista arkijärkeä hattuun?
Intrigööri lukaisi sattumoisin Taloustaito-lehteä, missä pt Antti Marttisella on blogissaan kiinnostavia aatoksia. Marttinen toteaa mm., että opintotukea saavalle opiskelijalle jää työssä tienatusta satasesta käteen 70 - 80 euroa. Toisaalla työmarkinatukea saava nuori kuittaa samanlaisesta satasesta käteen vain 20 - 30 euroa.
Moinen systeemi pilaa kirjoittajan mielestä koko pienipalkkaisten ja osapäivätöiden työmarkkinat, koska opiskelijan kannattaa mennä töihin paljon pienemmällä liksalla kuin kenenkään muun.
Opiskelijoiden tilanteesta kirjoittaa jutussaan tänään mm. Uusi Suomi.
* * *
Ravikatsomoissa sanottiin joskus pahasta laukkurista tai kävelijästä, jotta tuo koni olisi parhaimmillaan leivän päällä. Ehkäpä ravien surkein polle saakin vielä jossain kunniapaikan katsomoravintolan seuraavan viikon pihvilistalla?
Taannoin, vielä joskus 90-luvulla huonosta, mutta terveestä hevosesta sai teurastamosta lihan hinnan. Lihan hinta ei ollut ihan pieni, se taisi olla kumminkin muutama markkatonni. Moni joutui lopulta laittamaan toiveikkaasti isolla rahalla ostamansa ravurin teurastamon autoon, pelkän lihan hinnalla.
Intrigöörikin on sitä polvea, joka muistaa aikoinaan kaupoista leikkeleinä myydyn hevosenlihan. Se taisi olla savustettua ja oli kyllä leivän päällä hyvää. Niihin aikoihin leikkeleet leivän päällä eivät olleet ihan päivittäistä herkkua.
Siksiköhän sitä isona poikana tuli syötyä makkaraa paketista tai paksulti jonkin karjalanpiirakan päällä? Hevosleikkelettä ei sitten enää kaupasta saanut. Jostain turkulaisesta grillikitkasta olisi saanut hevosmakkaraa, mutta se jäi maistamatta.
Joskus joku tavallista nohevampi ja sinnikkäämpi raviukko onnistui pelastamaan "kuormasta" lihan hinnalla hyvän heposen, millä oli vielä tienaamatonta rahaa hillotolpalla odottamassa. En laita tähän nyt nimiä, koska muisti saattaa heittää, enkä viitsi tarkistella. Muistaakseni joku aikansa kovimmista lämpöisistä ravureista 90-luvulla oli tuommoinen kuormasta pelastettu.
Sitten hevosenlihan markkinat melkein romahtivat. Hevosta ei vuosiin saanut järkevällä hinnalla mihinkään kaupaksi, koska kuljetuskin maksaa. Tuttu lihanjalostusfirman yrittäjä kertoi muutamia vuosia sitten syyksi sen, että jos teurastamolla on USA:n vientiä, samassa laitoksessa ei saa teurastaa hevosia.
No, tuoteselosteet ovat kuulema vain selosteita, toivottavasti eivät silkkoja sepitteitä. Kuka valvoisi omavalvojia?
Nykyisin hevonen sentään kelpaa muutamille pienemmille teurastamoille. Ja taitaa se lopulta kelvata melkein mihin vain. Hevosenlihan syönti ei kuitenkaan ole epäterveellistä. Parempaa se kunnon pollen potka on kuinka vain kuin jotkin kanannahkalihapullat tai lihattomat jauhomakkarat.
Yhden herkku se on toisen yrkky. Joissain hevoskulttuureissa lypsetään heppoja, tamman maitoa ei sentään taida kaupasta saada. Ja jos saisi, olisiko se ehkä vuohen maitoa?
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti