Aamun Taloussanomien jutun mukaan yhtiöiden on valtion omistuksesta johtuen toimittava "vastuullisesti ja kestävin periaattein". Omistajaohjauksesta tehdyn linjauksen mukaan valtio "pitää tärkeänä ja arvostaa" mm. syrjinnän vähentämistä, työpaikkojen syntymistä ja ympäristön kannalta vastuullista käyttäytymistä.
LInjauksessa höpötetään siis syrjinnästä ja ympäristöstä, itsestään selvistä ja normaaleista asioista. Eihän yritys voi, eikä saa lakien mukaan toimia kuin gansterien pyörittämä hikipaja. (Joku voisi olla toistakin mieltä?) Mutta mitähän tuo vastuullisuus ympäristön kannalta tarkoittaa, eikö senkin pitäisi olla iliman muuta selevää?
***
Vai pelkääkö valtio ehkä omistamiensa yritysten toimivan kuin jokin lokafirma tuossa taannoin, kun tarkoitus oli vain rahastaa ja häivyttää kaikenlaiset myrkkyliemet pois näkyvistä. Mutta oikeastaan meidän tavisten muka hallitsema valtio toimii juuri niin: Valtiohan omistaa kauniissa Sotkamossa osan vähemmän ihanasta, mutta kai Suomen suurimmasta ympäristön pilaajasta.
Talvivaaran kaivoksen toiminta näyttää ikävä kyllä keskittyvän siihen, että lasketaan prosesseista ennätysmääriä erilaisia myrkkyvesiä puroihin ja sitä tehden järviin. Sekä firman että valtion omistajuuden taloudellinen tulos painuu ainakin nyt pahasti pakkaselle.
Ehkäpä tämä valtion omistajaohjaukseen liittyvä onneton kälätys tarkoittaa käytännössä sitä, että koko omistajaohjaus on katsottu ikäväksi rupuhommaksi. Sellaisen duunin eli asiasta vastaavan ministerin tehtävät voisi hoitaa vaikka joku vihreä ja toisella kädellä, kehitysavusteluiden ohessa?
Vaikeaako? Totta kai se omistajuus on vaikeaa, koska valtio tai kulloinenkin hallitus ei yhtään tiedä, mitä sen omassa päässä liikkuu, eikä sitä, mitä sen vasen ja oikea käsi puuhaavat tai mitä korvat kuulevat.
***
Pekka Haavistoa ei voi kuin onnitella ja arvostaa, koska hän uhrautuu taas ministerinä puolueensa ja isänmaansa puolesta! Hassi Hautalan tilalle valtion omistajuusministeriksi olisikin ollut monien mielestä vähän katkeroa nieltävää. Oras siihen hommaan, no joopa.
Yli miljardin kokoisen vuosittaisen kehitysavun holvaaminen maailmalle toki onnistuu kaikilta vihreiltä ja muiltakin ihan helposti. Luultavasti jopa intrigööri osaisi delegoida sellaiset hommat entiseen malliin, ellei mitään isoja uudistuksia tarvitsisi tehdä. Rahalle ei ole koskaan vaikea löytää ottajia.
Mutta olisihan meistä isoista ja pienistä maksajista mukavaa, jos velkarahalla vuodesta toiseen annettavasta kehitysavusta olisi joskus hyötyä. Välttämättä Suomen ei tarvitsisi itse siitä hyötyä ja se olisikin ihan ennen kuulumatonta. Olisi kuitenkin jotenkin mukavaa, jos kehitysavusta koituisi sen kohteille jotain kestävää, jotta he itsenäistyisivät joskus irti avun jakajien holhouksesta. Saa sitä toivoa, kun joulukin on tuloillaan.
Haavistolla on edessään vain reilu vuosi ministeriyttä, joten häneltä ei tosiaankaan pidä odottaa mahdottomia. Myönteistä eli järkevää kehitystä voinee silti odottaa sekä valtion omistajuudessa että kehitysavun jakamisessa?
***
Sekin on tänä aamuna ihmetyttänyt, että mitähän ihmeellistä arktista osaamista suomalaisilla muka olisi muihin napapiirin maihin verrattuna. Ehkä olemme askeleen tai parin verran edellä esim. jään murtamisessa ja jäissä toimivien erikoisalusten rakentamisessa? Ja tätäkään marginaalista, mutta maalle tärkeää erityisosaamista ei muka saisi hyödyntää? Poliitikkojen paskan puhuminen pellon laidassa ei todellakaan edistä kasvua, ei edes äänestäjien joukko kasva.
Ps. Tänään kuulema julkaistaan jonkun suomalaisen suursmurffin elämänkerta. Oliko sen nimi ehkä "Tulin, näin, rahastin"?
***
Lisäys ja lainaus 18.10: KL:n juttu, Stefan Törnqvist: "Euro-alue on kuin huonot juhlat, joista kukaan ei kehtaa lähteä ensimmäisenä.”
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti