26.10.2013

Sinille kakkua!

Kasviskoira, eikä
kuuma koira.
Ajattelin tässä pari päivää sitten lämmöllä sen suoran toiminnan aktivistien taustaryhmän, mikä Greenpeacemaker se oli, höynäämää Sini Saarelaa, joka viruu aatetoveriensa kanssa Murmanskissa vankilassa. Siellä se joutuu nuori naisparka, kylmien kalterien takana lusimaan ja lämpimikseen tanssahtelemaan.

Luin aamulla Ilmastorealismia -blogin pitäjän postauksen siitä, kuinka hän oli juuri tehnyt itseään säästämättä vaikka mitä tukeakseen Sinin asiaa. Jotain sentään on tehtävä minunkin osoittaakseni myötuntoa yhdelle ihmisen aiheuttaman ilmastokohelluksen suoralle suomalaiselle uhrille. En haluaisi potea seuraavat 15 vuotta huonoa omatuntoa siitä, etten edes yrittänyt.

Mielestäni Sinin pitäisi saada lisää kakkua. Sinihän ei kuulema söisi muuta kuin kuin kasviskakkua tai jotain sellaista muuta vihersörsseliä. Venäläiset ovat kuulema luvanneet, että Sini saa vankilassa kasvisruokaa. Se on kilttiä, mutta jostain syystä minulle ei tule tyypillisestä venäläisestä kasvisruoasta mieleen muuta kuin suolakurkku, salami, limppu ja votka. 

Sanoinko jo, että votka, sehän kuuluu kaikenlaisiin venäläisiin ruokiin ja dieetteihin. En tiedä, saavatko sitä lämmikettä kylmässä linnassa muut kuin vartijat. Pelkkä suolakurkku ja leipä olisi kuitenkin parempi kuin suomalainen vesi ja leipä.


Näin jossain ruokasivulla oheisen kivan kasviskoirakakun kuvan ja yritän muistaa Siniä jollain vastaavalla kakkusella, mikäli hän joutuu tanssimaan kalteritangoa vielä joulun yli. Jos en saa aikaiseksi mitään noin mukavaa, kyllä kai se posti edes kurkun ja pari tomaattia perille kuljettaisi? Ainakin ennen Vennäällä posti kyllä toimi, Neukkulan jälkeenkin.

***
Sinin tilanne on tietysti kauhia. Osaan hiukan kuvitella sitä, koska  olen joutunut kerran elämässäni huliganismin tapaisen syyn vuoksi yöksi putkaan ja siinäkin sattumuksessa oli kytkös Venäjälle. 

Hassunhauskalla 70-luvulla olin tulossa kotia työreissulta Vennäältä tai Neukkulasta Lappeenrannan kautta. Mutta paikallisen kasvisruoan kanssa naapurissa nautittu perinteinen kuiva ruokapirtelö yllätti, sillä kuntoni oli pudonnut pitkän nenänvalkaisukuurin aikana. Tauko on aina pahasta, jos on tarkoitus pitää kestävyyttä yllä.

Yöksi piti mennä hotelliin, mutta aamulla varhain heräsin kivilattialta. Totesin, että ankeeta on ja  jos päätä nostaa, olo vain pahenee. Vieressä pötkötti hieman pulihenkilön näköinen outo kaveri. Totesin, että karun karmean huoneen pienessä ikkunassa oli kalterit ja ovi oli lukossa. 

Tunne outo rinnassani kysäisin toverilta parhaiten osaamallani toisella kotimaisella, että missäs sitä nyt ollaan. "Lappeenrannassa", kaveri (ei siis toveri) örisi takaisin. Helpotus oli suuri, sillä hämärine muistoineni edellisestä illasta pelkäsin, että olin joutunut johonkin putkaan Neukkulan puolella. Taskuni olivat tyhjät ja proopuskatkin jonkun muun hallussa. Kenkiäkään ei ollut.

Juoppoputkakaverini tienasi sinä aamuna pullakahvit läheisessä kuppilassa ja olisi hänelle kai  muutakin maistunut, mutta minulla oli jo kiire autoa etsimään. Ai niin, sain ennen sitä sheriffeiltä melko mojovat sakot, poliisin vastustamisesta. En sentään ollut tapellut, mutta en ollut laittamatta suostunut menemään maijaan ja olin tietysti virkavallalle ankarasti kettuillut.

Ehkä poliisit minut pelastivat, sillä kaupungilla olisi joku voinut teloa ja rullata minut siinä kunnossa helposti. Se putkareissu oli sitten ainoa kerta lajiaan ikinä. Ja voin vakuuttaa, että se on vähän, sillä sen verran paljon tuli nuorempana örvellettyä. En ehkä sittenkään ole niitä kaikkein pahapäisimpiä lajimme edustajia? Mielipiteet kyllä voivat joskus olla jonkun mielestä  arveluttavan rajoilla.

En kyllä silloinkaan, en edes pahasti päissäni olisi lähtenyt esimerkiksi luvatta kiipeämään venäläiselle alukselle. En ollut nuorempanakaan lainkaan itsetuhoinen. Venäläisistä aluksistakin oli vain ystävällisen sorttisia kokemuksia, sellaisissa tarjottiin joskus kirkasta juomaa ja kaviaarileipiä.

***
Toivottavasti kokemus oikeasta venäläisestä vankilasta jää Sinille ainoaksi. Hölmöyksiä tekee joskus meistä jokainen. Tässä jupakassa suurin syy on  Greenpeacen itsekkäiden ja rahanahneiden pomojen. Eivät ne al-skeidassakaan pamput tai imaamit kantele takkinsa alla pommivöitä, kakaroita ja tietämättömiä raukkoja semmoisiin kenttätöihin höynätään.

Joskus vähäsen symppasin Greenpeacea valaiden suojelun takia, koska siinä he olivat mielestäni hyvällä asialla. Jokunen vuosi sitten nämä suojelijat yrittivät nostaa jupakkaa japanilaisen pyyntialuksen kipparia kohtaan siitä, että tämä olisi ajanut tahallaan päreiksi ja uppeluksiin G:n "aktivistien" käyttämän kalliin juppiveneen.

Katsoin videoita ja niissä näkyi selvästi, miten Greenpeacen veneen kippari härkki toistuvasti ison laivan kupeella merenkäynnissä. Sälöiksi se jonkun miljonäärin lahjoittama desing-komposiittipaatti menikin.

Laivaa ei käännellä kuin kevyttä venettä. Turha on laivan ohjailua syyttää, jos itse teloo pikku purkkinsa suurta liikkuvaa teräksistä massaa vasten. Sitä saa, mitä hakee. Kovaa kansainvälistä kohua Greenpeacen pamput  ainakin hakevat. Laulujen lunnaat maksatetaan muilla, näillä ns. nuorehkoilla toimijoilla tai ylväillä "aktivisteilla".

***
Ai niin, mitäkö ajattelin Sinistä jokin päivä sitten? No sitä, että ystävämme Putin saattaa päästää Sinin kumppaneineen jouluks kottiin. Siis saattaa. Ehkä. Siniähän odottaa Suomessa sankarittaren vastaanotto ja paljon herkullisia kasviksia.

Se koko jupakka oli venäläisille oikeastaan vain porauslautan turvallisuusharjoitus. Eikä se koko tilanne tullut horisontin takaa yllättäen. En usko, että Sinin ja hänen tovereidensa tarvitsee oikeasti lusia montaa kuukautta.

Lisäys 19.11: Häkistä heilahti ovi auki.


Ei kommentteja: