Karua kertomaa, mutta ihan
älyttömän vastuullista?
Vastuullisen journalismin logon koskettavan tarinan kera löysin Suomen Kiinteistölehdestä. Tarinassa kerrotaan jäätävästi, että proteiinipatukoita valmistavan yrittäjäukon (kuvissa) tuotteiden kerrottiin jossain vastuuttomassa mediassa olevan jopa hengenvaarallisia, koska niiden proteiini olisi muka peräisin ötököistä, ehkä torakoista.
Tuosta patukoitaan markkinoille kylymänviileesti koneella pukkaavasta yrittäjästä leivottiin jossain varmaankin täysin vastuuttomassa mediassa kuin itse piru.
Mutta tarinalla on onnellinen loppu: Kun asia toimittaja Teräväpään
ja tutkijatäti Topakan toimesta selvitettiin, yrittäjäukko valmistikin
oikeasti proteiinipatukkansa aidoista ja
hirmuterveellisistä sirkoista!
***
Siinäpä olikin vastuullisen journalismin riemuvoitto, mikä varmaankin sai myöhemmin ansaitsemansa tunnustuksen, mikä on tässä
vain vastuuton fiktiosepite:
Toimittaja Teräväkynä lie sitten saanut vaativasta
työstään jonkin valtakummallisen palkinnon,
tättäräää ja ison massillisen rahnaa.
Vastuullistoimittaja saatettaisiin jopa ylentää autuuteen eli nykyisin
harvinaiselle vakitoimittajan vakanssille suuressa ja mieluiten
jotain kautta julkisrahoitteisessa mediatalossa.
Siellä hän suurten mediamokuleiden suosiossa päivästä toiseen vihervastuullisesti työskentelisi, eikä silloin tällöin juopottelisi,
kuten jotkut hänen mieleltään järkkyneet edeltäjänsä tekivät muinaisessa printtimediassa. Ugh!
***
 |
| Nami nami. |
Intrigöörin mielipiteiden mukaan sirkatkin ovat ruoassa ötököitä, mutta
eivät ne kai ole vaarallisia. Vastuullista moinen rouskutteluruoka
ei ainakaan ole.
Tuputetaanko pian kouluissakin lapsille ötiäisruokapäivää? Tuo yllä
siteerailtu vastuullisesta journalismista tehty tietotöräys
lienee tarkoitettu selkouutisiin tai
peruskoulun alaluokkalaisille?
***
Jälkijäpinät: Toisesta lehdestä luin, että "vastuullinen media myöntää reilusti virheensä". Tuo on hurskastelua, sillä jutun voi tehdä ja kirjoittaa tuhannella ja yhdellä eri tavalla.
Osaava vastuullistoimittaja voi helposti tehdä jutun omia tai lehtensä näkökulmia painotellen niin, ettei suoranaisista virheistä pääse syyttelemään. Silloin ei tartte myöntää reilusti, eikä väkinäisesti, yhtään mitään.
Median yksikkö, lehti tai kanava, voi olla just niin vastuullinen kuin milloinkin tarvitaan. Omana aktiiviaikanaan sitä meikä edes yritti olla uutisjutuissa tasapuolinen ja jopa mielipideneutraali, mutta ei se yritys tietenkään aina onnistunut. Toimittaja on ihminen ja lehti on omistajansa tai julkaisijansa julkisivu. Robottitoimittajakin on ohjelmoitavissa.
Alueellisissa eli esim. maakuntalehdissä painotukset ovat väistämättä myös lehden tilaajien ja vakilukijoiden näköisiä. Täysin vastuullista uutisointia olisi kai turha odottaa edes taivaassa, missä enkelikuoron hyminä ja harpun rimputus kuuluisi aina taustalta.
Toisessa tapauksessa lauteilta kuuluisi ihan perkeleellinen vastojen läiske ja rietas naurunremakka. Noista tuonpuoleisista ei ole vielä omia kokemuksia, eikä edes niistä pirskatin bittipäisistä, salamannopeista roboteista, uutistuutin täyttäjistä.
***
Ps. Kyllä tässä vähenevässä intrigöörin blogissa täytyy myös kiittää vastuullismediaa, vai mikä se oli. Siksi se on paikallaan, että kuin vanhasta muistista olen löytänyt postauksien aiheita eniten juuri perinteisistä uutislähteistä, joihin olen myös linkitellyt.
Jos omaa blogia aikoisi jatkaa ja kehittää, pitäisi varmaan seurata tarkemmin muita blogeja ja muuta sosiaalista mediaa, mutta se olisi jo paljon vaativampaa. Sosiaalisessa mediassa seuranta on jäänyt satunnaisen twitterin katselun varaan. Naamakirja ei ole meikäläistä varten.
Meinasin kyllä laittaa muuten naamaa enemmän kirjaan, sillä ennen netin koukutuksia olin nykyistä paljon ahkerampi kirjastojen asiakas. Kirjoissa on vieläkin vara parempi! (27.4.2018.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti