Ei ole kovin kauan siitä, kun demarit miehittivät keskeisiä paikkoja värisuorallaan, nyt alamaissa ärhentelevän Mooseksen tai Pöön johdolla. Kepu katkoi demarien kuningastien parin hallituskauden ajaksi. Ja kokoomus vei potin viime vaaleissa, vaikka vaalien loppusuoralla kirineet demarit eivät lopulta kauas jääneet. Vajaan vuoden aikana demarien kannatus on sulanut, johonkin. Kepunkin traktori yskii pahasti voitelun puutteessa.
Suurvisiirin eli rahaministerin postia usein pitänyt kokoomus on päässyt päässyt kalifiksi kalifin paikalle ja sen kyllä huomaa. Perussuomalaisten jytky keväällä kummitteli, mutta ei sillä toistaiseksi irronnut kuin opposition tuoleja, paljon puhetta ja otsikoita. Maassa oli alkukesästä hätä suuri, piti runnata väkisin kokoon jonkinlainen hallitus ilman persuja. Semmoinen siitä tulikin, jonkinlainen.
Sanelua
Intrigööriä on viime aikoina vähän häirinnyt kokoomuksen sanelu- tai komentopolitiikka, mitä tämänkertainen pääpuolue ei edes välitä peitellä. Eihän se ole suomalaisessa vallankäytössä uutta, mutta jokin tässä nyt korvissa särähtää. Katainen vain julistaa mm., että Suomi osallistuu Euroopan pysyvään kriisinhallintarahastoon eli lähtee tietenkin täysillä mukaan EVM-pankin jäseneksi ja sillä sipuli. Pölinät pois!
Kokoomuksen sähköjänis Sasi kimpoaa esiin aina, kun tulee kiire sirpin ja vasaran, eikun kultaisten tähtien vallan alle. Siinä ei paina paljon edes maan perustuslaki, eikä se, ettei jossain valiokunnassa ole tälle suharille tuolia. Hän istuu silti päättäjien pöytiin ja jakaa vielä tellussa kansalle lipsakoita lausuntoja. Suomella on kuulema vielä varaa velkaantuakin vaikka kuinka, euron pelastuksen puolesta. Ja mitä vielä. Sitoumukset ovat hurjia jo nyt!
Samaan aikaan kokoomuksen kuntaministeri pukertaa kauhealla kiireellä kasaan kuntauudistusta, josta tulee monissa kunnissa väistämättä pakon sanelema juttu. Suomen kuntien historia vie keskiajan hämäriin. Kuntajako muodostui 150 vuotta sitten Venäjän vallan aikana ja vakiintui Suomen itsenäisyyden ajan alussa. Kuntien määrä on kymmenessä vuodessa jo pudonnut sadalla, 330 paikkeille ja tippuu kai siitä lopulta alle sataan kuntaan. Kehitys on kulkenut tavoiteltuun suuntaan.
Kuntauudistus on järkevää tehdä, mutta miksi todella isossa asiassa pitää sanella ja pakottaa, kauniista puheista huolimatta. Tervettä hallintoa olisi antaa kunnille edes vuosi, pari aikaa setviä oma tilanteensa ja tehdä siitä omat esityksensä. Naapurikuntien ja omien maakuntakeskusten kanssa pitäisi tietysti neuvotella. Yksi vaalikausi on ihan liian lyhyt aika koko uudistuksen toteuttamiseen.
Elättejä
Lainaan vähän uutisista suursmurffi Kataista: Kokoomuksen marraskuisessa puoluevaltuustossa hän oli esiintynyt vahvasti kuntaremontin puolesta korostaen, etteivät kuntien verotulot kasva ikääntymisen takia, mutta menot kyllä kasvavat. Kataisen mielestä vaihtoehtoina ovat jo palvelujen karsiminen tai rakenteiden muuttaminen. Palvelujen järjestäminen on hänen mukaansa kunnan ainoa arvo. Tunnearvo jostain omasta hallinnollisesta yksiköstä ei voi pääministerin mukaan olla suurempi kuin palveluiden merkitys.
Siis palvelut olisivat oman kunnan ainoa arvo. Pelottavaa. Heti tulee mieleen jokin Oy Kuntapalvelut Ab, yksityinen firma, mikä hoitaisi kaikki alueensa palvelut tai ehkä sektoreittain joitain asioita koko maassa. Tämmöisen puljun omistaisi välillisesti jokin sijoittajaryhmä ja lopulta globaali sijoitusrypäs... Tehokkuutta ja tulosta, fantastista kvartaalitaloutta peliin, nääs?
Valtiovarainhoitaja Urpilainenkin on nyttemin kertonut olevansa samaa mieltä kuntaremontista. Kuntien palvelurakenne pitäisi hänenkin mielestään arvioida uudelleen. Loppusyksyllä pääministeri oli esitellyt selvitystä, minkä mukaan nyt parhaiten pärjäävät kunnat olisivat parissa vuosikymmenessä samassa tilanteessa, missä huonoimmat kunnat nyt ovat. Silloin kunnissa pieni vähemmistö elättää suurta enemmistöä.
Elätettäviä (elättejä) ovat kokoomuslaisen tulkinnan mukaan lapset ja eläkeläiset. Eläkeläiset eivät siis ole ansainneet eläkkeitään, vaan he ovat elättejä. Hauskasti sanottu! Asia muutuu tietysti toiseksi, jos puhutaan hyvin ansaituista suurista julkis-eläkkeistä. Toisaalta, kenen mielestä lapset luokitellaan elätettäviksi?
Intrigööri luokittelee samaan syssyyn monet poliitikoista ja heidän kamuistaan puolueiden määräämissä viroissa - syöttiläiksi!
Marraskuussa pääministeri vaati tiemmä ihan kiihtyneeseen sävyyn kuntien yhdistymisiä koskevan näpertelyn sijaan koko Suomen edun mukaista näkemystä. Hän korosti, että tämän ongelman ratkaisu ja koko Suomen uudistaminen on meitillä omissa käsissä, eli kuntapäättäjien, maan hallituksen ja eduskunnan kontolla.
Juupa. Kovasti se kyllä herättää luottamusta. Mutta on se aika jännää, että Suomessa voitaisiin ihan itse päättää jostakin tärkeästä asiasta. Pitäisiköhän sitä kokeilla? No, kyllä ne sen remontin tekevät joka tapauksessa.
Suomen Kuvalehden ansiokkaan kuntauudistus-uutisen jälkeen Katainen esiintyi tellussa silleen viileesti, tietämättömänä. Ihan kuin kuntauudistus olisi vähäpätöinen paikallinen juttu, eikä siihen kannataisi paljon paukkuja laittaa, kun edessä ovat suuremmat EU:n ja eurovaluutan laittamat haasteet?
Suojatyöpaikat
Kuntauudistuksessa ei kai edes aiota paikata sen suurinta älyttömyyttä, johtavien viranhaltijoiden viisivuotisia suojatyöpaikkoja. Ainakin pienempien kuntien liitoksissa kultamussujen suuret palkkakulut syövät pitkäksi aikaa yhdistymisen kaikki mahdolliset taloushyödyt.
Hiipivän voitelun ja piilotetun korruption luvatussa maassa Suomessa pitäisi vähitellen päästä ihmisten ja työntekijöiden tasa-arvoiseen kohteluun. Kultaiset erojärjestelyt eivät kuulu julkiselle puolelle. Normaalit irtisanomisajat ja siitä poikki!
Kuntien johtavat ja muutkin viranhaltijat ovat pitkät koulunsa käyneitä, heillä on erityisosaamista ja hyvät lähtökohdat työllistyä myös vapailla markkinoilla. Suoritusportaassa säästöjä koituisi kaikkiaan aika vähän.
Tai mistä minä tiedän, jos maaseutu aiotaan autioittaa ihan maan perusteellisesti? Jos aiot asua maaseudulla, silloin olet itse siitä vastuussa? Sivutietkin kai istutetaan metsälle, eikä siltoja korjailla. Onneksi Pekkarisen betoniset siltarummut kestävät pitkään.
Lapsiperheille kouluton maaseutu ei ole kai sopiva kasvuympäristö ollenkaan? Peevelin papat ja ylämummot sieltä ainakin joutaisivat äkkiä taajamiin asumaan, vaikka sitten vanhustentaloihin ja hoitopaikkoihin. Ne elätit. Loput maksavat hyvinvointinsa ihan itse. Ja kitinät pois!
Kokoomus aikonee demarien ja muiden hallituskäskyläistensä tukemana tyhjätä maalaiskunnat perusteellisemmin kuin 60-luvun joukkomuutossa, jolloin ihmiset lähtivät maalaiskylistä työttömyyttä pakoon teollisuuden liukuhihnojen ääreen Ruotsiin ja osin Suomen suuriin kaupunkeihin. Silloin lähtijöitä oli eniten Itä- ja Pohjois-Suomesta, nyt autioitetaan tasapuolisuuden vuoksi koko maaseutu.
Mutta takaisin Euroopan ytimiin. Kovia kokoomuslaisia laskematta, kansalaisten luottamus kokoomukseen ja muihin nykyisiin päättäjiin on vähissä. Pikkupuolueille ministerinpaikat ovat niin tärkeitä, että ne peesaavat kokoomuksen ihkua EU-linjaa vaikka hiiden kattilaan. Pikkupuolueista on turha odottaa mitään apua.
Vasemmistoliitosta ja vihreistä ei tohdi esittää tarkempia arvioita, koska niiden puolueiden politiikan selvittämiseksi pitäisi olla parempi shamaani kuin meikäläinen. Olisikohan Kreikasta se vanha Delfoin oraakkeli piankin työtä vailla? Lapistakin kunnon noitarummun tärisyttäjät alkavat olla vähissä, nokinaamat turistipellet eivät kelpaa.
Puppusitio
Oppositio tai puppusitio, keput ja persut eivät näemmä kykene mihinkään oikeaan yhteistyöhön. Onko se nyt muka oikein kummankaan ison puolueen äänestäjiä kohtaan? Onko kepulla on niin kova pelko siitä, että loputkin kannattajat hupenevat uutta jytkyä tekemään? Välit pidetään viileinä, vaikka sitten Kiviniemen vastuunkanto- ja rasismiräkytyksellä. Persujen tehtävä uus-isona puolueena taitaisi olla sovinnon teko, mutta jokin siinä mättää?
Räksyttäjille ei liene tullut mieleen, että maahanmuuttoon, ainakin sen nykyisiin linjauksiin tyytymättömiä on kaikissa puolueissa. Myöskään halpatyövoiman jatkuva rynnistys joillekin aloille ei duunareita naurata. Humanitaariseen väestönlisäykseen nähden vahvoja ennakkoluuloja potevia kansalaisia löytyy myös jokaisesta vanhasta puolueesta ja niiden äänestäjistä.
Ns. vastuullisuus euron pelastuksessa voi hyvinkin kääntyä pian silkaksi vastuuttomuudeksi, onpahan jo siinä hiplalla. Kreikan rahat ainakin on hävitty, mutta sekin sinällään hirmusumma taitaa olla niitä pienimpiä murheita.
Itsepäisen maineeseen päässyt Jutta Urpilainen ja demarit ovat siis vielä jotenkin itsenäistä Suomea toivovien kansalaisten ainoa toivo, tällä hetkellä. Pääosa demareista on kyllä niin EU-silmälappujensa sokaisemia, etteivät he edes haluakaan vilkuilla sivuilleen. Siis täysillä ja suoraan eteenpäin pahimpien pelureiden, EU-poliitikkojen, säätämän navigaattorin mukaan.
Pankkipelureita ja heidän takapirujaan luottoluokittajia aina syytellään ja aihetta onkin, mutta silti he tekevät vain työtään kahmiessaan voitot sieltä, mistä irti saavat. Poliitikkojen työn pitäisi sisältää paljon muutakin. Kansalaisten luottomiehinä pitämät poliitikot osaavat olla kaikkien kieroimpia tyyppejä, mitä maa päällänsä pitää. Yhteisen hyvän nimissä politiikan pelurit ovat valmiita mihin vain, mutta omien etujensa takia.
Toivo hupenee. Euron pelastustoimia suunnitellaan nyt kiireellä. Ja meidän nilkit painaa perästä. Marssitaan sitten vain kokoomuksen ja demarienkin asettelemia pitkospuita pitkin pankki- ja politiikkamogulien tahdon mukaisesti hyvinvointivaltiosta helvettiin. Olisipa edes kunnon löylyt!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti