Yli 350 sivun teos on melkoinen tietopaketti ja karua kertausta terrorismin lähihistoriaan, sekä samalla erilaisten jihad-ryhmien nimien ja tekojen vyörytystä. Länsimaat sotatoimineen ja terrorismin vastatoimineen ovat vain onnistuneet puhaltamaan taistelevan islamin tulen korkeampiin liekkeihin.
Afgaanien mailla tulta lietsoivat aikanaan 80-luvulla Neuvostoliitto ja sitä mujahideeneille aseita ja koulutusta syytäen vastustavat länsimaat yhdessä. Tehokkaampaa ja rankempaa oppia ei islamismin nimissä toimiville militanteille olisi silloin voitu antaa, vaikka olisi kuinka yritetty. Sotimiselle ei vielä loppua näy.
Olen satunnaisesti lueskellut monenlaista faktapohjaista kirjallisuutta terrorismista ja kansainvälisestä rikollisuudesta. Tämä Jihad-kirja ei ollut mikään lukuelämys, mutta kiinnostavaa ja perusteellistakin kerrontaa se oli. Kaiken kaikkiaan se on tarpeellinen katsaus, jos aihepiiri kiinnostaa. Lukijalle tulee edes jonkinlainen käsitys siitä, mistä on kysymys. Kirja piti kyllä oikein kahlata läpi, mutta on sitä turhempaankin tullut aikaansa tuhlatuksi.
Militanttien islamistiryhmien nimiä löytyy kirjasta yli 150 ja ne toimivat 46 eri maassa. Afganistanista on mainittu 16 militanttia ryhmää, Algeriassa 10, Egyptistä nimetään 6, samoin Intiasta ja Irakista. Pakistanissa toimii 7 ryhmää.
Palestiinasta kirjailija nimeää 10 islamistiryhmää, sekä lisäksi puoli tusinaa entistä vasemmistolaista ja kansallista ryhmää. Somaliasta kirjailija löytää 4 jihadistijoukkoa, kuten Sudanistakin. Tsetsenia, Uzbekistan, Tadzikistan ja Venäjä, sekä Thaimaa ovat kirjassa oikein hyvin edustettuina. Myös Libanonissa ja Marokossa on useita ryhmiä, jne...
Yhdysvalloista löytyy kolme nimettyä jihad-ryhmää ja Britanniasta kaksi ryhmää. Pohjoismaita ei kirjassa juuri käsitellä, yhtä erityisen murhanhimoista norjalaista mullahia lukuunottamatta. Onneksi meille.
Kirjassa mainitaan tietenkin vain viime vuosien ja vuosikymmenien tärkeimmät tai pahimmat militantit islamistit. Eri tavoin taistelevien ryhmittymien kirjo on tietysti laajempi, mutta aivan mielipuolinen määrä väkivaltaa ja tappamista sisältyy jo mainittuihin yli 150 asemiesten joukkioon.
Väkivalloin ja tappamalla, suurella voimalla, noita ryhmiä on myös yritetty tukahduttaa. Sekin puoli asiasta täytyy muistaa. Kirjailija tuo esiin myös länsimaiden, sekä venäläisten pahat virheet, sekä toisaalta välinpitämättömyyden, jotka ovat lisänneet katkeruutta islamin maissa ja tehneet militanttien värväystyön helpoksi. Piru on helppo päästää pois laatikosta, mutta sitä ei saa survotuksi sinne takaisin. Pakkohan sitä pirua on torjuakin, ei siitäkään mihinkään pääse.
Lähes koko laaja islaminuskoinen maailma kuohuu ja porisee vanhojen hallitsijoiden pitäessä väkivalloin kiinni öljypumpuistaan ja valta-asemistaan. Länsimaiden vinkkelistä katsottuna ovat vastakkain jähmeät ja kansan omaisuutta loputtomasti varastavat diktatuurit omine sukuineen ja lähipiireineen, vanhoillinen islamismi eri suuntauksineen ja sharialakeineen, sekä orastavat demokraattiset pyrkimykset kansannousuineen.
Sekavaa tilannetta on sivustaseuraajan mahdotonta arvioida tarkemmin, arvioinnin täytyy olla vaikeaa ammattilaisillekin. Sekavuutta lisää vielä olennaisesti shia- ja sunnimuslimien välinen ainainen jännite ja sotatilakin. Islamilaisten ryhmittymien huumebisnekset ovat kaikkien tiedossa vanhastaan, mutta ainakin minulle oli uutta mm. Hizbollahin toiminta Etelä-Amerikassa, kuten Paraguayssa.
Muita jihad-ryhmiä motivoivat sitten monet muut asiat, sekä teot, joista on Euroopassa saatu näytteitä mm. Lontoossa ja Madridissa. Jihad-kirja kannattaa lukea, moni on varmasti sen lukenutkin. Suomessa islamismi näyttää olevan nykyisin hyvinkin kiinnostava aihepiiri. Itse löysin kirjan kirjastosta.
Seuraavaksi pitäisi lukea paksu järkäle, Winston Churchill ja sotavuodet 1940-45, Max Hastings. Ennen meni vapaa-aika lukiessa, nyt pitää myös pöllöillä nettikoneen ääressä.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti