20.1.2012

Kitkerää pakinointia

Kommentoin tässä hiukan freelancetoimittaja Kirsi Virtasen juttua tämän päivän Usarissa. Ei se ollut niin tärkeä yksittäisenä kirjoituksena, vaan siksi, että tuo juttu ilmentää laajempaa ajattelua joissakin kansalaispiireissä. 


Olen kuunnellut tätä kunnon kälätätiä, Virtasta, radiosta monta kertaa ja tykännytkin hänen tyylistään ruotia eri asioita. Toisaalta ne radiopakinat menivät monesti pitkästyttävän jäpätyksen puolelle.


Virtanen veikkaa, että perussuomalaisten kansallismielinen "ekosysteemi" on elinkelvoton ja tulee tukehtumaan omaan mahdottomuuteensa. Toivon, ettei Virtanen sentään tukehdu pullaan, eikä mihinkään muuhunkaan. Terävä asioiden arvostelu on aina paikallaan, joskaan se ei tällä kertaa ollut ihan parasta Virtasta. No, ei meiltä keneltäkään aina oikein irtoa.


Virtanen on valjastanut juttuunsa jonkun amerikkalaisen nykyetiikan tutkijan, joka löytää, ihan silleen yllättävästi, yhtäläisyyttä isänmaallisuuden ja rasismin välille. Kuulema muita suuremman vastuun kantaminen oman maan kansalaisista merkitsee sitä, ettei muiden maiden kansalaisia tarvitse kohdella tasavertaisesti oman maan kansalaisten kanssa? Ja sellainen on sitten sitä rasismia.

***

Minulla on toisenlainen käsitys isänmaallisuudesta, kuten luullakseni monilla muillakin suomalaisuudestakin välittävillä. Omasta mielestäni kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia pitää aina kohdella hyvin. Perusmallisena suomalaisena ja luomujunttina haluan pitää pikkuruisen Suomen kansan puolia suuressa maailmassa. 

Suvaitsevaisuus ei minusta merkitse sitä, että Suomesta pitää väkisin rakentaa "monikulttuurinen" maa vaikka tuomalla tänne maailman parhaiden sosiaalietujen houkuttelemana suuria määriä asukkaita mm. Afrikan tai Aasian vaarallisimmista maista.


Suomeen humanitaarisista syistä tulevilla ihmisillä ei edes ole valinnanvaraa, houkuttelevampia kolkkia maailmasta löytyisi kuin synkkä ja kylmä Suomi. Monikulttuurisuuden maailmassa pitäisi kehittyä luonnollisesti, eikä väkisin ja kalliisti väkertämällä. 


En ala pähkäillä monikulttuurisuutta  ja muuta asiaan liittyvää tässä tarkemmin. Ihmisten yleinen ja liika eriarvoistuminen omassa pikkuruisessa kansallisvaltiossamme on minusta se varsinainen ongelma. Globaalien ongelmien hoitamisessa olemme aina vain hyvin vähäinen tekijä ja teemme kyllä oman osuutemme.



Virtanen ihkuilee sillä, että koko maailma päivittää naamakirjaansa tai piipittää twiitissä ja kyttää halpalentoja Vietnamiin (miksi vit.., eikun ihmeessä juuri sinne?). Näin ollen "rasistispiirteinen isänmaallisuus" on tulossa tiensä päähän, jolloin "vaakunaleijonan kiilto himmenee maailmankansalaisuuden rinnalla". 

Jos tuommoinen on maailmankansalaisuutta Virtasen mielestä, niin sehän on hienoa. Minäkin köyhä saattaisin kuvitella olevani  maailmankansalainen, jos menisin tässä ihan kunnolla töttörööö ja jiiihuu.


***

Tutkittu on muuten sitäkin asiaa, että Virtasen kaltaisia aitoja maailmankansalaisia on sittenkin joukossamme varsin vähän. En jaksa kaivaa esille sitä tutkimusta, mutta niin se meni,  että oikeasti maailmassa kuin kotonaan liikkuvia, elämässään paljon eri maissa asuvia ihmisiä on vain pieni määrä, olikohan se nyt kolme, neljä prosenttia koko populasta. Loput suomalaisista ja kaikista muista pallollamme asuvista ihmisistä jököttävät omissa kotimaissaan koko ikänsä, lomamatkoja tai satunnaisia työmatkoja laskematta. Oliko se ehkä yllätys?


Nettiyhteys on hyvä henkireikä maailmaan, ainakin meille junteille.  Mutta eihän se ole maailmankansalaisuutta, jos smurffailee netissä ja piipittelee ihmisille vaikka Naurusaarilla. Toki netti on hieno asia ja se varmaan pohjustaa sitä, että maailmankansalaisuus voisi olla enemmänkin totta joskus monien sukupolvien päästä. Toisaalta maailmalla soditaan joka päivä kansanryhmien itsenäisyyspyrkyjen takia. 

Globalismiin liittyy silti paljon myös kielteisiä asioita ja odotuksia. Haaveeksi se semmoinen maailmankansalaisuus jää siksi, että yli kolmannes seitsemästä miljardista ihmisestä on nyt ja kai aina melko köyhiä piruparkoja.


Virtanen mainitsee, että hänen ihokarvansa pörhöttyivät vastenmielisyydestä "isänmaallisuudesta tv-tentissä tärisevää" Timo Soinia kohtaan. Minulla ei parta paljon pörhisty Virtasen ja hänen kaltaistensa kirjoittajien juttujen takia, eikä hän ole minulle vastenmielinen vain radiosta tuttuna persoonana. Yritänhän itse olla raakalaismaisuudestani huolimatta kohtuullisen suvaitsevainen ihminen. Erilaiset mielipiteet ovat virkistäviä. Nytkin piristyin kirjoittamaan tämä pätkän, vaikka meinasin olla pressanvaalien tulokseen asti hiljainen blogisti.


***

Maanpuolustuksesta vielä. Minusta Suomi tarvitsee tehokkaan ja hyvin toimivan puolustuksen, ulkoisia ja kasvavia sisäisiä uhkia vastaan. Viime aikoina olen (taas vaihteeksi) kallistellut sille kantille, että vain Naton täysjäsenyys toisi meille uskottavan puolustuksen. 

Ongelmia on vastassamme, sillä monien asejärjestemien päivittämiseen meillä ei enää yksinkertaisesti ole varaa, ei ainakaan yksin. Natossakin voisimme jättää väliin rankimmat hyökkäysaseet, jos niitä ikimörkömme Venäjällä pelkäisivät. Eivät he pelkää.



Siinä Virtanenkin on omassa jutussaan oikeassa, etteivät rynkky ja puskajussi ole enää uskottava puolustus, vaikka jusseja olisi iso joukko takanaan jokunen tykkipatteri ja vanheneva panssari. Suomi on kumminkin jo Naton toiminnassa tiukasti mukana kuin lutikka entisen kulkuripojan pusakassa. Kalusto ja koulutuskin lienevät aika hyvin Naton kanssa yhteensopivia.


Liitytään jo Natoon! Olen kerrankin kokkaripoikien kanssa samaa mieltä! Fantastista! Melkien jo tunnen itseni eurooppalaiseksi moniosaajaksi ja globaaliksi sankarilliseksi suvakiksi.


Suomi tarvitsee pienen ja hyvin varustetun ammattiarmeijan täydennettynä vahvennetulla rajavartiostolla, sekä kansalliskaartin tapaisella isolla vapaaehtoisella reservillä. Ihan jokaista korpikuusikkoa tai suon lämpärettä Suomineidosta ei tarvitse pitää koko aikaa hallussa. Asian tarkempi määrittely pitää jättää suosiolla ammattisoltuille.


Tulevaisuuden sotilaalliset ja/tai kriisiytymisen uhat voivat olla ihan toisenlaisia kuin menneisyyden viholliset. Natolla on parhaat valmiudet joka paikan palokunnaksi.  EU:lla  ei ole omaa kunnollista puolustusta, eikä pidä ollakaan. Ruotsi kyllä liittyy Natoon ennemmin tai myöhemmin. Muut pienet naapurimme ovatkin jo Natossa. 

Lopulta Naton kumppaniksi liittyisi suuri ja mahtava Venäjäkin? Ja seuraavaksi Natoon liittyisi enemmän kuin puoli maailmaa...



* * *

Ei kommentteja: