Valikoiva suvaitsevuus

Intrigööri on yrittänyt olla omassa mielessään olla suvaitseva ja tiedostava kansalainen. Tottahan se on. Monenlaista sitä saa äijänkörmy suvaita ja kaikenlaista pitää yrittää tiedostella.  Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan ole rajaton luonnonlahja ja tiedostaa voi vain sen, minkä itse tajuaa ja ehkä jollain tavoin osaa sisäistää.

Tökkää se jossain kohti jokaisella. Tiettävästi ei edes Jeesus ollut ihan joojoomiehiä, eikä edes lempeä Buddha.


Kun politiikka alkoi taas muutamia vuosia sitten  kiinnostaa, on tässä pitänyt tiedostaa sekin, että ns. valtakunnan varsinainen suvaitsevaisto on samalla myös vihaavaisto tai vihaajisto. Suvaitsevaisuus on hyvin rajoittunutta. Hypyt sivuaskelin muiden syyttelyn ja opportunismin puolelle käyvät oikein ketterästi. Siitä oli paljon esimerkkejä viime hallituksessa ja niin on nykyisessäkin sixpackissakin. Valikoiva suvaitsevaisuus loppuu lyhyeen kuin pihlajanmarjoista päissään olevan tilhen lento ikkunaruutuun.


Intrigööri ei ole muita parempi, joskin opportunismi on jo melkein olematonta. Suvaitsevuudella on silti rajansa tälläkin tarkkailuasemalla. Jossain uutisvälineissä vakuuteltiin tänään, että nyt äänestämme presidenttiä, eikä presidentin puolisoa. Väärin ajateltu!

***
Presidentin tehtävä tai työ, kuten työkansan edustaja Sauli Niinistö muistuttelee, on maan korkein verovaroin kustannettu edustustehtävä. Siinä tehtävässä on tärkeä rooli myös presidentin puolisolla. Presidenttipari edustaa meitä seuraavat kuusi vuotta ja ollen yhdessä ja erikseen myös Suomen viralliset kasvot maailmalla. 


Kuusi vuotta on pitkä aika! Intrigööri ei ainakaan halua äänestää mukavan oloista miesparia kuudeksi vuodeksi linnaan. 


Koska vaaleissa kotiin jääminen ei minulta onnistu, ei edes näissä jo kertaalleen äänestäjänä hävityissä presidentinvaaleissa, on käytävä äänestämässä Saulia. Ei sitä kotona pötkötellä silloin, kun isänmaa kutsuu äänestämään! Kävi sekin mielessä. Sitä monet tahtoisivat, että Väyrystä, Soinia tai Lipposta äänestäneet vanhoilliset jäisivät nyt kiukuissaan kotiin.


Mennään sitten kokoomuksen johdolla yhä syvemmälle EU-helvetin kuumaan ytimeen. Saadaan sitten joskus sanoa, että näin meille kävi, kun kokoomusta seurattiin, eikä edes muuta mahdollisuutta ollut. Eroon EU -kytkyistä ja eurovelkatakauksista ei Suomessa enää päästä. Ei, ellei se koko maanosan kokoinen jakohimmeli hajoa ihan itsekseen. Semmoiseenkin velkakriisin hallintaan on toivottavasti maan johdossa varauduttu?

Pekka Haavistosta vihreät saavat ehkä järkevän uuden puheenjohtajan? Poliitikkona Haavisto lienee hyvä, mutta ei minun mielestäni presidenttinä. Jos maailmalla tarvitaan rauhantekijää ja sovittelijaa pienestä Suomesta, mikä estää sitten lähettämästä niihin hommiin sopivinta henkilöä tai kutsumalla neuvottelijoita tänne.


Kerron tässä vain, ketä aion itse äänestää, koska vaalisalaisuudella ei ole minulle itselle niin väliä, juu. Tämä ei ole suositus, sillä edellinen yritys meni pieleen. 

***
Sunnuntai-iltana puoli yhdeksän maissa katsoin äänikertymät ruudulta ja avasin tyytyväisenä herttapelin. Yhden pelin jälkeen ehdokkaani kolmen prossan etu oli kääntynyt tappioksi. Hatutti, mutta onneksi semmoiseen on saanut raveissa tottua. Kenttä voi kääntyä, eikä varmoja ole muuten kuin pelitaktisesti. Varmaa on vain köyhän kuolema, mutta sitäkin kannattaa kiusalla yrittää lykätä!


On se hyvä, ettei pressan vaaleissa ole enää kolmatta kierrosta! Muuten tämä menee kuin missikisoissa. Lehdistön ihannepojat ovat nyt tuomariston eli kansan puntarissa, omapäiset tuhmikset  on pelattu ulos. Onneksi ei ole tulossa uimapukukierrosta, eikä valita perintöprinssejä tai -prinsessoja.


Ps. Äsken alueuutisissa kertoivat, että Vaasan vaalipiirissä Haavisto oli kuudenneksi suosituin  ehdokas. Vaasassa ei veri vieläkään vapise!

* * *