Mitä noista - miljardeista!

Kroisoksen pennosia.

Intrigööri on vuosien varrella useinkin kummastellut monien politiikkojen jatkuvaa viisausvajetta. Politiikka on inhimillistä toimintaa, joten puutteellisia tai vääriäkin ratkaisuja syntyy väistämättä. Ikävää on vain se, kuinka kauan virheiden tunnustaminen ja niiden korjaaminen kestää.

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista yhteisöjen hyväksi, mutta vaikuttaa siltä, että ratkaisuja tehdään liiaksi vain sen hetken tilanteen ja näkemyksen mukaisesti (tai muuten vain juosten lorotellen). Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ei ole ihan sama juttu kuin viisas ja pitkäjännitteinen toiminta.

On helppoa olla poliitikko silloin, kun maan talous kasvaa ja nk. jakovaraa kertyy. Kysymys on silloin vain siitä, miten valtion ja kuntien ylijäämää käytetään. Koska kohtuullisia kompromisseja eli kunnollisia lehmänkauppoja on vaikea tehdä eri puolueiden kesken, jaettavaa kertyy helposti liikaa ja silloin joudutaan jakamaan omien lisäksi myös velkarahaa. Kunnissa tästä on paljon erilaisia esimerkkejä, kuten nykyisin myös valtioiden tasolla.

Intrigööri muistaa semmoisetkin terveet eli niukan rahan ajat, jolloin pankinjohtaja saattoi moittia kuntaa hiljaisesti siitä, että siellä sitä vain hallituksessa ja valtuustossa päätetään ottaa lainaa siitä ja tuosta pankista sillä korolla (kuntien kuuluisat pankkipuolueet). Niukankin rahan aikoina pankit hoitivat kuntien rahoitustarpeet, koska kysymyksessä olivat varmat maksajat, joilla oli yhteiskunnan paras pantti eli oikeus kerätä veroja. 

Nyt edes verotusoikeus ei näytä riittävän, jos ja kun verotuloja ei kerry suunnitelmien mukaisesti. Etelän vetelämaissa ei verotusta edes osata tai haluta hoitaa, kuten monien  "sorpusten" ja "mafiooso-korruptiokähmyjen" esimerkit osoittavat. 

***
Suomessakin on jo monta vuotta isketty päitä Karjalan mäntyjen sijasta velkamuuriin, koska talouskehitys on pikemminkin taantuva kuin kasvava. Syömme reippaasti enemmän kuin tienaamme ja ainakin pahimmat läskit ja selluliitit pitäisi karistaa.

Politiikan pitäisi myös olla yhteisten asioiden hoitamista parhaalla ja vastuullisella tavalla. Yhteisöjen, kuten kuntien ja valtion lisäksi olemme koko ajan vain vahvemmin kolmannen määräävän tahon eli Brysselin herrojen määräysvallassa. Tämä kolmas taho näyttää olevan ihan liikaa perinteisille politiikoille ja ehkä koko tälle nykyiselle demokaattiselle systeemille.  Ja riittääkö sekään, kun mm. ilmastonmuutoksen nimissä on otettava huomioon neljäskin mahtitekijä eli globaalit vaikuttajat?

Oli miten oli, tällekin perjantaipäivälle tarttui haaviin pari melko mestarillista vähättelyä. Ensimmäisenä huomasin elinkeinoministeri Häkämiehen vähättelyn siitä, ettei Suomessa hoksittu ottaa uuteen kaivoslakiin muualla maailmassa olevia kaivosyhtiöiden rojaltimaksuja. Turha kai sitä on enää jälkiviisaasti arvostella? Vai miten on? Paljonkohan porukkaa myös eri puolueista oli mukana sitäkin lakiuudistusta tekemässä?

Pirskatti! Tuommoinen nyt olisi pitänyt hoksia vaikka naapurin muijan, jostakin kansalaisten superluottomiehestä eli ministeristä puhumatikaan! Ministereiden käytettävissä ovat maan parhaat asiantuntijat, jos herra isoherra vain vaivautuu kysymään.

Häkämies tietysti yrittää vähätellä ja kummastella olemattomiin myös Kemiran lannoiteyhtiön taannoisen myynnin parilla sadalla miltsillä norjalaiselle Yaralle. Siinä meni heti Siilinjärven hyvin hoidettu ja kannattava fosfaattikaivos, mikä tahkoaa rahaa omistajilleen vielä enemmän kuin  yhden vuosikymmenen verran. Siilinjärvi on myös Pohjois-Euroopan ainoa toimiva fosfaattikaivos, minkä tuotteilla on taattu kysyntä.

Samassa kaupassa mennä hurahti se kuuluisa Sokli, jonka pitoisuudeltaan huipputason malmio, 15 - 17 prosenttia, on arvioitu nykyhinnoilla ainakin 20 miljardin euron arvoiseksi. 
Soklin hyödyntäminen saattaa alkaa jo vuonna 2015. Omistajalta ja varmaan myös Suomen valtiolta kaivostoiminnan aloittaminen vaatisi yhteensä noin yhden miljardin investoinnit, jalostusratkaisusta riippuen. 

***
Näyttää siltä, että Suomi joutuu sijoittamaan norjalaisten ikioman kaivosbisneksen eteen vielä enemmän kuin sen koko Kemira-kaupasta saadun summan, että saadaan malmijunat kulkemaan jalostamoille. Lohdutukseksi Sokli tuonee myös lappilaisille työtä, ehkä  jopa muutaman sata työpaikkaa, noin 20 vuodeksi. Poroisännät eivät kyllä sen kaivoksen avaamista kauniilla silmällä katsele.

Ministeri Häkämies moittii siis jälkiviisaudeksi arvostelua, minkä mukaan hyöty Suomen luonnonvaroista valuu ulkomaille. Niinpä. Valuvathan sentään kaivosten saasteet ja myrkyt, kuten uraanijäämät, ikiajoiksi Suomen ikiomaan maaperään. Mikähän muuten mahtaa olla ministerin puoliintumisaika?

Toinen hyvä vähättelijä tänään oli Sampo-pankin leppoisan oloinen analyytikko Uotila, jonka tehtävä on tietysti rauhoitella "markkinoita". Uotila vähättelee Suomen odotettavissa olevia Kreikka-menetyksiä, niitä paria (?)  miljardia. Hän totesi jossain tänä aamuna, että lienee melko samantekevää, onko Suomella 80 vai 82 miljardia velkaa.

Intrigööri on samaa mieltä. Väliäkö hällä. Kun velkaa on paljon, niin sitä vain on paljon. Kun on velkaa tarpeeksi paljon ja oikein kamalan paljon kaikkien apupakettien jälkeen, kuten kreikkalaisilla, ei pienistä enää kannata välittää. Silloinhan velat pitää jättää pystyyn ja ottaa vastaan se kuuluisa velkajärjestely. Kaksi vuotta sitten semmoinen olisi tiemmä ollut mahdotonta? Ihmeellisiä vain ovat herrojen aatokset!

Nykysysteemissä johonkin velkajärjestelyyn voivat joutua yksityisten ihmisten lisäksi myös kunnat ja valtiot. Vain pyhä pankkisektori pidetään aina puhtaana. Puhtoisten pankkipoikien ja -tyttöjen ei silti kannata kiertää kyselemässä ihmisiltä esim. Ateenan syrjäkujilla, miltä tuntuu nukkua öitä ulkosalla.

Ei kannata myöskään liikuskella Portugalin, Irlannin ja Espanjan kujilla tiedustelemassa työttömien tunnelmia. Suomessakin kannattaa jo noudattaa tiettyä varovaisuutta, ainakin nk. joutilaiden nuorten suosimilla kulmilla!

Lisäys: Suomessa on kultaa, huikeita pitoisuuksia. Tulkaa hakemaan pois!

* * *