15.3.2013

Hallituksen uskottavuus?

Pääministeri Katainen vaarantaa myös oman ja hallituksensa uskottavuuden asettumalla remppagatessa kehitysministeri Hautalan taakse jo ennen kuin edes tapahtuneen yksityiskohdat ovat selvillä. Selvästikin pääministeri pelkää kuusikkohallituksensa puolesta.

Hautala lienee syyllistynyt suunnilleen sellaiseen temppu terävään, millaisia  tuhannet ja tuhannet suomalaiset ovat tehneet rakennus- ja remppahommiensa yhteydessä. Tiedämmehän, että sekä työllistäminen että työn vastaanottaminen on yksityisillekin ihmisille armottoman byrokratian vuoksi vaikeaa ja kovin kallista.

Vastuu tekemisistä lankeaa kumminkin taviksille raskaasti, sekä harmaan työn teettäjille että tekijöille, jos ja kun narahtaa verojen, lakimääräisten maksujen ja byrokratian kiertämisestä.   Ministerille ja erityisesti Hautalan kaltaiselle kokeneelle ja merkittävälle poliitikolle ei normaaleista pelisäännöistä lipsumista voi antaa anteeksi, vaikka hätäpäissään hän sitä pyytelikin.

Hautalan pitäisi puolueensa ja koko hallituksen uskottavuuden nimissä asettua kiltisti työmarkkinoiden käytettäväksi! Ajastaan se poliittinen anteeksiantokin tulisi.

Jos ministerit lipsuvat ja poliitikkojen moraali hölskyy, pääministerin tehtävä olisi paimentaa porukkansa ruotuun. Väistelyä tällaisissa asioissa ei voi puolustella mitenkään, sillä yhä kasvava veronkierto ja harmaa talous kaikilla tasoilla uhkaa koko valtion taloutta.

Se mitä kansalaisten oikeustaju ei pahoin tuomitse tavisten tekemänä, ei missään tapauksessa käy vuosikymmeniä toisia moralisoineelle ja nyt muka harmaata taloutta tarmokkaasti torjuvalle ministerille.

Joskus korsi kuormassa voi katkaista kamelin selän. Hautalan pikku kotiremppa saattaa olla hallitukselle tällainen korsi.

Suomi kyllä tarvitsisi uuden, kansalaistensa parasta ajattelevan ja toimintakykyisen hallituksen. Vanhassa hallituksessa ei ole enää vara parempi. Edessämme on takuulla raskaita aikoja, parhaimmassa tapauksessa saamme pitkään sopeutua hiipuvaan talouskasvuun ja tulonsiirtojen leikkauksiin. 

Poliittisen eliitin olisi vaihteeksi aika kääntää toimintansa painopiste Brysselin ja Saksan nuoleskelusta kotimaahan ja monien pahasti rempallaan olevien asioiden hoitamiseen. Kansakin alkaa olla jo ihmeissään ja hajallaan kuin sikspakin eväät.

Tulipahan mieleen, että jos joku Hautalan kaltainen pitkään huipputuloista nauttinut poliitikko tahtoisi auttaa yksittäistä ihmistä, vaikka mamusiivoojaa, kyllä sen satkun pari voisi antaa reilusti lahjana omasta taskustaan. Lahjat ovat laillisia, mutta jos toisella töitä teettää, se koko touhu pitää olla avointa eli laillista.

Mutta niinhän se on, että jos köyhä apua tarvitsee, sitä saattaa saada vähäsen toiselta köyhältä, ei yleensä rikkailta, eikä ainakaan poliitikoilta. Intrigöörin omakin kokemus on osoittanut, että poliitikkojen omissa taskuissa ei ole reikiä.

Poliitikot ovat pirun nuukia ja tarkkoja, noin yleistäen sanottuna. He tietävät hyvin tarkasti, keneltä vaalirahaa tuli milloinkin ja onko takapihalla ehkä kasassa lankkuja vai halkoja. Kyllä poliitikko tietää senkin, montako ovea omasta lukaalista löytyy.

Heidi jäähylle! Tarvitsemme paremman veropoliisin! Kuten joku tai monikin jo aamulla kirjoitteli, selittely tekojen vähäisyydestä on tässäkin tapauksessa turhaa. Harmaata ei saa valkoiseksi selityspyykissä.


***

Ei kommentteja: