9.3.2013

Uutispäivä parhain

Mitä minä tänään verkossa opin? En paljon mittään, mutta saisi siitäkin nettipäiväkirjan, jos sellaista alkaisi pitämään. Aina tulee uusia aiheita, joista voisi pöyristyä. Pyöristyä voisi sitten ruokapalstoja selaten. Sairastua saattaisi, jos lukisi kaikki uusimmat terveysjutut ja -tutkimukset, tulisi vähän samanlainen vibra, jonka moni sai ennen "lääkärikirjoja" lueskelemalla.

***

Valtionvelkaministeri Urpilainen julisti tänään kuin jymyuutisena, että hallituksen loppukaudella on luvassa julkisten menojen leikkauksia, sekä verojen ja maksujen korotuksia. Että se sitten siitä loppukuun hallituksen kehysriihestä ja kaikista sitä seuraavistakin poliittisista puintitalkoista. Palkkojen korotuksetkin ovat kai menneiden talvien lumia?

***

Jossain uutisoitiin, että Kataisen luotettavuus on kokenut himaset. Niinpä vissiin, mutta mikä ihmeen luotettavuus?

Lämmintä pukkaa


Yle ystävällisesti uutisoi, että ilmasto se nyt ja taas lämpiää rajummin kuin koskaan viimeisen jääkauden jälkeen. Kukaan ei vain ole sitä käytännössä huomannut. Ehkä se uhka onkin kuin jokin Jalovaaran demonit, joita pitää aina varmuudeksi muistaa torjua? Demoneja vastaan eivät lääkkeet paljon auta, mutta ilmastonmuutoksista selviää maksamalla hirmuisen paljon aneita ja tietynlaisia tiedostavia mantroja toistuvasti paasaamalla.


Ilmaston hirmuiselta paahteelta pelastua voimme kai vain maksamalla lisää vihreiden ohjaileman energiajumalan alttarille, mikä käytännössä suosii vain kivihiilen polton massiivista lisäystä? Vihreän tekniikan lupaillut uudet työpaikatkin ovat toistaiseksi harvassa kuin vauvalla hampaat. Sellaisia töitä sentään on puolueen satraapeilla ja suosikeilla itsellään, heillä joiden suhmuroinnin takia suomalaisten elintaso ei konsaan nouse, vaikka talous kasvaisikin.


Jos jopa viidesosa Suomenkin energiantuotannosta ikinä korvattaisiin tuulella ja auringolla, se touhustelu maksaisi monta kertaa Olkikuoto III:n hinnan, kestäisi loputtomasti ja pieni maamme joutuisi samalla lopullisesti tärviölle. 


Vihreiden mielestähän Suomi ei saa koskaan olla edes lämpöenergian tuotannossa omavarainen, kuten se voisi olla, pelkästään omien valtavien suoturvevarantojensa ansiosta. Jos meillä jotain riittää, niin suota ja aapaa ja pöpelikköä. Soita riittää suojeltavaksikin.


Kunnon puuta voidaan ja pitää käyttää muutenkin kuin polttoaineena. Meillä tehdään puusta edelleen eniten bulkkia, paprua tai lautaa, jos kohta uusiakin tuotteita tulee. Laudat ostetaan sitten Tanskasta ja Ruotsista takaisin huonekaluina ja kalusteina, kuten  ennenkin. Kehitys ei kehity, ei ainakaan hyvää puuta polttamalla.


Mutta ovathan ne vihreät varmaan muuten mukavia seuralaisia, jos olisi itse vetänyt junttinaamaansa tarpeeksi punkkua tuulensuojaan. Pikku hiprakassahan kaikki vain naurattaa, vihreätkin aatokset. Hiprakassa, sillä ei riski ihminen punkusta humalaa saa, eikä keppanasta.


Ylestä Ale?


Mutta Yle ei vain tyydy pitämään yllä ihmisten jatkuvia ilmastopelkoja. Yle myös ystävällisesti jakaa omille pomoilleenkin palkkiorahoja ikäänkuin se olisi jokin normaalisti toimiva yritys ja tuottava yhtiö . Voi hyvät hyssykät! Miksi ihmeessä Ylen sadoille pampuille pitää roiskia rahaa, ylimääräisiä palkkoja parin miltsin edestä. Eipä tule mieleen yhtään syytä, sillä lainaakin on firmaan pitänyt ottaa. Vaan sitä se tekee Suomen valtiokin!


Intrigööri ymmärtäisi, jos hyvin työssään onnistuneet suoritusportaan ihmiset (onhan siellä isossa mediatalossa tietysti myös hyvinkin ammattitaitoista porukkaa) saisivat joskus pieniä kannusteita. Kunnon kannustinsysteemin pitää koskea koko henkilöstöä, pomoilla on jo valmiiksi parempi palkka ja löysät duunit. 


Bonuksia Ylessä ei saisi sallia. Vai eikö siellä ole enää lainkaan poliittista ohjausta, on vain tuolle "yhtiölle" annettu  verotusoikeus puolen miljardin edestä, josko se enää ensi vuonna riittää? Ylessä olisi aika alkaa perusteellinen Ale! Yle tietysti paisuu ja pullistuu kuin EU:n byrokratia tai ilokaasuilmapallo (hymy pyllyssä), jos vain maksajia löytyy.


Kyllä susitutkija tietää


Susista piti kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta niistä oli uutisissa juttua tänäänkin. Perholaiset metsästäjät hiihtivät isolla joukolla tekemässä susilaskennan maastossa. Jälkien perusteella paikalliset arvioivat seudulla olevan 12 sutta.


Sittenpä asiaan tietysti puuttui jokin korkeasti pyhitetty  etätutkija, jonka mielestä Perhossa ei voi millään olla enempää kuin kaksi sutta. Virallisestihan susia oli siellä viisi, joista kolme julmasti murhattiin.


Arvatkaa, kumpaako intrigööri uskoo. No, ei tarkasti kumpaakaan. Enemmän luotan paikallisiin, että eivät nämä reviirinsä tuntevat eräukot ja -akat niin paljon erehdy, että kysymys olisi vain parista sudesta (tai susiparista). Ruutiukot saattaisivat erehtyä lauman koossa vähäsen, ehkä sen parin, kolmen suden verran, tuskin paljoa enempää.


Mennä viikolla joku viisas ihmetteli jossain mediassa, että miksi susista valittavat maalaiset eivät halua edes päästää tutkijoita paikalle. Kysymys on tietysti luottamuksesta. Paikalliset ihmiset luottavat tutkijoihin vielä vähemmän kuin tutkijat paikallisiin ihmisiin. Maatalousministeri sentään selkeänä hetkenään oli todennut, että pihasusia on voitava tarvitessa lopettaa.


Kerran vain intrigööri on nähnyt suden luonnossa yllättäen ja läheltä. Sen verran voin vieläkin sanoa, että sutta ei kyllä kukaan tolkun ihminen koiraksi luule, eikä toisin päin. Jokin koirasusi saattaisi kaukaa hämätä.


Eivät myöskään maalaiskylien ihmiset Perhossa ja muualla luule koiria susiksi. Jos pihoille tulee susia ja parvittain, sellaiset näkö- ja jälkihavainnot ovat täyttä totta. Kyllä ihmisiä ja heidän huoliaan pitää kuunnella. Sudet ja karhut eivät kuulu kotipihoille ja roskiksille vakituiseen pyörimään, silloin niitä on armotta liikaa. Turva se pitää olla ihmisillä maallakin, missä apu on usein kaukana.


Kaupungeissa on helppo olla viisaana, sillä sudet eivät vielä säntäile kaduilla, kuten Venäjällä moottoritiellä


Luulisi, että susien ja muiden metsänelävien jälkiä talvisin voitaisiin analysoida tarkemmin nykyajan tekniikalla ja määrittää susien luku ainakin makuuspaikoilta. Susien suosimilta pihapiireiltä saisi liiketunnistimien avulla kuvamatskua? 


Ehkäpä tutkijoiden pitäisi laskeutua akateemisista korkeuksistaan "tietämättömän" rahvaan pariin ja unohtaa tylyt ennakkoasenteensa? Niin se metsä vastaa kuin sinne huudellaan! Jos ihmisiä aina katsellaan nenänvarsia pitkin ja heihin suhtaudutaan ivallisesti, se herättää  kaunaa ja vihaa. Maalla asuvat ihmiset ovat usein käytännössä parempia eläinten tuntijoita kuin kirjanoppineet citysankarit.


Kotieläimiä susille


Intrigööri lueskelee tässä muun oleskelun lomassa historiallista teosta, mistä siitäkin selviää, että karhut ja sudet olivat esivanhemmillemme todellinen uhka. Ihmisiä pedot pistelivät ennenkin aika harvoin poskeensa, koska ihminen osaa pitää varansa, mutta karjan laita oli huonommin. Ihmisten elanto oli pitkälti kiinni kotieläimistä. Viljoille saattoi käydä kato, mutta elikoille saatiin lähes aina kerätyksi jotain syötävää.


Yhtenä vuonna, 1850, sudet ja karhut tappoivat pelkästään Kainuun Sotkamossa 15 lehmää, kaksi sonnia ja seitsemän vasikkaa. Hevosia petojen saaliiksi jäi kuusi ja lampaita 32. Jokainen suden hampaisiin menehtynyt kotieläin oli tuntuva menetys. Menetyksiä petojen ruokailut laitumilla tietävät nytkin. Lisäksi pitää ihmetellä, että montakohan metsästyskoiraa sudet ovat on raadelleet?


Toistaiseksi viimeisinä pahoina nälkävuosina Suomessa, vuosina 1867-68,  kymmenesosa Kainuun väestöstä menehtyi nälkään ja tauteihin, köyhässä Sotkamossa kuoli silloin joka viides ihminen. 


Voi vain kalpeasti aavistella, miltä susilauman ulvonta on kuulostanut vielä tuotakin aikaa  vanhemman ja alkeellisemman Suomen salomailla, joilla elettiin kaukana kaikesta, pienessä tai suuressa puutteessa. Pakkanen ja sairauksien aiheuttama viikatemies kopsivat nurkissa, pimeissä pirteissä oli kylmä, nälkä kurni suolissa ja pedot väijyivät ulkona. Tuollaisia aikoja oli Suomessa 1690-luvulla, suurina kuolonvuosina.


Niihin aikoihin kansan uskomuksissa oli enemmän aaveita, peikkoja, taikoja ja haltijoita kuin nykyajan herätysliikkeissä demoneita ja perkeleitä. Taikausko oli aina läsnä sekoittuen vähin myös pappien pölinöihin. Lääkäreitä olivat yrttimummot tai ehkä jopa tietäjät, koska oikeita lääkkeitä tai lääketiedettä ei ollut. Susille, karhuille tai muille riesoille ei silloin kaatolupia kyselty. 


Lisäyksiä: 


Koirasudet kielletään.

Susia ja koirasusia.


Susien paskoja keräämään!

Koiria taas susien suihin.

Suomessa ei ole susivapaata vyöhykettä.


* * *

Ei kommentteja: