Suomi sokkona?

Sokkoleikki.

"EU:n sääntöjen mukaan pääomavirtoja ei saa estää", sanoi pankkiselittelijä Timo Tyrväinen keskiviikona aamun ykköskanavalla, tuo teeveestä vanhastaan tuttu mies. Puhe oli Kyproksen pankeista, joiden yhteinen koko ylittää jopa kahdeksankertaisesti pienen maan kokonaistuotannon. 

Tilanne on lähes samanlainen kuin takavuosien talousliiterin Islannin kuvio ennen kuin siellä maa ja sen kansalaiset kuitenkin ryhdikkäästi pelastettiin. Islantilaisilla ei edes yritetty loputtomasti maksattaa kasinopankkipelureiden tekemää mieletöntä kuprua.

Kyproksen ongelmia on luonnehdittu euron mahtavien pelastustalkoiden rinnalla pienehköiksi. Saaren puolikkaallaan pärjäilevää pikkuvaltiota vaaditaan itse vastaamaan jostain seitsemästä (?) miljardista, jolloin EVM tulottaisi valtiolle (tai niille pankeille) oman köyhänapunsa eli 10 miljardia. Summahan on maan kokoon nähden aivan hirmuinen, seitsemän miljardin maksaminen olisi isommalle Suomellekin raaka nakki! Sitten pitäisi ottaa kontolle vielä kymppimiljardi lisää! Kyproksen kansantuote taitaa olla samaa luokkaa kuin apupaketti.

Jos Kyproksen pankeissa on kymmeniä miljardeja puti(n)puhtoista venäläistä rahaa, mikä on EU:n apupaketin suhde pankkien taseisiin? Luulisi pikemminkin, että venäläinen raha olisi pääosin jo ottanut ritolat Kyprokselta, onhan maan pankkien tilanne ollut tiedossa jo pitkään. Venäläiset tuskin lyövät lisää riihikuivaa Kyproksen pankkitiskiin? 

Tiedäpä näitä. En kuitenkaan haluaisi olla kyproslaisen pankkiirin pöksyissä, jos velivenäläisten kotimaastaan ulkoistamia rahoja olisi haihtunut johonkin. Muidenkin "poikien" pestävää rahaa taitaa olla pelissä.

Jakomielistä

Suomella on vielä pullat melko hyvin uunissa, vaikka tupohaaveet kaatuilevat ja hallituksella menee sormi poskeen kehysriihessä. Nuo kaikki ovat vielä toistaiseksi järjesteltävissä olevia asioita, jos maan talouden sopeuttamistarve on nyt jotain miljardin euron kahta puolen. Ainakin Suomessa toimivat monikansalliset pankit ja se yksi isompi kansallinen pankki lienevät kohtuullisen hyvässä mallissa.

Kehysriihessä toivottavasti pian tehtäviä päätöksiä tietysti vatkataan, kaulitaan ja käännellään vielä pitkään sekä puoluepolitiikan ainaisessa pistemittelöissä että julkisuudessa. Toistaiseksi nuo asiat ovat hallittavissa, koska Suomen valtio ei vielä ole tyhjätaskuinen tuulentupien rakentelija, kuten esimerkiksi Kreikka, mitä huijaripoliitikot ovat pyörittäneet jo liian pitkään.

Intrigööri on usein arvostelemassa suomalaisia poliitikkoja ja syystäkin,  mutta ei sentään syytä meikäläisiä poliitikkoja huijareiksi (Mitä nyt pienistä?). Arvostelu kohdistuu systeemiin, mikä ei enää edusta oikeaa kansanvaltaa. Syynä moiseen on myös EU:n ja sen euroryhmän aiheuttama jakomielisyys eli se, että kahden herran palvelemisella tahtoo olla kakkainen loppu. Pieni Suomi-neito on topakasti euroherrojen kanssa marjassa, mutta noukkii marjat toisten koreihin.

Sävel ja sanoitus Meksikon pikajunasta: "Mitä siinä populistit suutaan soittaa ja hääräilee? Mehän tehdään niin kuin rosvot (herrat)  määräilee."

***
Kyproksen tilanne on periaatteessa tietenkin eurorahan palvojille hyvin huolestuttava, koska pankkipaniikki on tarttuva tauti. Pääomavirtojen liikkeiden taustalla on pitkälti systeemin ja euroalueen uskottavuus, minkä takuumiehiksi on vuosia valjastettu vakainta mahdollista elementtiä eli eri maiden veronmaksajia. Valtioiden omaisuuden jakaminen velkojen katteeksi ei ole oikein suosittua, ei ainakaan Kreikassa, missä itsenäisyyskin painaa sentään jotain.

Suomessa poliitikot ovat auliisti suostuneet pelastustalkoiden sokkoleikkiin, missä on vaarana se, että sokkona leikkivä pikku Suomi jää lopulta  pyörimään mörkönä yksin, piirissä leikkimässä ei lopulta olisi muita, ei edes muita maita Pohjolasta. Suomihan on eurossa "vastuullisesti" ainoana Pohjoismaista.

Jos Suomesta tulisi Pohjolan Kreikka, se ei johtuisi omasta pankkikupruilusta, mutta ehkä yli varojen elämisestä ja takaushimmeleistä. Jos Suomen jo ottamat yhteisvastuut EU-veljien veloista nousevat jonnekin 40 miljardiin, se olisi ihan toinen tilanne, mikä nyt on kehysriihessä vastassa. Jos euro ja yhä useampi valtio sen myötä kaatuisi taloudellisesti, Suomen ottamat vastuut romuttaisivat lopullisesti ne hyvinvointivaltion puitteet, joita nyt vasta hiljaa nakerretaan.

Sekin pitää vielä sanoa, että kokoomus ei ole ainoa majava pitkään hellästi kasvatetun hyvinvointipuun juurella jyrsimässä. Nytkin Kataisen hallituksessa on viisi ministerinpaikoistaan terrierin lailla kiinni pitävää apupuoluetta.

Pankkiirilatinaa

Mutta takaisin tähän pankkikupruiluun, minkä seurauksia on nyt pelasteltu Euroopassa yhdessä ja erikseen jo kolme vuotta. Velat eivät ole ainakaan vähentyneet. Massiiviset apupaketit näyttävät lopullisesti romuttavan ainakin Kreikan omat selviytymisen mahdollisuudet. Kyproksen tilanne on vielä auki, mutta euron valtaherrat taisivat tehdä kardinaalimunauksen ellei ihan paavillista petosta uhkaamalla puuttua alle sadan tonnin talletuksiin. Talletussuoja on siis periaatteessa jo murrettu, jos sitä reaalisesti olikaan.

Nyt ollaan pelastamassa Eurooppaa vakausvikineiden lisäksi mm. pankkivalvontaviraston avulla. Tuo uusi valvontavikine tulisi aikanaan keskuspankin kylkäiseksi. Voihan sekin temppu olla paikallaan, joskin intrigööri luottaa enemmän ikiliikkujan keksijöihin kuin mihinkään EU:n tai tuon pankkiunionin ratkaisujen toimivuuteen.

Näin suuren luokan taloudelliset kysymykset ovat tavikselle oikeasti ylivoimaisia pähkäiltäviä, koska tietoa tulee jos tulee ja miten tulee. Helpointa olisi vain kuunnella puhuvia päitä, sekä lukea hamsterin lailla talousammattilaisten valmiita torakka-analyysejä, jos jaksaa.

Väkisten kuitenkin aatokset kääntyvät kahteen asiaan, mitkä kuulostavat ainakin arkijärkeviltä: 

Tällaisia keinoja ovat mm. pääjohtaja Erkki Liikasen puheet pankkisektorin eriyttämisestä normaaleihin reaalitalouden mukaisiin talletus- ja antolainauspankkeihin, sekä erikseen sijoitus- ja finanssipelipankkeihin. 

Tämä on sitten kirjoittajan oma tulkinta, mutta jälkimmäisiä ei ainakaan pitäisi alkaa pelastella valtioiden & veronmaksajien rahoilla. Kupru ja nurin, jos niin on käydäkseen!

Tästä päästäänkin intrigööriä jo muutaman vuoden kiinnostaneeseen Brasilian pankkisektoriin. Vuosia sitten Brasiliassa päätettiin ja laeilla säädettiin, että pankkien pyörittäjät vastaavat laitostensa toiminnasta koko omalla omaisuudellaan. 

Pankkikupruja ei Brasialiassa kaadeta kenenkään muun syliin ja niskaan kuin pankkien omistajien ja sijoittajien kontolle. Fyffen piilottajille helisee armotta häkki. Ja sillä simppeli!

Brasialiankin pankkijärjestelmästä löytyy varmaan omanlaisiaan puutteita, mutta on se kumminkin terve ja varma tähän eurooppalaiseenkin malliin verrattuna. Vai liekö joku eri mieltä? 

En edes yritä tässä selitellä rahan tekemistä pankeissa, parempia selittäjiä löytyy. Heitän alan munkkilatinan sikseen, koska semmoinen ei oikein sovi meikäläisen kaaliin, eikä käy tälle näppikselle.  Muutenhan kävisi helposti niin, kuin joskus  aamuteeveessä, ettei selittäjä enää itsekään tajua, mitä oikein on selittämässä.

Euroopalla olisi ilman keinottelijoiden kuprujakin tarpeeksi tekemistä säilyttääkseen omat erinomaiset yhteiskuntamallinsa. Rahan tekemisen painopiste kallistuu yhä enemmän väkirikkaaseen ja talouskasvua vaativaan Aasiaan. Vanhassa ahneessa lännessä nähdään vielä monia kansanliikkeitä, joihin verrattuna tähän asti koetut occopy-miekkarit ovat kuin hiiren piiperryksiä.

Eipä sitten muuta kuin näyttöjen äärelle seurailemaan kevättalven poliittisia maaotteluja kehysriihessä. Ja sitä, kuinka ay-satraapit nielettelevät sitä, että he jäivät ikuisessa uuden ostovoiman metsästyksessä nyt mopen osalle.  Johtuisiko se siitä, ettei tässä yhteiskunnassa synny uutta jakovaraa, ei ainakaan juuri nyt, eikä sellaista ole edes näkyvissä?

Intrigöörin vahingonilo on vain pientä, vaikka ay-pamput eivät ole vuosiin edes olleet välittävinään köyhemmistä työttömistä tai taviseläkeläisistä, joiden yli he ovat pöyhkeästi kävelleet yhdessä kulloisenkin hallituksen kanssa. Kokoomuksestakin löytyy, edes joskus, enemmän ymmärrystä ja realismia pienituloisten tilanteelle kuin koskaan ay-liikkeestä. Sorron yössä ollaan ja kehysriihessäkin taitaa olla aika hämärät tunnelmat?

***