Jos Suomi saisi vastaavan tukipaketin, se olisi kai noin 200 miljardia euroa. Jos ajaudumme jostain syystä moisten pakettien tarpeeseen, niiden maksajia ei enää löydy, se on ainakin selvää. Eriäviä mielipiteitä on sitten siitä, nousevatko suomalaisten omat velat ja euron takausvastuut yhteensä jossain vaiheessa tuollaisiin hirviölukemiin.
Kyproksen rahanpesun vastainen viranomainen on nimeltään Mokas, kertoo aamun Taloussanomissa Jan Hurri.
Mokasiko tuo valvoja tai ei, mutta nyt pitäisi olla jo kaikille selvää, keitä tässä EU:n "vastuullisessa" tukipolitiikassa ollaan tukemassa. Eri maiden tuilla on tähänkin asti pelasteltu lähinnä kansainvälistä suurpääomaa ja sen hallinnoimia pankkilaitoksia, eikä kurjuuteen painuvia kriisimaisen kansalaisia.
He, jotka Suomenkin eduskunnassa kannattavat Kyproksen tukipakettia, ovat sitten myös suoraan kansainvälisen harmaan ja mustan talouden, rahanpesun ja veronkierron tukijoita. Suomen osuus Kyproksen tuista olisi noin 200 miljoonaa euroa. Se olisi melkoisen painava potti, jos se sijoitettaisiin johonkin täällä kotimaassa, vaikka sitten velkarahalla, kuten nytkin aiotaan Kyproksen hyväksi tehdä.
Suomesta ja muista euromaista kerätyt verotulot on tarkoitettu kansalaisten, eri jäsenmaissa asuvien ihmisten hyväksi, eikä sikarikkaiden ylikansallisten keinottelijoiden voittojen turvaamiseen. On entistä tärkeämpää, että EU:ssa pystytään joskus eriyttämään normaali talletus- ja lainapankkitoiminta aina ja kaikella surutta keinottelevien suurpelureiden toiminnasta.
Verorahat eivät myöskään ole tarkoitettu politiikkojen kunnian kirkastamiseen. Jos olemmekin erehtyneet äänestämään sietämättömiä pyrkyreitä ja surkeita tupeloita, ei se ääni ole yhtä kuin lupa keinotella ja haaskata. Suomen poliittiset vallan haltijat puhuvat kärkkäästi "vastuullisuudesta", mutta mitä se poliittinen vastuu oikeastaan on? Sellainen vastuu on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Jos yrittäjä tai yksittäinen ihminen mokaa oman taloutensa tai muutenkin, hän joutuu sitä viimeisen päälle vastuuseen menettäen omaisuutensa ja usein kaiken muunkin. Jopa oma henkikulta saattaa olla herkässä sietämättömiksi koettujen paineiden alla, kuten usein nähtiin parikymmentä vuotta sitten.
Kun poliitikko tunaroi, hyvin harvoin siitä pääsee edes leivättömän pöydän ääreen. Tällä hetkellä linnassa ei taida istua yhtään suomalaista korruptiopolitiikkoa. Pahimmat mestaroijat näyttävät uivan verkon silmistä läpi, aina vain.
Sama juttu se on EU:n tasollakin ja eri euromaissa. Epäonnistuja voi korkeintaan joutua syrjään päivän politiikasta. Taloudellista hätää poliittinen eliitti ei ikinä näe kuin uutisvideoissa pahasta maailmasta.
Pahiten todellisesta elämästä vieraantuneet hömelöt tulevat sekaantumaan Suomenkin politiikkaan usein europarlamentista. Toki joukossa on muutamia virkistäviä poikkeuksia, kuten intrigöörin mielestä esimerkiksi Eija-Riitta Korhola, Sari Essayah ja Esko Seppänen.
Kun Soini sitten ottaa Suomen EU- ja eurojäsenyyteen reaalisempaa kantaa, jotenkin siihen suuntaan, ettei tuvasta lähdetä niin kuin töllistä, kaikki ovat hoomoilasena.
Mitä, ei kai Soini ole ajamassa kokoomuksesta ja demareista "vastuullisuudessa" ohi, ikäänkuin keskeltä halki? Hui kamalaa!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti