Intrigöörillä on tapana vilkaista aamuisin myös talouslehtiä, koska talous on kuitenkin todellisempaa ja kiinnostavampaa kuin politiikka, mikä vaihtelevuudessaan muistuttaa ennustaja-akkojen tekemää henkimaailman tulkitsemista.
Aamun Talouselämässä tuli vastaan juttu, minkä mukaan valittajien kuunteleminen on vahingoksi aivoille. Kitinän kuunteleminen voi muuttaa kuulijan aivot mössöksi.
Amerikkalaisen sarjayrittäjä ja kirjailija Trevor Blaken mielestä liika altistus kielteisille mielialoille ja valittamiselle tyhmistää eli heikentää "aivolihaksen" toimintaa. Huolestuttavaa on, että negatiivisuus tarttuu helposti.
Mutta omienkin havaintojen mukaan myös myönteisyys voi tarttua. Sillä tosiasialla monenlaiset gurut tekevät paljon bisnestä. Positiivinen tartuttaminen lienee myös suositun naurujoogan takana.
Itkujoogaa?
Onkohan kukaan muuten kokeillut itkujoogaa? Saattaisihan perusteellinen porukalla väännetty pillityskin jotenkin helpottaa ihmispolon paineita täällä maisella vaelluksella? Niin se ahdistavan kuuma ilmakin raikastuu ukkosen ja sateen jälkeen.
Karjalaisessa perinteessä oli itkijänaisia, jotka aikoinaan huolehtivat siitä, että kuolon taloa kohdatessa sovelias suruaika tuli muodollisesti täyteen. Vollotus kuului vissiin pitkälti talosta tanhuville. Kansanperinteessä oli itkuvirsiä, sekä eri elämäntilanteisiin sopivia runoja, lauluja, loitsuja ja taikoja.
Iloa ja myönteisyyttä voisi yrittää viedä myös eduskuntaan. Kansanedustajien tulisi käyttäytyä salissa arvokkaasti, joten sinne naurujooga ei sovi. Mutta voisihan iso reippaiden naurajien kööri yleisölehtereillä luoda päätöksenteon taustalle iloisen säväyksen. Periaatteena olisi ehkä, että jokaisen puheenvuoron jälkeen naurettaisiin ihan mahanpohjia myöten ja ehkä vähän siinä välissäkin.
***
No joo. Intrigööri muistaa tuttavistaan joitakin ylijärkeviä tapauksia, jotka kyllä kernaasti latistavat jokaisen idean idun tai rönsyn. "Ei toi niin mene, eikä siitä mitään tule kuitenkaan. Ei se kannata. Anna olla!" Savossa vanhempi kansa saattoi sanoa, jotta "mittee tyhjee löyhötät, ei se mittään toenna, poes joutavista".
Kun aikansa vaivaa päätään ja aukoo suutaan turhaan, kyllästyyhän siihen, eikä mitään uutta tule kokeiltua. Se on sitä tyhmistymistä. Joukossahan tyhmyys vain tiivistyy. Varmaan tuollaiseen toisten latistamiseen on joskus syyllistynyt itsekin. Hyi sentään. Edes lapsille pitäisi yrittää olla myönteinen ja positiivinen, ettei ilon pilke silmänurkassa sammuisi heiltä koskaan. Siis pitäisi.
Jos tuommoinen kielteinen ja negatiivinen ihminen sattuu lähipiiriin, se ei ole ainakaan luovalle ihmiselle hyväksi. Yrittipä sitten harjoittaa luovaa elämäntyyliä missä vain, vaikka lapiohommeleissa. Kielteinen ihminen lähellä voi olla pahimmillaan kuin pieni musta aukko, mikä riistää kaiken havaitsemansa ilon ja valon.
***
Päivittäin tulee selailtua myös blogistania. Kielteisyys on kantava voima sielläkin, eikä vain uutistarjonnassa. Niinhän sitä tulee itsekin tehtyä, kielteinen katsonto on helpompi ottaa kuin yrittää luoda jotain fantsua pöhinää. Jos ei muuta keksi, niin moitiskelee sitten lämpimikseen kotimaisia poliitikkoja tai e-unionia, sillä se aihepiiri on loputon.
Jos jokin asia on hyvin tai vaikka hanke onnistuu yli odotusten, se ei lukijaa kovin paljon säväytä. Kunnon lukujutut revitään yleensä jostain ikävästä tai kielteisestä asiasta. Toisaalta on tietysti olemassa aina kiinnostavat julkerojuorut ja seksi. Talousuutisten osuus tarjonnasta taitaa koko ajan kasvaa, mutta siellä kielteisyyden ohella noteerataan myös harvat hyvät uutiset. Tekniikka on oma lajinsa, se on aina kiinnostavaa, ainakin äijäkansan mielestä.
***
Olisi ehkä parempi yrittää ottaa asioihin reaalisempia näkemyksiä. Asioilla on aina monta puolta, eivätkä ne kaikki välttämättä ole kielteisiä. On intrigöörikin joskus vuosien varrella ollut joskus poliitikojen kanssa marjassa ja eduskunnassakin pyörinyt, ei toki kansan valitsemana edustajana.
Taannoisten omien havaintojen mukaan eduskunnassa oli mitä melkoisen kielteinen yleinen ilmapiiri, mutta talon henkilöstö oli asiallista ja jopa mukavaa porukkaa. Semmoinen vaikutelma minulle vain tuli siitä isosta talosta.
Työllä raskautetut (itsepähän kyllä ovat sen byrokratiamyllynsä rakentaneet) kansanedustajamme ovat silti enimmäkseen ihan järkevää porukkaa, mikä yrittää pähkäillä mutkikkaita ja vaikeita asioita, joihin ei taantuvan talouskasvun aikana ole olemassa helppoja ratkaisuja.
Jos politiikkaa ja erityisesti puolueiden politiikkaa moititaankin, ei pitäisi paukutella liikaa päihin yksittäisiä kansanedustajia ja ministereitä. Ei se politiikan teko helppoa ole, eikä yksittäinen edustaja tai ministerikään voi saada ihmeitä aikaan. Ja ihmisiä ne poliitikotkin ovat. On ne!
Olikohan tuo kyllin positiivista näin sateisena keskiviikkoaamuna? Ettei aina tulisi valitetuksi ja samalla ainakin omaa aivoparkaa kutistetuksi.
Masentuneisuudesta vielä sen verran, että se on luonnollista, mutta ihan eri asia kuin masennus sairautena, mikä meneekin sitten henkimaailman puolelle. Pahinta oli silloin, kun mikään ei enää kiinnostanut. Intrigöörin pelasti ehkä se, että ainakin tuli noustua kahvit keittämään ja jääkaapille. Myös kodin ulkopuolinen seura oli ankeimpina vuosina sellaista, että aina löytyi joku, jolla asiat olivat vieläkin huonommin.
Mutta ajatellaan edes lajitoverien parasta, eikä aina vain valiteta ja ruikuteta. Eikä ainakaan kitistä ja kutista ilman rakentavia ehdotuksia ongelmien ratkaisuksi. Se onkin sitten vaikeampi puoli asiasta. Epäkohtia on helppo löytää, mutta miten ne voitaisiin parhaiten ratkaista? Voi rähmä!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti