Nyt on kumminkin pakko kehaista tässäkin blogissa vihreiden ja ympäristöministeri Ville Niinistön esille nostamaa työttömän verokorttia. Semmoista hanketta kuulema valmistellaan valtiovarainministeriössä ja asia edennee ensi vuonna eduskuntaan. Uudishankkeen yksityiskohdista kai kuulemme pian lisää?
Samasta asiasta puhui myös vihreä kansainvälinen pyöräilijä Osmo Soininvaara vuosia sitten, kun valtakunnassa pelasteltiin köyhiä SATA-komitean voimin. Kuten monet muistavat, silloin änkyrä ammattiyhdistysliike romutti lähes kaikki köyhien pelastukset yhdessä patamustien porvarien kanssa ja maanmainion Vanhasen (kepu) & Kataisen (kok) vetämän hallituksen siunauksella.
***
Työttömän verokortin tarkoituksena olisi ainakin mahdollistaa lyhytaikaisten ja keikkatöiden tekeminen ilman, että tulonsiirtoja, kuten työttömyyskorvausta, asumistukea ja muuta sosiaaliturvaa heti kiireesti leikattaisiin ja valmiiksi heikoilla olevat ihmiset sysättäisiin liiallisen epävarmuuden kierteeseen.
Tämmöisen ajattelun lähtökohta on tietysti se, että kaikilla pitää olla jokin turvaverkko, muuten alkaa zorbas soida. Eikä Suomen aluevesiltä edes löydetä öljy- ja kaasukenttiä, kuten Kreikan saaristosta. Jos löytyisi, varmaan nekin lahjoitettaisiin pois ulkomaisille yhtiöille, kuten maaperän malmivaratkin?
Työttömän ja hänen perheensä on elettävä, asuminen, ruoka ja perusmenot on joka kuukausi katettava. Työttömillä on lapsia, jotka ovat yhtä lailla maan toivoja kuin paremmin pärjäävissäkin perheissä. Kun tilapäinen työnteko uhkaa perusturvallisuutta, moni ei ainakaan aktiivisesti etsi töitä, vaan pyörii mieluummin koneiston rattaissa kuin Chaplin Nykyaika-elokuvassa.
Suomessa on jo vuosia ollut suurtyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömien joukko sakenee. Työttömyys on kaikkiaan maan suurin ongelma. Työttömyys voi johtaa ihmisten pysyvään syrjäytymiseen. Pahimmillaan nuori ihminen ei pääse koskaan kokemaan sitä, miltä tuntuu käydä oikeissa töissä, tienata palkkaa ja ns. elättää itse itsensä. Useimmista sellainen tuntuu hyvältä, kunhan siihen ensin tottuu.
***
Suomi löi päänsä pahaan työttömyyden petäjään ensimmäistä kertaa 30-luvun lamasta ja sodista toivuttua vasta 1990-luvun alussa. Silloin vielä pieni ja aika lailla vasemmistovetoinen työvoimahallinto eli pitkään, melkein tänne asti, siinä käsityksessä, että ihmisen ainoa oikea työpaikka on ns. vakituinen, pysyvä työpaikka.
Omien kokemusten mukaan työkkäreissä oli silloin töissä pääosin asiallista porukkaa, mutta ihmeen monta kävelevää pökälettä sieltä sai bongata. Silloin selvisi sekin mysteeri, miksi joskus ennen suostuivat itse olemaan töissä Hitlerin ja Stalinin keskitysleireillä, sillä sellaisia ihmisiä vain on. Kokemuksia kertyi silloin kunnon töitä hakiessa monilta paikkakunnilta. No, elämä on.
Samaan aikaan 1990-luvulla kasvoi rajusti ylivelkaisten ja takausvelkaisten määrä. Jos tuloloukuista huolimatta vielä työhaluja jäi, ulosotot veivät ne useimmilta. Nyt 2010-luvulla ollaan melkein samassa tilanteessa. Jos työttömyydestä tai pätkätöistä johtuvien viiveiden takia jää jokin lasku maksamatta, jää niitä pian lisää. Sitten voi olla edessä vähintään 15 vuoden kakku syrjäytymistä, vettä, ja leipää, ynnä muita virvokkeita.
Kaikki velat eivät muuten vieläkään perintäkikkailuiden takia vanhene. Oikeusministeriössä vain maataan senkin hyvin tiedetyn epäkohdan päällä! Sehän on pelkkä köyhien ja kurjien ongelma, inte har bråttom.
Mutta kerrataan vielä: Jättityöttömyyden tsunami iski silloin taannoin myös myös toimeentulotukia jakaviin sossuihin. Sossut kyllä osasivat tuolloin (yleensä) pakon edessä tehdä joustoliikkeitä. Monet kelan jäykkyydet, kuten kummallinen tapa laskea asumistukia, ovat puolestaan jatkuneet näihin asti.
***
Pienten palkkojen kovaääninen markkinoija Juhana (VATT) Vartiainenkin (sd?) myöntänee, ehkä, ettei niillä sellaisilla pikku liksoilla oikein pärjätä, ei ainakaan kalliilla pääkaupunkiseudulla, missä niitä töitä olisi parhaiten tarjolla. Lääkkeeksi tämäkin itsestään ajattelija esittää USA:sta ja nykyisin myös Saksasta tutuksi tullutta mallia, missä ahkeran duunarin on painettava kahta tai kolmea hommelia peräjälkeen tai lomitusten. Nuorena ja reippaana, nuorethan ovat reippaita, sellainen saattaa vielä onnistua, ellei satu olemaan muita esteitä, kuten huollettavia lapsukaisia. Vanhukaisista ei oo niin väliä, juu.
Pienipalkkaisten töiden tekeminen edellyttäisi paljon nykyistä joustavampaa työn ja sosiaaliturvan sovittamista yhteen. Sehän on toistaiseksi mahdotonta. Näin on, vaikka poliitikot ovat paasanneet tuloloukkujen poistamisesta jo parikymmentä vuotta. Taitaa olla niin, että kun poliitikon uudelleenvalinta on varmistunut ja oma tuloloukku on poistunut, muut maan kannalta muka tärkeämmät kysymykset nousevat agendalle.
Tylsäähän se olisi aina eduskunnassa tai jossain kuntavaltuustossa käkättää työttömien ja köyhien ongelmista, mitkä olisi kyllä helppo rahalla poistaa. Sairaiden ja vanhusten kurjuuden korjaaminen ei ole koskaan yhtä helppoa.
Poliitikkojen kekseliäisyys on toki loputon, kun irti saadut verorahat pitää laittaa haisemaan vaikka ihquihin rakennushankkeisiin. Jos poliitikot olisivat yhtä kekseliäitä uusien hyvien tai edes järkevien työmahdollisuuksien rakentamisessa, intrigöörikin kehuisi heitä harva se päivä. Sehän vasta heitä ällöttäisi
.
***
Monien haluama yleinen perustulo lienee epävarmassa taloustilanteessa mahdottomuus, eikä intrigööri ole vielä vakuuttunut sellaisen systeemin tarpeellisuudesta. Jos työttömän verokortti muistuttaisi liiaksi perustuloa, kysymys ei liene rahan jakamisesta, vaan työttömän yhäkin niukasta perusturvasta ja paremmasta mahdollisuudesta ottaa töitä vastaan.
Työ ruokkii työtä. Jouten möllöttäessä ei sellainen verkostoituminenkaan onnistu, vaikka kuinka olisi läppäriä sohvapöydällä ja älykapulaa taskussa. Työttömänä "kotoilu" kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vailla suuria harrastusten mahdollisuuksia, syö kenen tahansa pärettä.
Pitkäaikaistyötön syrjäytyy helposti, vain henkisesti vahvat selviytyvät säilyttäen työkykynsä ja toivonsa eli halun opetella uusia asioita. Se on kyllä intrigöörin mielestä puppua, että pitkään vakitöistä pois ollut ihminen olisi mitenkään toivoton tapaus. Ihminen on oppiva ja sopeutuva pystyapina, vaikka muuten apinana olemisesta jäisikin karvoja puuttumaan.
Työttömän verokorttihankkeen toteutumisen tiellä on varmasti vielä monta mutkaa. Erilaista pätkätyötä on aina tarjolla ja tällaiset työt ovat edes silta parempiin ja pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Jos tämäkin mahdollisuus käytännössä evätään, etenkin nuorilta työtä vaille jääneiltä, suomalaisen yhteiskunnan rattaat rikkoutuvat, kukaties yhteiskuntarauhakin vielä kärsii.
Työttömyyden takia voimme ajautua pahimpien eurooppalaisten kriisimaiden tilanteeseen. Kaikki mahdollisuudet työn ja tekemisen, sellaisen terveen pöhistyksen löytämiseksi pitäisi käyttää. Suomen ylisuuri velkaantuminen on vielä hoidettavissa, edes korot ovat maksettavissa. Vielä toistaiseksi.
Toivottavasti tätäkin hyvää uutta hanketta ei tavalliseen tapaan vesitetä hallituksessa ja sen kumileimasimessa eduskunnassa kuin jotain keskikaljaa. Vihreät ja kaikki muut työttömien ystävät ovat oikealla asialla!
( Vihreä saadaan aikaan sekoittamalla keltaista ja syanidia, eikun syaania tai sitten vain sopivasti sotkemalla ruåtsalaisia tunnusvärejä. ei sateenkaarta, vaan keltaista ja sinistä. )
***
Laitan lopuksi linkin mielestäni hyvään blogiin, mikä hiukan laajentaa käsitettä kaikenkarvaisista sosiaalipummeista.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti