Intrigööri on Suomen taloustilanteesta yhtä pökerönä kuin useimmat muutkin valaistumattomat tarkastelijat. Keskustelu käy kuumana lähinnä siitä, onko meillä jo kyllin kurjaa vai eikö vielä ole. Euroopan taloustilannetta ei tämmöinen takametsien mies uskalla paljon ajatellakaan, eikä ainakaan koko maailman universaalista kärjellään seisovaa velkapyramidia, missä reaalitaloutta riittää vain vähäsen kärkikartioon, vähän niinkuin jonkin maailmanlopun pommin sytyttimeksi.
Velkaa siis on, vaikka meriä kattaisi. Sitäkin kannattaisi ehkä harkita, kuten siltaa Beringinsalmen yli Venäjän Kauko-Idästä Ameriikan ihmemaahan Alaskaan. Sitä kautta on ennenkin menty Ameriikkaa valloittamaan, kun merivedet olivat viimeisen jääkauden aikana matalalla. Suomenkin vienti Valtoihin asti sujuisi hienosti uudistuvaa Siperian rataa pitkin, olipa Koillisväylä talvisin paksussa jäässä tai ei.
***
Mutta takaisin suven suloiseen Suomenmaahan, missä oikeusasiamiehenkin mielestä saa keväisin hoilottaa kouluissa suvivirttä, vaikka ahdasmielisimmät vapaamieliset siitä pöyristyisivätkin. Voisihan sitä laittaa sormia korviin tai laulaa itse sen aikaa vaikka kansainvälistä? Tai resitoida koraania?
Siis nyt ei muka Suomessa olisi varaa elvyttää, kuten voimakaksikko Vanhanen & Katainen teki aloittaessaan massiivisen elvytyksen ja valtion rahoitusaseman heikentämisen jo vuosia sitten, vaikka siihen ei silloin olisi ollut tarvetta. Olihan se tietysti melkoinen paukku hoksia, että oho, kyllä tämä velkakriisi koskee Suomeakin!
Intrigööri jotenkin kaipailee rennompia, mutta samalla räväkämpiä otteita suomalaisiin talousratkaisuihin, siis niihin, mihin valtio vielä uskoo voivansa vaikuttaa. Kunnon pöhinä olisi nyt paikallaan, mutta pääministeri Katainenkin matkii lausunnoissaan Hissulan kissaa. Elvytyskin olisi muka vain pisara meressä ja se lätäkkö vain laajenee.
***
Mutta missä luuraa kokoomuksen kova poika, vanha kunnon kuulapää Kimmo Sasi? Sasilla olisi kyllä otetta suuriin ja räväköihin talousratkaisuihin. Intrigööri pakittaa tässä nyt ajassa vain vajaat kaksi vuotta, mutta silloin oli ilmassa edes jonkinlaista pöhinää, kun sikspakkihallitus oli vielä voimiensa tunnossa maata kaata..., eikun pelastamassa. Ja siinä samaan syssyyn pelasteltiin vastuullisesti koko Eurooppaa.
Kimmo Sasin mielestä Suomi olisi pari vuotta sitten voinut hyvinkin elvyttää Eurooppaa ottamalla hepskeikkaa 40 miljardia lisää velkaa, siis neljäkymmentä miljardia euroa, entisten päälle.
Siinä sitä olisi ollut menoa, eikä meininkiä, eikä pihtailusta ollut puhettakaan. Suomihan ei Euroopan kriisimaita jättäisi! Portugalistakin saatiin joskus sotien jälkeen ihan ilmatteeksi laivalastillinen sardiineita vai olivatko ne sardelleja.
Sasi oli ainakin hallituksen alkutaipaleella sitä mieltä, että kyllä Suomi sen kestää, minkä entinen aseveli Saksakin. Saksalla oli silloin velkaa noin 80 prossaa kansantuotteesta. Suomi oli vastuullisesti velkaantunut vasta vaivaisen valtion budjetin verran, no vähän ylikin.
Intrigöörin on kuitenkin pakko muistutella itseään, että Suomikin kuuluu osana Eurooppaan. Kuten tiedämme, koko Eurooppa on jo pelastuksen tarpeessa. Unionin mahtimaalla Saksallakin on velkaa korvannipukoita myöten, jos kohta Reichsin rahantekokoneissa on mahtava vääntö.
***
En tiedä, onko Sasikin muiden kokoomuskamujen kera liittynyt hiljaisten ajattelijoiden joukkoon, koska Suomen valtion velka oli tänä kesänä kivunnut yli 90 miljardin euron eli kasvanut vuodessa reilut seitsemän miljardia. Vain ministeri Vapaavuori sieltä hallituksen vakan alta joskus yrittää tuikata tulta kynttilään.
Mutta olisiko meillä vielä varaa edes kymppimiljardin kokoisiin elvytystoimiin? Saataisiin sata miljardia velkaa äkkiä täyteen eli melkein tuplasti valtion vuosibudjetin verran. Sekin olisi vasta reilut puolet kokonaiskansantuotteesta! Kreikan ja Italian velkatilanteisiin on vielä matkaa, no, muutamia vuosia. Japanin valtionvelka-aste on kaukana, olkoonkin, että siellä on lähinnä kotimaista velkaa.
Entä sitten, jos valtio käynnistäisi talonrakentamista ja alkaisi elvyttää korjaamalla erilaista infraa? Talonrakentaminen tai asuntorakentaminen olisi tarpeen kasvukeskuksissa, joissa kuulema tarvittaisiin kotimaista(?) halpatyövoimaa. Ilman säällisen hintaisia ja saatavissa olevia vuokrakämppiä ei kirkuva työvoimapula matalapalkkaisilla aloilla kuunaan helpota.
Mutta onhan päättäjillä takataskuissaan ratkaisuja tähänkin pulmaan. Mitä sitä välittämään vaikeasti työllistettävistä ja hankalista suomalaisista työttömistä tai tyyten työtä vaille jäävistä nuorista? Kyllä kunta ja valtio heille kyykkyhyppyä järjestävät. Eläkeläisiäkin patistellaan tienaamaan, mutta on siinä vähän mutkia matkassa, kuten se, ettei töitä riitä kaikille edes ykkösketjussa.
Kyllä maailmalla halukkaita halpatyöläisiä riittää, osa on niinkin innokkaita, että verojen maksu siinä hötäkässä unohtuu. Mitäpä siitäkään, että monet työhalukkaat syövät yleensä enemmän kuin tuovat ja vievät nekin loput sopivat vuokrakämpät. Pääasia on, että työt teetetään halavalla, eikä suomalaisia suosita, eikä auteta? Verotuloista viis! Eikä mitään kansallisvaltion etua saa ajatella, yhteisvastuullisessa Euroopassa ja globaalissa maailmassa.
Suomikin kuuluu kuulema kaikille. No, pian kyllä kuuluukin, sillä olemme jo osa sitä valtavaa velkapyramidia, odotellaan vain, koska se kaatuu ja hajoaa. Katsellaan vain tarkasti, kuinka kreikkalaiset yrittävät selviytyä.
Seuraamme elävää draamaa tai oikeastaan trilleriä, kadonneen talouskasvun ja häipyvän työllisyyden metsästystä. Moneskohan osa mediassa menee tänä syksynä? Vastuut maasta ja sen makaamisesta kaatuvat poliittisten päättäjien niskoille, menoautomaatteja vallan kammareissa osataan luoda pilvin pimein, mutta tulopuoli on aina huonommissa kantimissa. Verotusoikeuskin toimii vain, jos on jotain verotettavaa.
Mutta ei pitäisi olla liian kielteinen. Tiukat ajat tuovat esiin sisukkaan kansakunnan, anteeksi, siis täällä asuvien sukupuolineutraalien ja monikulttuuristen ihmisten, parhaat voimat. Ehkäpä elämmekin juuri nyt sellaista fantastista aikakautta, jota saamme joskus vanhoina kaihosti muistella?
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti