26.8.2013

Yksi omistus vai tuhat?

Pitkän pyöräreissun tuoma hapenotto taisi tehdä hyvää kepun puheenjohtaja Juha Sipilälle. Ainakin hän sanoiksi virkkoi Mikkelissä poliittisen viikon kiinnostavimman ajatuksen eli sen, että valtio vaihtaisi osaomistuksensa Telia-Sonerassa "tuhanteen" osaomistukseen suomalaisissa pk-sektorin kasvuyrityksissä. 

Arviolta noin 2,7 miljardin potti yhdessä suuressa yrityksessä ei varmaankaan lähivuosina paljoa lihoisi, eikä järin suuria tuottaisi. Sen sijaan valtio voisi olla oikeasti vauhdittamassa investointeja pk-yrityksissä ja auttaa Sipilänkin visioimien 200.000 uuden työpaikan saamisessa. Tyhjillä puheilla ja toivotalkoilla ei työpaikkoja saada!

Muistaakseni jostain hallituksen suunnalta Sipilän ehdotus ehdittiin tuoreeltaan tyrmätä, kuten siellä tehdään kaikille sellaisille ehdotuksille, jotka eivät ole nykyhallituksen überfantastico-linjan mukaisia. Hallitushan haluaa ennen muuta turvata julkispuolen eliitin makoisat edut ja EU:n lihapadat, jolloin tarvittavat rakennemuutokset tarkoittavat hallituksen mielestä ainoastaan tavisten rutistusta ja köyhien  kuritusta. 

(Lisäys tiistaina 27.8: Valtiosihteeri Hetemäki lienee KL:n tietojen mukaan väläytellyt rakenneuudistuksiksi mm. subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista ja opintotuen muuttamista lainapainotteisemmaksi? Siis ei puhettakaan vaikka siitä, että ylisuurta hallintoa eli byrokratiaa jotenkin rokotettaisiin?)

Sipilä sanoi puolueensa eduskuntaryhmän kokouksessa, ettei hallituksen suunnittelema täsmäelvytys tuo helpotusta todellisiin rakenteellisiin ongelmiin. Nokian kaltaista talouskasvun vauhdittajaa ei ole tulossa, kuten 90-luvulla, joten Sipilä kaipasi pitkän aikavälin ratkaisuja ja selkeää yhteiskuntasopimusta, mihin kaikki osapuolet sitoutuisivat. Toivelistalla oli myös se kaikkien herrojen hakema maltillinen ja pitkä työmarkkinaratkaisu.

***
Mutta takaisin ehdotettuun vaihtokauppaan. Jos valtio saisi Telia-Sonerasta vaikka sen reilut 2,5 miljardia, se hupenisi nopsasti poliittisiin täsmäilyihin, kuten johonkin vain koneurakoitsijoita työllistävään kiitorataan tai tiehen niin, ettei sitä moni huomaisi. Johan se karhun talja on melkein myytykin, vaikka peto on vielä kaatamatta.

Euroraha ei sinänsä ole juuri kärsinyt inflaatiosta, mutta ainakin poliitikkojen käsitys rahan arvosta on hämärtynyt.  Ykkösmiljardit eivät paina globaalissa euro- ja pankkiherrojen pokerissa paljon mittään. Jokin sata miljardiakin on ylivelkaisia euromaita tukiessa kuin polakkaa porttikongiin viskelisi.

Oikeasti 2,5 miljardin oikea käpälän ojennus ja luottamuksen osoitus valtiolta suomalaisille pk-yrityksille olisi tuntuva apu. Moni yrittäjä panttaa yleisen talouspysähdyksen takia investointeja, eikä uskalla palkata uusia työntekijöitä, vaikka molempiin olisi tarvetta. Valtion tukieurot ovat näihin asti virranneet pääosin suuryrityksille. Pienemmätkin yritykset ovat toki saaneet pieniä viipaleita tuista ja lainoista, mutta vain järkyttävän byrokratian kylkiäisenä.

***
Sipilä ei täsmentänyt julkisesti ehdotustaan siitä, miten ja millä perusteilla valtio sijoittaisi uudet omistuksensa. Osaamista tältä sektorilta ei poliitikkojen porukasta laajasti löydy. Arvatenkin esityksiä siitäkin olisi Sipilältä tulossa, mutta idean isä taisi jo tietää, ettei yksi kuuluvakaan  ääni oppositiosta paljon paina Kataisen himmelihallituksen lopun aikojen vaakakupissa. 

Täytynee siis toivoa, että valtion uusi omistaja- ja yritystukipolitiikka näkee päivänvalon seuraavan hallituksen kaudella. Uuden hallituksenhan muodostavat kepun ja persujen lisäksi joko toivottomat demarit (ei tunarit) tai toivopuolue (ex-kykypuolue) kokoomus. 

Pienpuoleita seuraavaan hallitukseen ei taida tulla, ei sen pakollisen rkp:n lisäksi. Tämä hallitushan ei pakkoruotsia poista, eikä kepukaan vanhaa toveria jätä. Kepun kannatus taitaa tällä kertaa kantaa hallitukseen asti, kuten persujenkin. Saattaa vain tulla lisää nostetta siipien alle?

***
Kun puhutaan pienistä ja keskisuurista yrityksistä, nimitykset ovat hämääviä, sillä kysymys on kokonaisuutena suurista asioista. Suomessa oli toissa vuoden tilaston mukaan yli 322.000 yritystä, joista pieniä alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä (ns. mikroja) oli peräti yli 93 prosenttia.

Pienyrityksiä ovat tilastoissa alle 50 henkilöä työllistävät firmat ja niiden osuus kokonaisuudesta oli 2011 vajaat kuusi prosenttia. Keskisuuria eli 50 - 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä oli vajaat yksi prosentti. 

Suomalaisia (täällä toimivia) suuryrityksiä oli kokonaismäärästä vain 0,2 prosenttia, näiden suurten yli 250 ihmistä työllistävien firmojen määrä oli yli 600.

Suomalaissa yrityksissä tehtiin toissa vuonna noin 350 miljardin euron liikevaihto, mistä pk-yrityksissä tuotettiin puolet eli noin 51 prosenttia. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistivät toissa vuonna yli 60 prosenttia työllisistä, maksoivat liki 60 prosenttia palkoista ja tuottivat yli 40 prosenttia maan bkt:stä eli bruttokansantuotteesta. Vientiä pk-sektorilla teki noin kolmannes yrityksistä.

Myös muualla Euroopassa pk-yritysten osuus kaikista yrityksistä on pitkälti yli 90 prosenttia. Suuryritykset ovat kyllä suuria, mutta niitä on vähän. Kasvu ja työllistäminen ovat vahvinta pk-puolella, mistä myös kaikki suuret yritykset ovat aikanaan lähteneet. Kukaan uusi yrittäjä ei pistä kertalinttuulla pystyyn tuhannen ihmisen työpaikkaa, niin fantastista kuin se olisikin. 

***
Sampossa on kiinni valtion omistusta kiinni suunnilleen saman verran kuin Telia-Sonerassa, eli noin 2,6 miljardia euroa. Ehkä Sipilän ja/tai Soinin hallitus takoo vuorostaan valtion palasen Sammosta lihoiksi ja sijoittaa saannon viisaasti suureen joukkoon kotimaisia pk-yrityksiä? Siis ehkä.


***

Ei kommentteja: