Koditon viisikymppinen mies halusi vain päästä vankilaan ja saada sieltä lakisääteistä ilmaista terveydenhoitoa. Toinen vastaava tapaus kirjattiin kuulema aiemmin Pohjois-Carolinassa, jolloin "pankkiryöstäjä" oli kertonut toivovansa peräti kolmen vuoden tuomiota, jotta hän ehtisi saada jalkaleikkauksen ja pääsisi vapauteen niin, että hän olisi silloin kyllin vanha saadakseen sosiaaliapua - kai jonkin eläkkeen.
Jutussa kerrotaan myös, että Yhdysvaltain liittovaltion vankiloista voi päästä hoidettavaksi myös tasokkaisiin siviilisairaaloihin, elleivät vankilan lääkärit pysty kiven sisällä vaivoja hoitamaan. Koditon miesparka Portlandista saattaa kuitenkin pettyä toiveissaan, sillä hän joutunee vähäiseksi katsotusta rikoksestaan vain kuukaudeksi piirikunnan vankilaan. Miehellä ei ole aiempaa rikosrekisteriä.
Tapaus on surullinen esimerkki siitä, miten vähissä sairastuneen katujen asukin vaihtoehdot voivat olla. Hoitoon pääsy julkiseen sairaalaan ei ole jenkkilässä taattua, ellei satu olemaan ensiavun tai kiireellisen hoidon tarpeessa. Ehkä myöskään kaikki vaihtoehdot avun saamiseksi eivät ole kirkkaina mielessä, jos se mieli ei ole skarpissa kunnossa? Samanlainen tilanne voi huono-osaiselle ihmiselle tulla vastaan Suomessakin, tässä selätysten ja rakennerutistusten maassa.
***
Nyt kun Suomen AAA-taikaviitan kestävyysreikiä yritetään taas pikavauhtia parsia umpeen, (Miksi hallitukselle tuli nyt hirmu hötky, melkein kuin euron pelastustalkoissa?), terveyskeskusmaksuista ei kai ainakaan aiota luopua. Nämäkin pienet maksut, jopa pelkkä paikallisbussin maksu, saattavat nousta esteeksi lääkäriin menolle, jos ihminen on perusturvan tai minimieläkkeen varassa. Kaikki eivät edes halua mennä sossuun ehkä tylytettäväksi, kyselemään apua lääke- ja sairauskuluihinsa.
Paha tilanne voi olla myös väliinputoajilla, joiden tulot ylittävät niukasti sossun normit, eikä apua silloin saa, vaikka rahat eivät riitä kuin hätäisesti asumiseen ja syömiseen. Jos ja kun on köyhä, kannattaisi sitten olla ihan kunnolla köyhä, sillä silloin sossu auttaa, myös terveysmenoissa, ainakin vielä toistaiseksi.
***
Intrigööri muistelee kuulleensa, että Suomessa 1950-70 -luvuilla laitapuolen kulkijat, pulsut tai nätisti sanottuna sosiaalisesti työrajoitteiset henkilöt, joutuivat syksyn kylmien saapuessa toisinaan paleltumisen pelossa luopumaan vapaasta elämäntyylistään. Tekemällä sopivan pienen kilikalikeikan, he saattoivat päästä talveksi vankilan ruokiin ja lämpimiin, sekä tarvittaessa lääkäriinkin. Jos hyvin meni, eikä mikään "hovissa" muuttunut, keväällä pääsi taas pois, kaduille ihmisiä "hauskuttamaan" ja rannoille poikien kanssa hengailemaan. Eikä tarvinnut sotkeutua turhiin asuntoloukkuihin.
Myöhemmin 1980-luvulla Suomessakin elettiin tovi kehittyvässä hyvinvointivaltiossa, jolloin kaikkien ongelmaistenkin ihmisten tilanne helpottui. Kämppää järkättiin ja soppalasta jopa hyysättiin. Pian se menokuri taas laman takia koveni, sillä väliaikaista köyhän lysti on vain. Kyyti on sittemmin vain kylmennyt.
Heikompi aines siirtyy entistä enemmän leipäjonojen, soppajakeluiden, kimppa-asumisen, pitkien kipeiden ja ties minkä maailmaan. Sellainen pitänee vain kestää tyynesti, sillä kysymyshän on Paremminvointi-Suomen toivotalkoista? Toivoa se on epätoivokin!
Valtion leipiin pääsy ei siis ole helppoa, ei edes vankilaan. Vankiloiden määräkin vähenee, kun oikein kovasti säästetään. Näpistyksistä, pikku kilikalikeikoista tai edes pahoinpitelyistä ei välttämättä joudu lainkaan koppihoitoon. Vanhat venkulatkin näyttävät saavan tehdä koko joukon pieniä konnuuksia ennen kuin heille aletaan taas lukita ovia ulkopuolelta.
Suomessa saattaa sentään päästä lääkäriin ja sairaalahoitoon, ilman nimellistä pankkiryöstöä, jos vain jaksaa istua terkkarin päivystyksessä. Ongelmia voi terkkarissakin tulla, jos suu- ja muu hygienia ei ole kunnossa. Laitapuolen kulkijat eivät tietenkään ole toivottuja asiakkaita, eivätkä herätä suuria auttamisen haluja.
***
Mieskansan tuntojen tulkki, rokkistara Henry Laasanen, kirjoitti tänään blogissaan mm. siitä, että keski-ikäisten miesten asunnottomuus lienee ikäänkuin luonnollista, koska sitä ei tarvitse lehtijutuissa erikseen mainita. Nykyaikaisten tiedostavien journalistien pitää vissiin priorisoivasti huolestua vain naisten, nuorten ja maahanmuuttajien kasvavasta asunnottomuudesta. Jos miehillä ei ole asuntoa, se on heidän oma vikansa, mitäpä siitä?
Intrigööri on aina päässyt ulkoa kylmästä johonkin lämpimään. Kerran piti kestää yksi kesä töissä piäkaupunkiseudulla ilman vakituista kämppää. Ei se ollut kivaa, eikä halpaa, telttaakin jo harkittiin, mutta silloin ei tullut kylmä. Kyllä sen aika helposti voi uskoa, että lämpimän sellin patja ja säännöllinen ruokailu tuntuisivat kovien kulmien kundeista siltä kuin hotelliin pääsisi. Muuta tasokasta täysihoitoa ei ole kaikille köyhille luusereille tarjolla. Kaikki muu edellyttäisi ainakin totutusta vapaa-aikahakuisesta, soaalirajoitteisesta ja rentoilevasta elämäntavasta luopumista.
Yhteiskunnan vaatimukset jokaista "vapaa-aikahakuista" yksilöä kohtaan vain kasvavat, sillä lusimaan päästäkseen joutuisi ottamaan entistä isompia riskejä ja tekemään jotain oikeasti tuhmaa. Entä ellei ihmisparka jaksa tai halua tehdä mitään sellaista? No, silloin voi vaikka paleltua ulos. Jotkut lajitoverit vain haluavat pitää vapautensa, mihin hintaan vain, vaikka vapaudella ei rahallista hintaa olisikaan.
Tätä kirjoittaessa tulee ihan tohtori Ilkka Taipaletta ikävä! Nykyisistä vasemmiston poliittisista mannekiineista ei löydy lainkaan samanlaista tahtoa ja osaamista heikompiosaisten ihmisten, eikä varsinkaan rupusakin miesten auttamiseksi. Laitapuolen miesten huolena ei ole lasikatto, vaan havumaja tai hönnä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti