21.8.2013

Työttömyysrahat vai kehitysapu?

Kukaan ei liene julkisesti  asetellut vastakkain suomalaisten työttömien päivärahoja ja Suomen valtion verorahoistamme vuosittain maksamaa kehitysapua. Molempien kustannukset valtiolle ovat karkeasti ottaen samanlaista reilun yhden miljardin euron luokkaa. Tuommoisia vertailuja tulee  väistämättä eteen, vielä alkavana syksynä, kun valtion ja koko julkisen puolen menoja leikataan ja liimataan, kaulitaan ja käännetään.

Reippaassa kasvussa ovat ainakin kotimaiset työttömyysmenot. Kehitysapuakin on sieltä jostain ihmeellisten taikaseinien katveesta vaadittu nostettavaksi. Suomen kuulema pitää kantaa vastuunsa. Totta Mooses, mutta ihan kaikkea ei sentään jakseta kantaa, kuin Atlas-jumala koko Tellusta selässään. Ja sanoisiko kehitysavusta vielä senkin, ettei kannettu vesi usein kaivossa kestä.

Intrigööri edustaa "impivaaralaisten" kantasuomalaisten melko maltillista siipeä, minkä mielestä pieni Suomi on säilyttämisen arvoinen kansallisvaltio, osana suurta maailmaa. Kansainvälinen idän ja lännen välissä sijaitseva maamme on aina ollut, vaikutteita on tullut luontaisesti myös etelän suunnasta. Tänne on aina saanut tulla töihin, bisneksille tai ihan muuten vain ja on päässyt vapaasti lähtemään pois.

Joku suurhenkilö julisti jossain rajaseudulla, käännettyään selkänsä ruotsalaisille pakottajille, että "edessä itää ja Aasiaa, takana länttä ja Eurooppaa". Afrikassa suomalaiset olivat silloin vasta aloittelemassa pakanalähetystyötä, jossain Ambomaan suunnalla.

Suomi on yhtä kansainvälinen maa kuin muutkin maat ja valtiot. Suurin osa suomalaista asuu tanakasti Suomessa, mitä nyt vähän muuallakin matkustelee. Joidenkin tutkimusten mukaan todella kansainvälistä, globaalisti liitävää porukkaa on kaikissa maailman maissa vain muutama prosentti populasta, oliko se kolmisen prosenttia.

Intrigööri laittaa tietenkin kotimaisten työttömien ja muiden täällä asuvien tulonsiirtojen saajien tarpeet etusijalle esimerkiksi kehitysapuun nähden. Tehdyt "sitoumukset", kuten kehitysavun  tavoite, koskevat vain normaalia tervettä taloustilannetta. Valtiollisen perikadon uhatessa yhteisistä rahoista jaettavaa kehitysapuakin pitää leikata ja reippaasti.

Kehitysavun kohteita pitäisi rutakasti karsia, edes sitä myöten, kun jo aloitetut projektit saatetaan loppuun. Pienen ja köyhtyvän Suomen pitäisi keskittyä vain kahden, kolmen ns. kehitysmaan parhaisiin eli kestävintä kehitystä tuoviin avustuskohteisiin, eikä heitellä verorahaa rahaa kuin helikopterista. Satunnaiset katastrofiavut ovat asia erikseen.

***
Maahanmuuton kaikkiaan suomalaisille aiheuttamista kustannuksista ei saa ikinä tolkusti selvää, vaikka se touhu on jatkunut ja vahvistunut jo parikymmentä vuotta.  Salailevan Suomen ministerienkin tasolta asti on todettu, ettei avoimuus kuulu asiaan, kun keskustellaan verorahojen käytöstä maahanmuuttoon.

Salailussa on saatettu jopa rikkoa lakeja tai ainakin demokraattisen maan tapoja, mutta laithan ovat niin kuin ne luetaan. Muistaakseni virkamiesten pitäisi vastata avoimesti, rehellisesti ja nopeasti ainakin kansanedustajan kyselyihin, mutta miten senkin laita lienee?  Lakeja ovat jo arkistojen hyllyt väärällään ja uusia parakraahveja pukkaa.

Kustannusten tivaamisesta ovat jotkut "heidän korkeutensa" jopa selvästi  vetäneet melonia nekkuun. Samoin on tehnyt pieni, mutta aina äänekäs ammattipahastujien joukko. Se sama joukkio, mikä säälimättä jahtaa mm. puskanatseja ja raakalaisrasisteja, sekä kaikkia muitakin, jotka eivät eivät ymmärrä olla hiljaa tai suvaita oikeita asioita.

Ulkomailta Suomeen tulevan tai hankitun maahanmuuton, sekä sen jälkeen maassa asuvien humanitaaristen muuttajien aiheuttamien suurten kustannusten yli vedetään tiivistä salauspressua kuin sosiaalitoimessa. Ketään ei todellakaan pitäisi kiinnostaa yksittäisten  apujen saajien tilanne, sellaiset tiedot pitääkin salata. Sen sijaan yleisellä tasolla, myös kunnissa, menokohtien pitäisi olla aivan avoimia. Tämä on myös kansalaisten tasa-arvokysymys, mutta toiset taitavat olla muita tasa-arvoisempia? Salataan, ei salata.

***
Intrigöörin mielestä kiintiöpakolaisten haaliminen vuosittain Suomeen on turhaa ja tuomittavaa, jotenkin ikävästi orjakaupan makuista touhua. Keitä me suomalaiset muka olemme valitsemaan pakolaisleireillä, kuka saa pelastua Suomi-neidon kylmään syliin ja kuka jää esimerkiksi Äiti-Afrikan repaleisiin helmoihin? Yksi otetaan ja tuhat jätetään, sehän on kuin joissain kiihkouskovaisten visioissa. Suomen avoimilla työpaikoilla nyt tai tulevaisuudessa on tätä touhua ainakin turha perustella.

Mielikuvistahan ei kai pitäisi välittää, mutta realismia on se, ettei kovin moni maa ole ikinä aikonutkaan ottaa kiintiöpakolaisia. Systeemi on paitsi epäreilu, myös hyvin kallis ja aiheuttaa suuria kertautuvia kustannuksia täällä Suomessa. Kiintiöpakolaisiin käytetyillä kustannuksilla autettaisiin kunnolla ainakin tuhatkertaista joukkoa ihmisiä pakolaisleireillä tai lähtömaissa, jos niihin maihin joku auttaja uskaltaa mennä. Mutta niistä kustannuksista ei tosiaan vanha kehnokaan saa selkoa, täällä salatussa Suomessa.

LISÄYS 28.8: Vihreiden Oras Tynkkynen listaa päivän blogissaan menokohtia, joista säästämällä kestävyysvajetta ei ainakaan saataisi umpeen. Suora lainaus Tynkkysen blogista

"Aukon paikkaamiseen ei riittäisi, vaikka valtio lopettaisi kokonaan kehitysyhteistyön (2014 talousarviossa 1 118 M€), pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton (30 M€), ympäristönsuojelun (140 M€) sekä uusiutuvan energian edistämisen (73 M€). Eikä se, jos valtio päättäisi lakkauttaa tullin (166 M€), oikeuslaitoksen (363 M€), vankilat (234 M€), poliisin (726 M€) ja maanpuolustuksen (2 350 M€). Siis yhteensä."

Intrigööri ei usko alakuunkaan, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannukset olisivat vain 30 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosittain Suomeen on otettu vuodesta 2001 lähtien 750 kiintiöpakolaista eli yhteensä tällä perusteella lähes 10.000 henkilöä. Entä sitten systeemin henkilöstö- ja monenlaiset muut juoksevat menot, perheiden yhdistämiset, kotouttamisen kesto, kertautuvat kustannukset kunnille, jne, jne... 

En puutu nyt muihin Oraksen ansiokkaan blogin tai listauksen kohtiin, mutta on pakko sanoa, että vankiloiden ja poliisin menokohtien lakkauttaminen olisi aika mielenkiintoinen visio, vaikka luvut lienevät esillä vain vertailun vuoksi.

***
Turvapaikanhakijoita Suomen kuuluu ottaa vastaan siinä kuin muidenkin eurooppalaisten maiden, toki tilanne maanosassa vaihtelee aika lailla. Ainakin vielä vähän vähän aikaa sitten Suomi kuulema tarjosi turvapaikan saajille Euroopan parhaita etuja tai tulonsiirtoja. 

Miten lie asian laita nykyisin, kun kuulema risusavotta ja marjastus uhkaavat muiden pakkotyöhankkeiden ohessa ainakin suomalaisia "oleskeluyhteiskunnan" alimman portaan jäseniä? Toteutuuko tässäkin se kuuluisa positiivinen syrjintä? Mamut ensin vaikka marjametsään? 

Ketäänhän ei tietenkään saisi tuomita köyhyyden ja kurjuuden takia "pakkotöihin" tai "koulutukseen" ilman toivoakaan mistään paremmasta, saati  ihan oikeasta työpaikasta. Jos tulonsiirtojen vastineeksi olisi jatkossa tehtävä jotain hyödyllistä, sen pitäisi sitten olla aikuisten oikeasti hyödyllistä ja työn tekijöitä pitäisi palkita. Ei kai tämä talouskriisi ole sentään sotatila?

***
Intrigööri ei ole viitsinyt ottaa usein kantaa näihin, monien mielestä tulenarkoihin, mutta ilman muuta yleiseen keskusteluun kuuluviin mamu-asioihin. Näitä juttuja on niin moni vuosien varrella vatkannut julkisuudessa, että mihin tässä meikäläistä enää tarvitaan, ellei vain joukon jatkoksi?

Täsmällistä ja oikeaa tietoa yhä vain pimitetään, joten näistä asioista ja kustannuksista on vain heiteltävä valistumattomia mielipiteitä. Ehkä tietoa sitten saataisiin, jos tarpeeksi moni olisi sitä vailla. Persuilla taisi olla tällainen tiedonkeruuhanke, miten sekin mahtanee edistyä?

***
Olisikohan suomalaisten suuren enemmistön jo aika herätä taantuvan talouden tosiasioihin, eikä vain hoitaa kaikkia asioita edustajiemme välityksellä. Ehkä enemmistöllä menee vielä melko hyvin?

Mainittujen menokohtien lisäksi maksamme hulluna EU-maksuja ja takaamme tukipaketteja. Loppulaskua näistä touhuista ei tiedä kukaan, kaikki on levällään, paitsi Kreikka. Kreikka tarvitsee vakaasti ja vastuullisesti aina muutaman miljardin lisää apurahaa. Mistään sellaisesta fantastisesta touhuilusta ei Suomessa kuulema luovuta. Ei ainakaan ennen kuin kaikki omat säästö- ja luottopossut on rikottu ja vajottu todella vuosikymmenien takaiselle tasolle. 

Mutta mitä vikaa oikeastaan olisi suomalaisessa Uus-Impivaarassa, siitähän tulisi meidän oma luomuksemme, ei mikään uusi "Nokia", vaan ihan uusi yhteiskunnallisen pärjäämisen malli maailmalle? Meistä itsestämme se on kiinni! Suomi on vielä nimellisesti itsenäinen maa. Mutta ovatko suomalaiset itsenäisiä ihmisiä?

Pyysihän Jeesuskin ristillä anteeksiantoa tuomitsijoilleen ja teloittajilleen, "koska he eivät tiedä, mitä he tekevät". Sama pätisi suomalaisiin puolueisiin ja poliitikkoihin, joilta alkaa olla kaikki tieto ja tekeminen hukassa. Ja Jeesus on jossain, hukassako?


*****

Ei kommentteja: