Tuon vanhan blogipostaukseni otsikko oli: "Lyhennetään työaikoja". Otsikko lienee nyt löytynyt hakevalle hakukoneella, koska blogiin tuli tänään kiinnostava kommentti, missä ehdotetaan työttömyyden vähentämistä lyhentämällä työaikoja. Koko ehdotus löytyy adressit comista ja julkaisen tässä alla.
Näin äkisti pähkäiltynä ehdotuksessa on itua. Taantuman ja jättityöttömyyden aiheuttamassa hätätilassa olisi kaikki keinot käytettävä, jotta kaikenikäiset ihmiset saisivat töitä. Kaikki polut olisi kuljettava, vaikka tällaisille uusille ehdotuksille löytyy aina vankkaa vastustusta, eikä vähiten jähmeästä ay-liikkeestä.
Toivottavasti tämäkin vaihtoehto otettaisiin vakavasti, eikä sitä halveksittaisi heti olemattomiin tai ehkä haudottaisi muiden esitysten myötä hengiltä jossain etanatyöryhmässä. Kuten pressakin vastikään jutteli, Suomessa on tuhlattu ainakin kaksi hallituskautta H. Moilas -hallitusten ja mediosojen höpinähöttöä kuuntelemalla.
Nyt olisi jo aika tehdä todellisia päätöksiä. Taviskansalaisen vinkkelistä kaikkia työikäisiä rokottava koskettava suurtyöttömyys on maassamme nyt kaikkein pahin vitsaus. Suomi ja suomalaiset on saatava nousemaan taas toimeen eli takajaloilleen.
Seuraavaksi ehdotus:
***
Ehdotus työttömyyden poistamiseksi työaikoja lyhentämällä:
Suomessa vallitsee suurtyöttömyys! Kun Suomessa oli 63 000 työtöntä, Kekkonen julisti kansallisen hätätilan. Nyt työttömiä on yli 300 000.
Euroalueessa emme voi valuuttapolitiikalla vaikuttaa kysyntään, kuten oli mahdollista markan aikana. Yksi tärkeimmistä keinoistamme joustaa on siirretty työmarkkinoille ja tämän vuoksi satojatuhansia kansalaisia on joutunut ilman töitä.
Toisaalta monella menee vielä hyvin ja olisi yhä mahdollista toteuttaa työnjako niin, että töitä riittäisi kaikille. Tarvitaan rationalisointia ja solidaarisuutta - molemmat jo melkein unohdettuja sanoja.
Ehdotankin töiden jakamista entistä useammalle. Niin tapahtuu, kun työaikaa lyhennetään. Esimerkiksi lyhentämällä työviikko neljään päivään, vapautuu työmarkkinoille 20% tai lyhentämällä työpäivä kuuteen tuntiin, vapautuu 25% työstä. Jos työnjaossa toteutettaisiin molemmat eli nelipäiväinen työviikko ja kuusituntiset päivät, niin vapaan työn määrä lisääntyisi työmarkkinoilla peräti 40%.
Kaikki työttömät voidaan siis ainakin teoriassa työllistää ilman, että työnantajalle aiheutuu lisäkuluja. Tämähän ei tietenkään riitä, sillä pelkän solidaarisuuden lisäksi on töitä rationalisoitava niin, että yritykset voivat alentaa työvoimakustannuksiaan todella merkittävästi nykyisestä. Puhutaan vähintään 10%:sta.
Monissa tehtävissä lyhyempi työpäivä auttaa jaksamaan paremmin ja ylimääräinen vapaapäivä lisää sekin vapaa-ajan kulutusmahdollisuuksia. Oman pitkähkön työkokemukseni mukaan pystyn kuudessa tunnissa tekemään lähes saman kuin kahdeksassa, enkä tarvitse edes iltapäivän kahvitaukoa. Jää myös paljon enemmän aikaa kotiin.
Työn uusjaossa solidaarisuus on tärkein voimavara, sillä työllisten on kyettävä ja suostuttava tekemään lyhyempää työaikaa, josta ansaitsevat vastaavasti vähemmän. Se vaatii tietysti sovittelua, kun kyseessä voi olla yli 10%:n ansion lasku. Ainakin itse pitäisin kuitenkin työajan lyhenemistä ja palkan alentumista huomattavasti parempana vaihtoehtona kuin työajan pidentämistä ilman korvausta.
Oletetaan siten, että sydämellisen kansamme suuren solidaarisuuden ansiosta päädytään 20%:n työnjakoon. Työllisten määrän ollessa Suomessa 2 000 000, työtä voidaan siten tarjota jopa 400 000 työttömälle.
Jos ensialkuun päätettäisiin kuitenkin työllistää vain puolet 400 000:sta eli 200 000, niin yritykset säästäisivät työvoimakuluissaan toisen puolen eli 200 000 henkilön työvoimakulut eli kokonaissäästö olisi 10%. Samalla säästyisi valtiolta yhtä monen henkilön työttömyyskorvaukset, koska he työllistyisivät.
Edellytyksenä onnistumiselle on työnantajan kannalta, että työtehtäviä rationalisoidaan tavoitteen mukaisesti vähintään 10% eli kuudessa tunnissa tulee tehdä noin kuuden ja puolen tunnin työt tai vaihtoehtoisesti neljässä päivässä tulee tehdä noin neljän ja puolen päivän työt. Tämä koskisi kaikkia työllisiä. Näin työttömyys laskisi kolmasosaan nykyisestä.
Samalla mallilla kaikki työkykyiset pystytään työllistämään, kunhan työnjaossa voidaan huomioida jo nyt niin vähän työssään ansaitsevat, ettei heiltä voi edellyttää samaa solidaarisuutta palkan osalta, kuin muilta. Toki töiden rationalisointi auttaisi myös heitä.
Ehdotan täten pohdittavaksi työaikojen lyhentämistä siten, että työllisyys ja yritystemme kansainvälinen kilpailukyky paranevat.
Teemu Tares
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti