Tuommoisesta ns. likaisesta irtautumisesta eurosta ja tukipakettiveloista ei kuulema olisi Stubbin mukaan hyötyä kenellekään, ei edes kreikkalaisille. Pääministeri mainitsi myös lohduttavasti, ettei yksikään suomalainen ole toistaiseksi hävinnyt Kreikkaan euroakaan.
Eipä kai ole hävitty, vielä suorastaan. Jostain ne tukivipit ja niiden kalliit takuutukset silti on repäisty. Sellainen zorbastelu on lisännyt paineita Suomen valtion budjettiin ja ruokkinut erilaisia kansalaisiin kohdistuvia säästötoimia.
Suomen Kreikalle antamien 1,6 miljardin vippien lisäksi poliittinen johtajistomme on rehvakkaasti osallistunut euron yhteiseen pelastuspankkiin EVM:ään maksamalla kerralla (velalla) pankin "jäsenmaksun" eli jotain 1,44 miljardia. Samalla Suomi sitoutui, taas kerran, joihinkin 11 miljardin yhteisvastuisiin, joista ehkä vielä joskus päättää vain tuo kaikin tavoin laillisesti suojattu pankki, eivätkä Suomen hallitus ja eduskunta.
Mitkä ovat Suomen muut sitoutumukset ja vastuut EU:n ja euron pelastuksen yhteisveloista, siitä selvän ottaminen vaatisi jo töitä, eikä meikällä ole kaikille tiedon lähteille asiaa. Meitillä kun on tämäkin keskuspankki EKP:n sivukonttori omine operaatioineen. Kaikesta päätellen EU:n yhteisvastuut ovat jatkossa lisääntymässä niin, että Suomen puurot ja EU:n vellit menevät varmasti sekaisin.
Piäministerihän mainitsi hymystä hykerrellen, ettei unionin politiikka ole ulkopolitiikkaa, vaan sisäpolitiikkaa. Siis kaikki vanhat kansallisten poliittisten reseptien ainekset on kuin heitetty samaan soppatykkiin ja kunnolla kiehautettu.
Mitä me oikeastaan teemme enää näillä nationalistisen uhoilun jäänteillä eli omalla pienellä valtiolla, mutta suurella eduskunnalla ja hallituksella? Ehkä täällä osavaltiotasolla riittäisi sopivan sankka joukko paksusti palkattuja unionin satraappeja? Sehän olisi oikeastaan vain nykyisen poliittisen käytäntömme virallistamista.
***
Kreikkalaisia pitää tietysti onnitella, en tiedä vielä, mistä, mutta kuitenkin! Suomen ja unionin poliittista eliittiä Kreikan vaalitulos tietysti tsipraisi, hyvä ettei tullut syrizat sylkkyyn.
Ehkäpä ikivanhan kulttuurin ja tuoreen suurpuolueen mailta tulee tänne raukoille rajamaille vielä talouspolitiikan käytännön opastustakin: Velkojen maksamisen järjestely on valtiollisellakin tasolla yleensä eri asia kuin varsinainen velkajärjestely.
Mutta kolmaskin vaihtoehto on. Se dirty. Jos ja kun Kreikassa kylmät tosiasiat lopulta tunnustetaan ja moneen kertaan ylisuuret velat pitkän vetkuttelun ja suurten lupausten jälkeen jätetään maksamatta, se on varmasti aika dirtyä. Dirty exit olisi silti velalliselle helpoin ratkaisu, sillä velkojat saisivat järjestellä saataviaan keskenään. Ulkopuolelle leirin jäävä pikkuvaltio saisi keskittyä tärkeimpään eli kansakuntansa elinvoiman ylläpitämiseen.
Pitkällisiä ikävyyksiä siitä semmoisesta kreikkalaisille seuraisi, kuten Argentiinassa. Mutta ei kai Saksan & Brysselin ja eurotroikan komentokaan ole järin lystiä ollut. Kreikka vajosi muutamissa vuosissa miltei kehitysmaaksi ja tulevan nousun toivo puuttui. Nyt siellä on ainakin köyhemmillä edes jotakin toivoa.
Olisiko Kreikan dirty exit myös pöyhkeän euroeliitin exitus? Eipä kai, sillä herrat meillä on aina keskuudessamme, sanoi Jeesus. Vai muistanko väärin?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti