10.1.2015

Tipaton 25 vuotta


Intrigöörille tuli eilen täyteen 25 vuotta raittiina, siis iliman viinoo. Silti meikällä vielä henki puhisee. Nyt on taas menossa yleinen tipaton tammikuu, johon ainakin IS:n jutun mukaan osallistuu yllättävän paljon ihmisiä, noin 700.000.

Monet julkimotkin ovat lehtijuttujen mukaan yrittämässä peräti vuoden mittaista raittiutta. Toki porukassa on mukana eniten taviksia, jotka eivät etsi juopottelulleen julkisuutta.


Intrigöörille pitkä kuiva kausi ei ole mikään kehumisen paikka, vaan päätös raitistumisesta piti tehdä melkein oman pakon edessä. En ole koskaan aikonut tehdä itsaria, vaikka elo on ollut olevinaan miten vaikeaa, sillä nämä päivät päättyvät kuitenkin aikanaan. Jos olisin jatkanut entiseen malliin tuuri- eli putkijuoppona, olisivat blogien selaajatkin säästyneet kaikilta näiltä höpinöiltä. Sen verran moni vanha juomakamu on jo viskannut lusikan nurkkaan, että ei siinä minullekaan olisi mitenkään toisin käynyt.


Lisäys 10.1.2020: Nyt voisin muuttaa otsikkoa ja julistaa olleeni tipattomana eli raittiina 30 vuotta. Olkoon, koska ei tämä ole mikään kehumisen paikka, eikä järin vaikea vääntö, vaan uuden elämäntyylin onnistuminen. Kuivaksi ja tylsäksi on juomapuoli mennyt, mutta menköön!

***
Laitan tähän linkin 27.11.2018 US Puheenvuorosta löytämääni blogiin: Huumeiden ja alkoholin käytöstä, ns. aidan toiselta puolen nähtynä.


***
Muistamisen paikka se neljännesvuosisata toki on. Kyllä ne vanhat juoppoääliön päivät tulevat vieläkin joskus elävästi mieleen. Onneksi kaikkien pahimpia torveiluitaan ei itse muista, mutta toiset kyllä muistivat aikanaan niistä kertoilla. 

Helpolla minä lopulta omasta viinakierteestäni pääsin. En tehnyt mitään sellaista, mistä olisi tullut elinikäinen painajainen, kuten joillekin on käynyt. En joutunut pahoihin tekemisiin edes virkavallan kanssa, mitä nyt ulosottomiehet tulivat taannoin tutuiksi. Tuttujen polliisien kanssa vain hörpittiin joskus kahvia, joskus otettiin muutakin kuppia. Hyvistä työpaikoista kyllä sain pari kertaa kenkää ja paljon muutakin tärkeää, kuten ihmissuhteita, sille matkalle jäi.


Ajat ovat nyt toiset ja alkoholiongelma on työpaikoilla varsinainen kauhistus, kun oikea työ on muutenkin jo niukkuushyödyke. Ihmisten alkoholiongelmien määrä ei silti taida olla vähenemään päin. Siksi tipattoman tammikuun viettäjiä voi vilpittömästi kannustaa, sekä myös niitä kokonaisen raittiin vuoden yrittäjiä.


***

Tipaton tammikuu on hyvä testi. Eikä siinä mitään terveysriskiä ole, kunhan höpöttävät. Jos on tullut vähän enemmälti kurlailtua viinapitoisten virvokkeiden kanssa ja silti pystyy helposti olemaan kuukauden ilman, ei omasta juomisestaan pidä vielä kovasti huolestua.

Juoppoja ja alkkiksia on tuhat ja yksi sorttia. Joku rankka ryyppymies tai putkijuoppokin saattaa pitää tärkeimmät hommelit hyvin hanskassa, eikä ole alkkis. Toisilta menee juomisen kanssa piankin vähän kaikki asiat ranttaliksi, kuten ennen meikäläisellä. 


Alkoholismi on sinänsä hankalasti hoidettava ja monin tavoin oirehtiva sairaus, eikä se parane koskaan. Pitkistäkin raittiuksista on tipahdettu ja pudottu sen jälkeen aika pian kaksi metriä syvään monttuun tai noustu tuhkana taivaalle. Raitistuminen edellyttää omaa halua ja siinä se koko temppu seisoo. Niin se on muissakin isoissa ja itselle vaikeissa elämänmuutoksissa. Raitistumista pitää itse haluta, toivominen ei riitä.


En ole mikään raittiusmies, eikä minun mielestäni vika ei ole viinassa, mutta vikaa saattaa joskus olla viinan käyttäjissä. Enkä jatka tätä postausta nyt pitemmälti, koska olen kirjoitellut näistä jutuista aikaisemminkin, kuten tässä ja tuossa.



Pieni juhlan paikka tämä 25 vuotta raittiin elämisen harjoittelua silti on. Äsken käytiin nappulan kanssa pulkkamäessä, täällä päin Impivaarassa on nyt reilusti lunta. Kohta heitellään jäätelökakkua helttaan. Jo vain! 

***

Paljon myöhempi lisäys: Intrigöörin viinajutut saattavat tuntua vanhanaikaisilta, sillä huumepölläköistä tai lääketokkuroista ei itselle kertynyt lainkaan kokemuksia muuten kuin välillisesti, toisten kokemuksista. Aineriippuvuuksissa on kumminkin kysymys samanlaisista ongelmista, sotki ihminen nuppiaan millä töhnällä vain.

Sen verran vielä jupisen, ettei kukaan vielä virkeä nuori ihminen koskaan päätä itse ryhtyä myöhemmin alkoholi- tai huumeongelmaiseksi, monille vain käy niin. Siihenkin on tullut törmättyä, että nuorempi sakki pitää meitä viinajuoppoja törppöinä ja juntteina, koska he itse käyttävät "viihdykkeitä" muka valistuneesti. 

Käytännön kokemuksiin kuuluu sekin, että viinasta saattaa törpömpikin päästä eroon, jos sitä itse tosissaan haluaa. Sekakäyttäjien ja huumehörhöjenkin on mahdollista selviytyä kuiville tai puhtaaksi, mutta se on jo paljon vaikeampaa. Toisaalta yhteiskunta on kaikille ongelmaisille paljon kovempi kuin vielä pari, kolme vuosikymmentä sitten.


Vielä pieni varoitus: Useimmat lukijoista kai arvasivat, että vertaistukea äijä tässä vähän mainostelee. Näin on, mutta vertaistuessa on vaaransa. Se hyvä puoli edes on, jotta jäämällä ryhmistä pois, pääsee samalla eroon koko poppoosta, myös ilkeistä mulkeroista!

Paskiaisiakin vertaistukiporukoissa riittää, mutta missäpä ei riittäisi. Jos ja kun kyllästyt ja  jäät pois ns. palavereista, sekä muusta toiminnasta, osa porukasta alkaa kaihtaa ja kiertää sinua. 

No, mitä väliä sellaisilla epärehellisillä "ystävillä" tai kamuilla sitten on, eipä oikeastaan mitään!


Ei kommentteja: