19.8.2015

Monenlaista kulttuuria

Intrigööri palasi äsken pitkähköltä aamukäppäilyltä lähiöluukkunsa lämpimiin. Eipä aikaakaan, kun postiluukku kolisi ja sieltä tipahti kaupungin komia asukaslehti, nimeltään "kohtaamisia".

Luukusta tömähti samalla paikallinen ilmainen kaupallisjakelu. Omistajahan liki kaikilla savolaisilla kaupallisläpysköillä on sama, niin sanomalehdillä kuin tilattavilla ja ilmaislehdilläkin. Ennen oli toisin, mutta se oli silloin kun intrigööri oli vielä nuori lehtineekeripoeka. Nyttemmin olo ja elo on kuin harmaalla pantterilla karvanlähtöaikaan. Aika entinen ei koskaan enää palaa, se on ikävää ja mutta toisaalta se on miltei ilo.

***
Kaupungin verovaroilla kustantaman hienon aikakausilehtiformaattisen ja kiiltäväpaperisen asukaslehden kannessa hymyilee modernein sateenkaarivärein koristautunut herrahenkilö. Varmaankin hän on virkahallinnon mielestä tyypillinen kuopiolainen?

Asukaslehden sisällössä kerrotaan oikein paljon kulttuuritapahtumista, kuten teatterista, missä otetaan piankin Housut Pois. Meikäläinen ei oikein välitä sellaisesta, mutta omia nuorempia aikoja muistellen voisin käydä katsomassa Juoppohullun päiväkirjan. Hulluna ei ihan tullut oltua, mutta ei se aina paljon puuttunut. 

Teatterissa olisi toki paljon muutakin tarjontaa. Ehkäpä ryhdyn vielä kulttuurin himokuluttajaksi, kulttuurikutjakkeeksi? Ehkä en, sillä sen verran paljon se sellainen live-elämyshakuisuus kustantaisi. Makkarakaupassa on vara parempi. Kulttuurin nälkä ei sentään mahassa kurni. Hyvä ruoka, lystimpi mieli. 

Intrigööri käppäili aamulla keskustassa musiikkitalon tai musiikkikeskuksen ohi, matkalla sivuutin myös uuden taidelukion Lumitin. Taidelukion pihalla oli kauniita ja kovin nuoria neitoja, joita ei uskaltanut kuin vähän vilkaista.

Musiikkitalolla olisi Sibeliusta ja säihkettä luvassa. Muutakin musiikitarjontaa pukkaa vaikka kuinka, iskelmäistäkin. Intrigööri kuuntelee kyllä joskus klassistakin, mutta sinfoniat ja Sibeliukset pyyhkivät yleensä päälliskarvoista yli. Niin ja se kauhia ooppera - voihan p-p-partituuri!

Musiikkitalon kohdalla mielessä vilahti sellainenkin kyynisyys, että monikohan perustavis sen pytingin ovisaranoita kuluttaa. Kaipa siellä on joskus ilmaiskonsertteja? No, ehkä sielläkin kulttuuripalatsissa kävijöitä riittää, kaupunkihan ei vaikuta lainkaan köyhältä. Meikä on poikkeusyksilö. Siinä sitä on kulttuurieroa kerrakseen.

***
Kohtaamisia-lehdessä kerrotaan myös myös kaupungin monista museoista. Kyllä näkemistä ja kokemista riittäisi. Oma vähittäinen museoituminen tuli mieleen, kun lehdessä kerrotaan ison Männistön koulukiinteistön muuttamisesta seniorikampukseksi.

No, semmoisiin moderneihin palveluasuntoihin meikällä ei ole kumminkaan varaa, joten aion museoitua edelleen yksikseni jossain vuokraluukussa. Jospa tämä sukuperintönä saatu paha sisu kantaisi minuakin loppuun asti, ettei se deellä alkava yllätä. Mikä se nyt oli?

Kun postiluukku äsken kolisi, oli just lukemassa nettilehdestä juttua, missä arvioidaan, että vuokralla asumisen hinta nousee vastakin ainakin kolme rotsenttia vuodessa, siis viidessä vuodessa 15 ja kymmenessä 30 prossaa. Aika rajusti, kun tulopuoli eli eläke ei nouse. Pitemmälle lie nyt turha laskeakaan.

Jossain Turussa oli kuulema tehty kerrostalokaupat ja uusi yltiösosiaalinen omistaja vaatii vuokralaisilta heti neljännestä (25%) aiempaa kovempia vuokria. Ei kai se osin julkisesti rahoitettuna pienituloisten vuokranantajana oleminen muuten lyö leiville? Vastaavia surullisia uutisia on kantautunut muualtakin. 

Uudenlainen Suomi on todellakin kova, mutta kylmä maa, pikkujenkkilä. Pisnes jyrää, olkoon sitten vaikka kerralla rikastuttavaa mamupisnestä, kuten Kirkkonummella. Sielläkin päin Suomea tuli joskus hengailtua. Vielä tämän vuosituhannen alussa sille kylälle rakennettiin paljon uusia omataloja innolla ja toiveikkaasti. Toivottavasti sellaiset ajat ja moiset virkeät paikkakunnat eivät ole jo historiaa.

Ilmaisjakelun ekalla aukeamalla kerrotaan, että kaupungin päiväkodeissa puhutaan 25 eri kieltä, vieraista kielistä eniten venäjää, viroa ja arabiaa. Jutussa mainitaan, että harvinaisten kielten kohdalla joudutaan joskus turvautumaan tulkkikeskuksiin, joista lähin on Jyväskylässä. Myös puhelintulkkaus on mahdollista. Mobiilitulkkaus ei kuulema ole vielä Savon mailla yleistynyt, mutta pientä käytännön apua saattaisi saada jopa googlen kääntäjästä. 

Joissain päiväkodeissa lapsilla saattaa olla jopa kymmentä eri äidinkieltä. Esimerkiksi swahilia, indonesiaa ja kiinaa saatetaan tarvita. Suomen kieltä pikkuväelle kumminkin opetaan aina aktiivisesti, suomenkielisissä päiväkodeissa. Hyvä niin.

Lapsethan ovat oikein oppivaisia. Jokin aika sitten bongasin bussissa kaksi huivillista ja jo isoa somalineitoa, jotka puhuivat keskenään selvää suomea, minkä nyt omenapuhelintensa räpläämiseltä ennättivät. Joten on se kielenopetus ja paikallisten tapojen omaksunta mennyt edes joskus hyvin perille.

Ja ettei kansainvälinen savolaismeininki unohtuisi, lehdessä luki, että kaupungissa on jo huomenna alkamassa nelipäiväiväiset kansainväliset suurmarkkinat. Torilla tuotteitaan kauppaa yli sata kansainvälistä kauppiasta yli 30 maasta. On siinä meillä Savon junttiloilla ihmettelemistä. Voe mahoton! 


*** 


Ei kommentteja: