5.3.2016

Valitaan tyhmempiä poliitikkoja!

Oletteko koskaan joutunut haastattelemaan poliitikkoja? Minä olen useinkin, entisessä elämässäni. Nokitusten ja luurin kautta. Useimmat noista poliitikoista olivat sliipattuja ammattilaisia, joita ei joku maakuntatason toimittaja saanut koskaan helposti hämilleen tai edes kakistelemaan puheissaan. Jos joku uutisen tapainen heistä joskus irtosi, se oli harkittua.

Jotkut politsauruksista yrittivät kyllä puhua toimittajan pyörryksiin tai väsyttää lopettamaan puhelun, joskus he vain vetosivat omiin kiireisiinsä. Isosta salista saattoi kaikua korviin se kuuluisa sukellushälytys. Silloin nohevalle poliitikolle tulikin armoton hytinä, sillä saattoi olla, että kamerat jo kävivät parvella.

En muista, että olisin koskaan joutunut tekemisiin sellaisen poliitikon kanssa, joka olisi reilusti myöntänyt joskus erehtyneensä, tehneensä huolimattomia päätöksiä, kannattaneensa pokkana surkeita ja keskentekoisia lakiesityksiä tai olleensa enimmältään vain PUOLUEEN määräämän ryhmäpiiskurin napinpainajana.

Poliitikot olivat ja varsinkin nykyisin ovat siis esimerkillisiä, nokkelia ja fiksuja yksilöitä, jotka ajattelevat työssään alati pelkkää yhteisen hyvän maksimointia. Narsismikin on sellaisten ihmisten mielestä vain tervettä, sillä ellet pidä itsestäsi, kuinka voisit pitää toisista? 

Olemme varmaankin valinneet eri puolueista eduskuntaan vain älykkäitä ja lähes erehtymättömiä yksilöitä kansakunnan parhaasta päästä. Silti melkein kaikki tärkeät asiat ovat viimeiset parikymmentä vuotta menneet maan ja kansalaisten kannalta perseesti tai ne ovat ainakin silleesti menossa.

Missä on vika?

Olemme pakosti valinneet vaaleissa yhteisvastuullisiin töihin liian fiksuja ja älykkäitä poliitikkoja, jotka pystyvät lonkalta torjumaan kaikki PUOLUEEN kannalta vaaralliset uudistukset ja muutokset. Hyi olkoon sellaiset ajatuksenpoikasetkin!

Lisäksi paljon mainostettu poliittinen vastuu on käytännössä yhtä kestävää kuin iltatuulen henkäys.  Ellei nyt vastuullinen poliitikko satu itseään säästämättä taistelemaan itselleen kermapersevirkaa Brysselistä, mikä on kestävää, koska EU on tuhatvuotinen liittovaltio.

Seuraavissa valtakummallisissa vaaleissa on siis parasta äänestää yleisen tiedon varassa tyhmähköiksi tiedettyjä, mutta olemassaan kilttejä ehdokkaita. Kun tuommoinen mukava ihminen on napattu PUOLUEEN ehdokaslistalle täytteeksi hajaääniä tuomaan, hänen yllättymisensä valituksi tulemisesta on aito ja rehellinen. Siinä olisi alkavalle poliitikolle jo heti kaksi oivaa ja perin harvinaista lähtökohtaa.

Tyhmempi, mikä tarkoittaa politiikassa keskivertoa vähemmän narsistista ihmistä, poliitikko olisi varmasti rehdimpi myös töissään ja toimissaan. Hänen olisi helppo myöntää, ettei hän hallitse Suomen valtio -nimisen EU-yksikön mutkikasta ja muuttuvaa kokonaisuutta, eikä pysty yksin siihen paljoa vaikuttamaan kuin ehkä harvoin, suuren julkisuuden avittamana.

Eurounionin kokonaisuutta ei kukaan koskaan missään edes pysty hallitsemaan. Kansallisesti pikkuvaltion edustajan pitäisi tyytyä vain tarmokkaasti vastustamaan Brysselin eliitin kasvavaa päsmäröintiä. Sillä konstilla ei kyllä tipu niitä kermaisia virkoja kotimaassa tai eurotaivaassa.

Tyhmempi on realisti

Nykyisen kovisajan määrittelyn mukaan vähän tyhmempi, mutta samalla mukavampi ja inhimillisempi poliitikko osaisi ilman kynnystä edes käyttää työssään eri alojen parhaita asiantuntijoita. Sellainen etu kansanedustajilla olisi, jos he rohkenisivat asioissaan kysyä ja myös vaatia vastauksia. Tulisi vähemmän susia lakeja ja asetuksia, joita pitäisi pian paikkoa.

Jos puolueissa ja eduskunnassa olisi paljonkin nykyisiä "superihmisiä" tyhmempiä poliitikkoja, he saattaisivat yhdessä päästä maan ja kaikkien tavisten kannalta paljon parempiin tuloksiin. Tyhmemmät tavallisen kansan edustajat saattaisivat itsepäisesti ajaa äänestäjiensä asioita toisin kuin ns. fiksut itsensä ja puoluekoneistonsa edustajat. 

Tavispoliitikoilta jäisi vähemmälle myös kaikkea kansalaisten kritiikkiä torjuvan poliittisen munkkilatinan omaksuminen. Heiltä ihmiset saattaisivat jopa saada selviä vastauksia suoriin kysymyksiin. Se olisi kyllä ensialkuun häkellyttävää.

Harkitkaamme siis seuraavan kerran tarkasti ketä äänestämme! Tyhmemmissä, mutta inhimillisissä taviksissa olisi vara parempi, vaikka he eivät toimisi lainkaan tyhmästi. Vai onko pyrkimys yhteiseen hyvään tyhmyyttä, kun oma suu ja puolueen kita ovat lähempänä?

***
Ps. Hitto! Miten tässä enää voisi kirjoitella politiikasta mitenkään vakavasti? 

Lisäys: Kun ei politiikka pysy yhtään omissa hyppysissä, pitää linkittää Satunnaisen raportoijan blogiin.


Ei kommentteja: